Frisbeegolfia koko perheen voimin Västerbyssä – metsälammen rannoilta idyllisiin maalaismaisemiin

Yhteistyössä Visit Raseborg

Frisbeegolf on edullinen koko perheen harrastus, jossa yhdistyy parhaimmillaan sosiaalisuus, luonnossa liikkuminen ja upeat maisemat. Raaseporissa sijaitseva Västerbyn frisbeegolfrata tarjoaa haasteita ja iloja niin harrastusta aloitteleville kuin kokeneemmillekin frisbeegolfareille. Samalla pääsee nauttimaan upeista maisemista radan varrella.

Metsiä, kallioita, idyllisiä maalaismaisemia. Niitä kaikkia on tarjolla Västerbyn frisbeegolfradalla.

Västerbyn kolme eritasoista rataa

Sormet ottavat tottuneesti otteen kiekosta, keskivartalo kiertyy ja mieli keskittyy. Frisbee lähtee hallitusti matkaan koko kehon liikkeellä. Kiekko kaartaa loivasti runkojen välistä ja liitää kohti maalina toimivaa koria, kunnes laskeutuu maahan. Seuraavalla heitolla kiekko helähtää maaliin. On aika iloita onnistumisesta ja kirjata heittotulos ylös.

Mallia heittoihin näyttää frisbeegolfin SM-tason pelaaja Susanna Virtanen ja seuraavana heittovuorossa on perheen poika, Niko Virtanen. Frisbeegolf on Virtasille koko perheen harrastus. Virtaset ovat kiertäneet ahkerasti Suomen frisbeegolfratoja, ja nyt ollaan Raaseporin Västerbyssä. Se on Susanna Virtasen mukaan yksi Suomen parhaimmista frisbeegolf-radoista sen monipuolisuuden vuoksi.

Susanna Virtanen näyttää mallia, miten frisbeetä heitetään.

Västerbyn radat sijaitsevat Tammisaaren kupeessa. Keskustasta on pelipaikalle vain kolmen kilometrin matka. Liikuntahallin luota löytyy pysäköintialue omalla autolla tuleville. Jos ei ole autoa, muutama bussivuoro ajaa pääkaupunkiseudulta tai Tammisaaren keskustasta Västerbyhyn. Jalan taivallettavaksi jää Västerbyssä alle kilometrin verran.

Ratoja hoidetaan pääosin paikallisen seuran, EIF Discgolfin, vapaaehtoisten voimin, jossa myös Virtanen on aktiivisesti mukana. Radat ovat kuitenkin kaikkien käytössä ja vieläpä täysin maksutta. Siksi Virtasen toiveena onkin, että jokainen huolehtii omalta osaltaan siitä, että radat pysyvät siistissä kunnossa.

Yksi frisbeegolf-rata koostuu useista väylistä, eli avauspaikasta, maalikorista ja niiden väliin jäävästä pelialueesta. Västerbyssä täysimittaisia, 18 -väyläisiä ratoja on kaksi. A-rata on harrastelijoille, ja väylien pituus on yhteensä 1684 metriä. Sen kiertämiseen kannattaa varata pari tuntia aikaa. B-rata, joka on toiminut myös SM-kisojen kilparatana, on haastavampi ja pidempi, 2356 metriä. Osa väylistä on A- ja B-radoille yhteneväiset. Näiden ratojen lisäksi alueella kulkee alle kilometrin mittainen junnurata yhdeksällä väylällä. Mikään ei kuitenkaan estä aloittelijaa kokeilemasta myös vaativampia ratoja.

Harrastajarata kallion päällä.

Etelärannikolla sulan maan kausi on pitkä, joten kausi alkaa Västerbyssä varhain keväällä ja jatkuu leudon syksyn ansiosta pitkälle. Frisbeegolfia voi toki harrastaa myös talvella, mutta alueelle ajettavat ladut on tällöin otettava huomioon.

Talvella frisbeehen voi kiinnittää pitkän lahjapakettinarun, sillä naru jää pinnalle, kun itse kiekko sukeltaa hangen alle. Pimeällä frisbeen alapuolelle voi kiinnittää pienen led-valon, jolloin sen löytää paremmin”, vinkkaa Virtanen.

Västerbyn kilparadan väylä 11 syysaamussa on maagisen kutsuva.

Västerbyn ratojen lisäksi Raaseporista löytyy seuraavat radat:

  • Karjaa 18 väylää: sopii hyvin aloittejiloille. Radan pääsee kiertämään melko hyvin rattaiden tai vaunujen kanssa.
  • Pohjankuru, Kisakeskus: 18 väylää, haastava metsärata upeissa maisemissa.
  • Tammisaari, Skogby: 18 väylää, metsärata meren tuntumassa, sopii hyvin aloittelijoille.
  • Tammisaari, Bromarv, Görans FrisbeeCenter: 18 väylää, yksityinen rata, mutta kaikki pelaajat ovat tervetulleita.
  • Tammisaari, Snappertuna: 6 väylää Snappertunan koulun yhteydessä. Sopii hyvin aloittelijoille.

Västerbyn radoista, ja monista muistakin Raaseporin radoista, löytyy lisätietoa osoitteesta www.visitraseborg.com.

Monipuoliset väylät ja idyllinen ympäristö Västerbyyn valttina

Västerbyn radat menevät heittämällä Suomen frisbeegolfratojen parhaimmistoon. Syynä on ympäristöjen monipuolisuus ja erityisen viehättävät maisemat. Jokaiselle löytyy jotakin! Jo heti ensimmäisten väylien jälkeen päästään heittelemään eksoottiseen puistomaiseen ympäristöön, tammien alle.

Kolmosväylä tammien alla.

Seuraavat väylät löytyvät kalliomänniköstä ja mäkisen maaston korkeuserot tuovat haasteita heittäjille. Osa radoista on suunniteltu taitavasti hyödyntämään voimalinjan alustaa.

Harrastajaradan väylä 12 kulkee voimalinjan alla upeilla kallioilla.

Metsä muuttuu koivun ja männyn sekametsäksi, kun kallioilta laskeudutaan sammalpohjaisen kuusikon läpi Lillträsketin rantaa. Sinne on moni kadottanut frisbeensä, sillä yksi radoista kulkee lammen pohjukan yli. Vaikka järven vesi näyttäisi houkuttelevalta uimiseen, sinne ei kuitenkaan kannata lähteä kahlaamaan frisbeen perässä; pohja on upottavaa mutaa, johon voi jumahtaa kiinni. Kannattaa siis suosiolla jatkaa peliä toisella frisbeelllä.

Lillträsket.

Taas on aika kivuta ylemmäs kalliolle, joka yllättää avaralla näköalalla. Kaukana metsänrajan yläpuolella kohoaa Tammisaaren uusi vesitorni.

Avokalliolta näkee pitkälle.

B-radan väylät jatkuvat kallioilta peltoradoille, joita on kehuttu Suomen kauneimmiksi. Eikä suotta, sillä pelaaja saa eteensä mitä idyllisimmän maalaismaiseman. Peltoja reunustavat vanhat ryhmyrunkoiset tammet.

Västerbyn kilparadan väylä 14.

A- ja B-radat yhtyvät sammalpohjaisessa kuusikossa, jonka jälkeen ollaankin jo pian takaisin lähtöpaikalla. Ratoja kiertävä ei voi olla huomaamatta, että viereltä löytyy myös hyvät marjastus- ja sienestysmaat.

Mikä ihmeen frisbeegolf?

Viime vuosina frisbeegolf on noussut erittäin näkyväksi ja suosituksi lajiksi. Uusia ratoja rakennetaan ympäri Suomea. Suosio piilee Virtasen mukaan siinä, että laji helppo aloittaa, eivätkä kustannukset nouse korkeiksi. Frisbeen saa kaupasta noin kymmenellä eurolla. Lisäksi frisbeegolfia voivat pelata lähes kaiken ikäiset, tasoeroista huolimatta. Kun matkan varrella on 18 välietappia, ei matka tunnu pitkältä eikä päämäärättömältä pienemmillekään lapsille.

Yksinkertaisimmillaan frisbeegolfissa pyritään heittämään frisbee maaliin mahdollisimman vähillä heitoilla. Avausheiton jälkeen heittoja jatketaan siitä paikasta, johon edellinen heitto pysähtyi. Kun kiekko päätyy koriin, on väylä pelattu, ja siirrytään seuraavalle. Voittaja on se, joka suoriutuu radasta vähimmällä heittomäärällä. Jos ei halua kilpailla toisia vastaan, voi kilpailla itseään ja rataa vastaan. Väylillä ja koko radalla on oma par-lukunsa, joka kertoo ihannetuloksen. Hyvien heittotulosten saaminen palkitsee onnistumisen tunteella.

Metallinen kori toimii frisbeemaalina.

Frisbeen heittäminen on tekniikkalaji, eikä vaadi hyvää kuntoa. Kun kiertää koko radan, saa liikuntaa kaupan päälle kuin huomaamatta. Frisbeegolfissa yhdistyykin ennen kaikkea ulkona liikkumisen ilo ja sosiaalisuus muiden pelaajien kanssa. Frisbeegolf myös madaltaa kynnystä lähteä luontoon. Luonnossa liikkumista korostaa myös Virtanen. Västerbyn väylät kulkevat pääosin metsässä ja luonnon esteet, kuten puut, kivet ja vesistöt, toimivat olennaisena osa frisbeegolfia.

Lillträsketin vesieste ylitetty!

Yhdellä kiekolla siis pääsee jo reippaasti pelin alkuun, mutta frisbeegolfissakin on omat niksinsä ja opeteltavaa riittää, mikäli haluaa syventyä lajin saloihin. Aivan kuin golfissa käytetään erilaisia mailoja, frisbeegolfissa käytetään lento-ominaisuuksiltaan erilaisia kiekkoja: teräväreunainen draiveri sopii pitkiin aloitusheittoihin, lähestymisfrisbee eli midari puolestaan pyöreäreunaisempana on tarkempi. Maalin lähellä otetaan paksu putteri käyttöön.

Frisbeet vasemmalta oikealle: putteri, midari ja draiveri.

Virtanen vinkkaa, miten tyypillinen aloittelijan moka vältetään:

– Ensimmäiseksi frisbeeksi ei kannata ostaa pitkälle lentävää, mutta heittotekniikaltaan haastavaa draiveria. Harrastusinto voi sillä loppua lyhyeen.

Myös heittotyylit ja -otteet varioivat: rystyheitto, kämmenheitto, esteiden alittamisessa heitettävät rollerit ja ylittämisessä upsit. Seuroilta voi kysyä ohjattujen kurssien hintoja tai tykypäiviä, mikäli haluaa ohjattua toimintaa porukalle. Erilaisiin otteisiin voi toki itsekin etsiä ohjeistusta esimerkiksi Youtube-videoista, mutta vain toistamalla heittoja oppii tekniikan.

Vasen yläkuva: puttiote. Oikea yläkuva: powergrip (rystyheittoon/backhand). Vasen alakuva: viuhkaote (fan grip). Oikea alakuva: ote kämmen heittoon (forehand).

– Väärää tapaa ei ole, lohduttaa Virtanen.

– Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella.

Kannattaa siis lähteä kokeilemaan frisbeegolfausta koko perheen voimin – vaikka ihan vain ulkoilun ja Västerbyn ratojen maisemien vuoksi!

Jos frisbeegolf ei kiinnosta, tänne kannattaa hakeutua jo pelkästään maisemienkin vuoksi!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *