Keminmaan Kallinkangas: mahtava määrä metsä- ja suotyyppejä sekä upeat maisemat näkötornista.

Keminmaan Kallinkankaalla risteilee iso määrä ulkoilureittejä ja -polkuja. Tänne on tehty myös luontopolku, joka tutustuttaa kulkijan monipuoliseen luontoon: on kallioita, louhikoita, kangasmetsää, lehtoa ja lettoa. Maisemia voi kivuta ihailemaan laskettelurinteen huipulla olevaan näkötorniin.

Kallin luontopolku Keminmaassa
Päivämäärä: 4.7.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 593.
Reitin pituus: kävelemäni reitti 4 km.
Kohokohdat: Mielenkiintoiset metsä- ja suotyypit kasveineen, hiidenkirnu ja komea maisema näkötornista.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintialue Ylämajantien päässä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussipysäkki Kallinkankaantiellä noin kahden kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset.
Varusteet/jalkineet: Kosteutta suomaisemissa, muuten melko kuivaa kangasmaastoa. Kesällä pärjännee lenkkareillakin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka

Saavuin kesäisenä mutta viileähkönä perjantai-iltapäivänä Kemiin. Käväisin ensin kävelemässä Tankokarin polun, mutta tuntui siltä, että voisin käväistä iltaretkellä vielä toisella polulla lähistöllä. Valitsin reitiksi Keminmaalla sijaitsevan Kallin tai Kallinkankaan luontopolun (netistä löytyy molempia nimivaihtoehtoja). Haluan heti ensimmäisenä mainita – ja mainostaa – Pentti Korpelan Lounais-Lapin retkioppaan. Kirja oli minulla mukana ja siitä oli suuresti hyötyä tällä retkellä. Kirjan painos on valitettavasti loppuunmyyty, mutta sen voi lainata kirjastosta (kuten minäkin olin tehnyt).

Pysäköintipaikka löytyy laskettelukeskuksen läheltä, jyrkän nousun päältä. Täällä on myös reittikartta, joka on valitettavan värikäs eikä siitä ehkä aivan saa luontopolusta selvyyttä. Taulu kertoo Kallinkankaan olevan ympäristöään selvästi korkeampi kvartsiittimäki. Laskettelurinteen kohotuksen myötä se nousee nykyisin noin 65 metriin. Reitti olisi merkitty ruskea-valkoisilla retkeilijä-merkeillä.

Luontopolulle startataan isosta portista.

Alkumatkalla kuljetaan leveää pururatamaista ulkoiluväylää. Risteyksiä on paljon, samoin erilaisia opasteita ja kylttejä – esimerkiksi hiihtolatujen tai lenkkeilyreittien pituuksia.

Huomasin kuitenkin retkeilijämerkit valotolpassa ja tiesin olevani oikealla reitillä.

Onneksi luin kirjaa. Se kertoi, että ensimmäinen luontopolun infotaulu lehtikuusesta olisi 330 metrin kohdalla. Täsmälleen!

Kirjan mukaan seuraavaksi pitää jättää lenkkipolku ja kääntyä kinttupolulle. Opastekin oli aivan selkeä.

Reitti kulkee tässä rakkakivikon ohi.

Pitkospuitakin on kivikkoon tehty, jotta kävely olisi vaivattomampaa. Myös yksinkertainen istuskelupaikka löytyi jo tästä, noin 400 metrin kohdalta.

Enpä löytänyt selkeää karttaa tai opastetta Kallin luontopolun mahdollisista osista. Ilmeisesti täällä on kaksi eri reittiä: Hiidenpolku ja Linnénpolku. Luulen kävelleeni vain Linnénpolkua pitkin. Se johdatti nyt kohti lounasta ja takaisin kohti lenkkipolkua.

Mutta arvatkaapa mitä! Otin kirjan käteeni ja vilkaisin sen tekstiä. ”Huomio! Luontopolku jättää hiidenkirnun huomioimatta.” Juuri Linnénpolun kyltin kohdalla vasemmalla on puinen ja esteetön kävelysilta, joka vie hiidenkirnulle. Olipas kiva, että tämä asia tuli luettua. Palasin muutaman metrin takaisin ja löysin hiidenkirnun katselulavoineen.

Nyt palasin lenkkipolulle, jossa olin kerennyt jo muutaman askeleen ottaa. Seuraavan kohdekyltin aihe on metsän uudistuminen. Takana oleva kangasmetsä on hakattu vuonna 1980, joskin vuoden 1982 Mauri-myrsky kaatoi vielä lisää puita. Metsä on sen jälkeen uudistunut luontaisesti.

Reitti vie laavulle. En tarvinnut taukoa, joten porhalsin eteenpäin. Täällä oli rauhallista, mutta olipa päivän sääkin ollut melko kehno.

Polku kääntyy taas kohti lounasta ja alkaa laskeutua suolle. Yksi reitin kohdetauluista kertoo, että maaperässä on täällä runsaasti kalkkia ja se suosii sellaisia rauhoitettuja lajeja kuin neidonkenkä, tikankontti, valkolehdokki ja kalliokielo. Lounais-Lapin retkioppaassa mainitaan tikankonttiesiintymä, joka olisi ehkä jopa aidattu, jotta kauriit eivät pääsisi niitä syömään. Sellaista en täällä enää nähnyt.

Reitti laskeutuu lettosuolle. Perämeren rannikon rehevimmät suot ovat muodostuneet maankohoamisesta tulleille uusille maille. Ne ovat nuoria ja turvekerros on täällä ohut.

Yhden kauniin ja melko harvinaisen kasvin löysin, se oli kasveja tunnistavan sovelluksen mukaan punakämmekkä. Tämäkin kasvi on rauhoitettu.

Avosuon jälkeen jatketaan lettorämeessä. Se on avoimen leton ja puustoisen rämeen välimuoto. Rämemättäillä kasvaa esimerkiksi puumaisia varpuja (juolukkaa, vaivaiskoivua ja variksenmarjaa). Välissä on kosteita painanteita, joissa kasvaa esim. raatetta, lillukkaa ja mesiangervoa. Reitti jatkuu vielä lettokorvessa, joka sekin on kuusikkoisen lehdon ja rehevän avoleton yhdistelmä.

Pitkososuus loppumassa. Luontopolkumies ja Lounais-Lapin retkeilyopas!

Noin kaksi kilometriä kävelyä takana, reitti käy eteläisimmässä pisteessään ja kääntyy takaisin. Samalla aletaan nousta mäkeä ylös ja lehtomaisemaan. Lehdossa kasvaa runsaana erityisesti metsäkurjenpolvea. Lajeihin kuuluu myös näsiä ja kullero, joita molempia huomasin itsekin.

Tämäkin kohdetaulu on mielenkiintoinen. Vesi ja jäät ovat kasanneet tänne rantavalleja ja kivikasojen takana voi olla taas matalampi uoma. Rantavalleilta hiekka on saattanut huuhtoutua alemmas laaksoon, jonne on syntynyt sankka metsä, kun taas entiset rantakivikot ovat hyvinkin karuja.

Nousu jyrkkenee. Taas kuljetaan rakkakivikon tuntumassa.

Polku saapuu sen korkeimmalle kohdalle, laskettelurinteen huipulle. Täällä on näkötorni, johon kannattaa ilman muuta poiketa.

Maisemaa voi ihailla joka suuntaan. Tässä maisemaa kuvattu laskettelurinteen suuntaan eli koilliseen.

Reitin vaikein paikka saattoi olla tässä. Mihin suuntaan kuuluisi lähteä tornissa käynnin jälkeen? Kirjastakaan ei ollut oikein apua. Palasin tornin eteläpuolelle ja läksin kävelemään leveää ulkoilureittiä kohti luodetta eli suurinpiirtein lähtöpaikan suuntaan. Kohta huomasin taas retkeilijämerkin kapeammalla polulla ulkoilureitin vieressä. Sittena löysin myös ”pitkänmatkalaiset”, jotka kirjassakin oli mainittu – kuva on blogin pääkuvana. Taulu kertoo rantavallien muodostumisesta maan kohoamisen yhteydessä.

Pian ollaankin jo loppumetreillä. Vaarallinen risteys ja frisbeegolf-maali ovat viimeisiä kylttejä ennen luontopolun ”maalia”. Viimeiset 50 metriä kuljetaan samaa reittiä kuin alkumetreillä.

Palasin parkkipaikalle. Matkan pituudeksi mittasin noin 4 kilometriä (muutaman harha-askeleen kera). Linnén polun mitaksi kerrotaan 3,6 kilometriä, joten todennäköisesti olen kiertänyt juuri sen reitin. Aikaa meni tunti ja vartti. Luontopolun kävelijöitä en tavannut, muita ulkoilijoita ja lenkkeilijöitä useammankin.

Reitti on keskivaativa. Korkeuseroa on viitisenkymmentä metriä – ja reitillä on jonkin verran myös kivikkoa ja juuria. Pienistä haasteista huolimatta tykkäsin Kallinkankaan maisemista kovasti. Erityisesti mieltäni ilahduttivat lehto- ja suomaisemat erikoisine kasveineen. Ehkäpä tikankontti olisi kruunannut retkeni.

Sijainti: N=7302158.568, E=386687.679 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=65,8205433, GEO:lon=24,5201913

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Alkunkarinlahden luontopolku
Tankokarin polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle