Kirjaesittelyssä: ”Löytöretkellä Baltian luonnossa”

Tuntuuko joskus siltä, että tekisi mieli lähteä merta edemmäs kalaan – tai siis Suomea edemmäs retkelle? Vaikka kotimaamme pullistelee hienoja retkipaikkoja, joskus iskee kaukokaipuu. Moni suuntaan Norjaan ja aika moni Ruotsiinkin, mutta viimeistään nyt kannattaa katse suunnata myös etelään. Kaarina Silmusen omakustanteena tekemä kirja Löytöretkellä Baltian luonnossa on todellinen aarrekarta Viron, Latvian ja Liettuan luontoretkikohteiden luokse.

Pehmeäkantinen kirja on muhkea luontoretkiopas, sivuja on melkein 500!

Kerrottakoon heti alkuun, että itse olen täysin kokematon Baltian maissa matkaaja. Edellisestä reissusta Tallinnan kaduillekin on kulunut jo reippaasti yli vuosikymmen, ja sittemmin tietämykseni Baltiasta ja etenkin sen retkikohteista rajoittuu vain Tomi Pohjan Retkipaikassa aikoinaan tekemään upeaan juttusarjaan, jossa vierailtiin Latvian luontokohteissa. Noita juttuja lukiessani muistan ajatelleeni, että Baltialle pitää antaa mahdollisuus – ja Silmusen kirja heittää nyt iloisesti bensaa liekkeihin.

Kirjan alussa pohjustetaan, että Kaarina Silmunen ja puolisonsa Hannu Silmunen ovat kokeneita omatoimimatkailijoita ja retkeilijöitä, jotka ovat muun muassa pyöräilleet Baltian poikki Puolaan. Kirja on syntynyt kuuden vuoden mittaisen projektin tuloksena, ja noiden vuosien aikana pariskunta on viettänyt Baltian luonnossa aikaa kaikkiaan kahden vuoden edestä. Tähän sisältyy muun muassa kolmiviikkoinen ja ilmeisen märkä talvivaellus koiran, kodan ja risukeittimen kera Viron poikki.

Alkusanat yhdessä jyhkeän kirjan kanssa tekevät vaikutuksen. Tulee sellainen olo, että tätä projektia on työstetty rauhassa ja pieteetillä, siten, että siihen valikoituneet asiat, tiedot ja huomiot ovat hyvän harkinnan tuloksia.

Vilkaistaanpa sitten sisällysluetteloa ja sukelletaan teokseen ihan kunnolla. Sisäkannessa on koko alueen kartta täynnä numeroituja merkintöjä (kuva yllä). Lukijalle-teksti on päivätty Piikkiössä vasta syyskuussa 2023 – kyseessä on siis suorastaan polttelevan uunituore kirja.

Sisällusluettelo mahtuu yhdelle aukeamalle, mutta pienikokoisen fontin ansiosta se on täynnä tavaraa. Pienikokoinen fontti seuraa kautta koko kirjan, joten puhdistakaa silmälasinne! Kirja on jaettu maittain kolmeen osaan. Nämä kolme osiota erottuvat myös kirjan värikoodeissa vihreänä, keltaisena ja sinisenä.

Teoksessa ovat mukana kaikki Baltian kansallispuistot, ja ne erottuvatkin sisällysluettelosta boldattuina. Mukana on kuitenkin muutakin, muun muassa luonnonsuojelualueita, retkeilyalueita, luolia ja luonnonpuistoja. Silmiin pistää myös koko joukko melkoisia kuriositeetteja, kuten Zeltinin ydinohjustukikohta, Irbenen radioteleskoopit ja hylätty neuvostokaupunki sekä kiehtovalta kuulostava Pyhä metsä. Siispä eteenpäin!

Kirjassa on runsas määrä karttoja, joihin on saatettu merkitä esimerkiksi vain päätiet tai kansallispuistot, tai sitten jotain hyvinkin yksityiskohtaista aina pysäköintialueista lähtien. Itse koen tämän todella hyväksi, sillä kuten mainittua, Baltia on jäänyt minulle hyvin vieraaksi, eikä suurpiirteisistä selkokartoistakaan todellakaan ole haittaa ainakaan suurempien linjojen suunnittelussa omaa mahdollista reissua ajatellen. On mukava pystyä karttojen avulla pysyttelemään kärryillä.

Lyhyiden, Baltian luonnossa retkeilyä koskevien alkusanojen ja Viron kartan jälkeen on aika sukeltaa ensimmäisenä Viron luontoon.

Kirjan kuvitus on runsasta ja vaikka osa kuvista onkin pieniä, pidän siitä, että kuvia on paljon mukana. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja kun kyse on paikasta, jossa ei ole koskaan käynyt, tämä todella korostuu.

Nyt myös alkukartan numerointi selviää. Kukin kohde on numeroitu, ja numerot löytyvät joko alkupuolen isolta kartalta tai sisäsivujen tarkemmilta kartoilta.

Kohteiden virta on vuolas. Monet kohde-esittelyt ovat melko napakoita, ja yhtä matkaa niiden kanssa virtaavat kuvat, joiden kuvatekstit koostuvat yksioikoisesti kohteiden nimistä. Lukukokemus on selkeä sekä tekstin että kuvien osalta, ja kirja on omiaan ruokkimaan naposteluvimmaa, jossa voi poimia tutkittavakseen kiinnostavalta kalskahtavia juttuja sieltä täältä. Samalla tulee antautuneeksi kuin huomaamattaan Baltian luontokohteiden virran vietäväksi. Huomaan kirjaa lukiessa ajattelevani välillä, että milloin olisi mahdollista lähteä reissuun ja kukahan hoitaisi kissaa sillä aikaa.

Tiiviimpää päätä edustavat kohde-esittelyt ovat otteeltaan suhteellisen neutraaleja, ja rikkaan kuvailun sijaan lukijalle tarjotaan ennemminkin käsinkosketeltavan konkreettisia ja hyödyllisiä tietoja: millainen kohde on kyseessä, mikä siellä on kiellettyä ja mikä sallittua, missä on parkkipaikka, mitkä ovat reittivaihtoehdot ja niin edelleen. Olennainen on saatu puristettua ihailtavan tiiviiseen pakettiin kunkin kohteen osalta niin, ettei lukija kuitenkaan huku tiedon virtaan, vaikka on sen vietäväksi juuri antautunutkin. Toki kohde-esittelyissä on myös eroja, osa on esitelty pidemmin kuin toiset.

Kansallispuistojen sekä muiden suurempien kokonaisuuksien esittelyt eroavat selkeästi lyhyemmästä kohde-esittelytyylistä. Kerronta on omakohtaista ja kuvailevampaa ja pyrkii selvästi saamaan lukijan laskeutumaan kansallispuiston tunnelmaan juuri tiettynä hetkenä, jonka tarinaa kuvat tukevat. Kuvat ovat myös isompia, ja vuodenajat tunnelmineen elävät niissä voimakkaasti.

Aluekokonaisuuden kuten kansallispuiston pääpiirteet ja olennaisimmat tiedot on heti alussa tuotu ilmi värillisellä pohjalla erottuvana faktalaatikkona, jossa näkyy myös paikan suurpiirteinen sijainti Baltian mittakaavassa.

Tämä kaikki tuntuu hyvältä. Kohde-esittelyiden ahmiminen ei lähde laukalle eikä virta vie liiaksi mennessään, kun tuon tuosta pysähdytään ihan kunnolla kansallispuistojen kuvailevien tekstien äärelle.

Alkumaalailujen jälkeen tutustutaan kunkin suuremman aluekokonaisuuden pistemäisempiin kohteisiin väliotsikoiden, valokuvien ja kartan tai useamman rytmittämänä. Muinaishaudat, linnamäet ja vesiputoukset kuvataan nostaen esille se, mikä missäkin kohteessa on erityisen kiinnostavaa. Kohteesta riippuen kartat paljastavat parhaimmillaan niin nähtävyyksien kuin reittien ja käymälöidenkin tarkan sijainnin, hyvin samaan tapaan kuin mitä olemme tottuneet täällä Suomessa kansallispuistoissa retkeillessämme.

Plärään katsomaan Zeltinin ydinohjustukikohtaa, joka oli jäänyt mieleeni alun sisällysluettelosta. Faktalaatikko kertoo kohteen sijaitsevan Latviassa aika lähellä Viron rajaa, ja että paikasta löytyy kylmän sodan historiaa metsien kätköissä – muun muassa jättimäinen Leninin pää, jonka vieressä oleva kuva totta tosiaan vahvistaa. Faktalaatikko muistuttaa myös ottamaan taskulampun mukaan tähän kohteeseen. Lisäksi se kertoo, että autolla pääsee suoraan perille ja että kohde on osittain jopa esteetön. Tämän jälkeen alkaa kuvailevampi kerronta kohteesta. Mukana on runsaasti kuvia sekä hyvin olennainen tieto siitä, että alue on täysin vapaasti vierailtavissa. Karttakin löytyy seuraavalta aukeamalta. Jää olo, että kohteessa käymisen kynnys on madaltunut viimeisten minuuttien aikana melkein olemattomaksi.

Kuten kirjan takakannessakin todetaan, tämä onnistunut teos on omiaan palvelemaan hyvin monenlaista matkaajaa. Kaltaistani keltanokkaa, joka tarvitsisi kartan löytääkseen edes Tallinnan vanhan kaupungin – mutta myös häntä, joka on liikkunut Baltiassa jo paljonkin ja etsii nyt jotakin uutta, tai häntä, joka on ajamassa Baltian läpi Eurooppaan ja haluaa löytää matkanvarren kiinnostavat tärpit. Via Baltican vinkit on itse asiassa koottu ihan omaksi kokonaisuudekseen kirjan loppuun, ja saatan itsekin kurkata sieltä kohtaa ”Tallinnan lähiluonto” vielä oikein perusteellisen ajatuksen kanssa.

Kohteita on esitelty teoksessa niin valtava määrä, että varmastikaan juuri muut kuin Kaarina ja Hannu itse eivät voi väittää käyneensä jo niissä kaikissa. Jotakin uutta on siis varmasti jokaiselle ja mieleen tulee väkisinkin, että kun esimerkiksi Suomen kansallispuistot on kerätty, niin tuskin on mainiompaa vaihtoehtoa kuin siirtyä lahden toiselle puolelle keräämään seuraavaksi Baltian kansallispuistot.