Joulu kotimetsässä

Joulu on monille ainakin odotuksissa ilon ja rauhan juhlaa, mutta kieltämättä edellämainittujen valmistelussa saattaa välillä mennä hieman joulustressi päälle. Yksi parhaista keinoista stressinpoikasen karkottamiseen on kuitenkin lähiluonnossa liikkuminen. Aina ei tarvitse edes lähteä kauas.

Uutta lunta metsässä.

Omassa kodissanikin alkoi olla jo aamusta aistittavissa siinä määrin joulun henkeä kaiken hääsäyksen keskellä, että päätin tehdä parin tunnin lumikenkävaelluksen lähimetsään joulun aatonaattona. Uutta lunta oli satanut edellisenä iltana vanhan lumen päälle, ja metsä suorastaan hehkui valkoisessa lumipuvussaan. Kirpeä pakkasilma väreili iltapäivän laskevassa auringossa. Missään ei näkynyt ketään, ja kaikialla vallitsi hiljaisuus ja rauha.

Kohtaaminen lumisessa metsässä

Astellessani metsässä lumikengilläni, jokainen askellus painui syvälle lumeen, sillä hankikantoa ei vielä juurikaan ollut. Repussa odottava herkkupussi sai minut kuitenkin taapertamaan sitkeästi kohti määränpäätäni. Äkkiä näin lumessa jotain yllättävää; isot, pyöreät tassunjäljet. Tiesin heti, kenestä oli kyse. Kotini ympärillä on lähiaikoina kierrellyt ilves, ja olemme säännöllisesti törmäilleet toisiimme myös lähimetsässä. Ilves on kuitenkin siinä määrin arka eläin, että se ei jää ihmistä kauaksi aikaa katselemaan, vaan pakenee.

Joitakin viikkoja sitten minulla oli onni nähdä kyseisen ilveksen metsästämistä hangella. Satuin olemaan tuulen yläpuolella eläimestä ja näin sen kiertelevän alapuolellani jäätyneellä metsäjärvellä. Lopulta ilves teki pari ilmavaa loikkaa hangen päällä ja sai ilmeisesti saalikseen jonkin lumen alta. Nyt en kuitenkaan nähnyt eläimestä vilaustakaan, vain suuret jäljet hangella. Se saattoi kuitenkin hyvin katsella hiljaa menoani ylhäältä puun latvasta, enkä taatusti olisi huomannut yhtään mitään.

Lumikenkäily on hyvää teholiikuntaa.

Jatkoin lumikenkäilyäni eteenpäin pehmeässä hangessa ja saavuin tutulle pienelle aukealle metsän keskellä. Tai oikeastaan se ei ole edes aukea kunnolla.Olen kuitenkin istuskellut paikalla lukemattomia kertoja eri vuodenaikoina ja nauttinut ympäröivän luonnon rauhasta. Aurinko laskee vieläkin aikaisin iltapäivällä, vaikka talvipäivänseisaus jo ohitettiinkin. Punertava auringon kajo alkoi laskeutua kohti metsän rajaa.

Auringonlasku metsässä.
Taukopaikalla. Kuvassa tee-se-itse risukeitin, jonka käyttämiseen on lupa.

Pimeys laskeutuu metsään

Ilma kylmeni selkeästi auringon laskun myötä. Pienet lumihiutaleet leijailivat ympärilläni, kun kaivoin repustani esille risukeittimen sytykkeineen. Kaivoin risukeittimelle kuopan lumeen ja otin esille magnesiumtikun takkini taskusta. En käytä enää nykyään juuri ollenkaan tulituikkuja, koska magnesiumtikun kanssa ei tarvitse olla huolissaan tulentekovälineen kastumisesta. Magnesium kipinöi raavittaessa, vaikka olisin uittanut sitä järvessä.

Muutamalla raapaisulla tuli syttyi, ja kohta jo keltaiset liekit kiemurtelivat metallisen risukeittimen pohjalla. Levitin lampaantaljan kaatuneen puun rungolle ja istahdin katselemaan liekkien tanssia. Aurinko oli jo lähes täysin laskenut, ja vain siellä täällä puiden välissä näkyi viimeisten punaisten liekkien kajastus. Lopulta oli täysin pimeää.

Olen paljon keskustellut eräoppaan työssäni asiakkaiden kanssa pimeästä. Itse en ole koskaan juurikaan pelännyt pimeää, vaan olen tottuneesti liikkunut pimeässäkin metsässä melko nuoresta asti. Toki pimeä metsä on erilainen, mutta mielestäni hyvällä tavalla. En halua myöskään väheksyä kenenkään pimeänpelkoa. Siitä on kuitenkin mahdollista päästä eroon totuttautumalla pimeään vähitellen ja rauhassa. Kannattaa myös tehdä omat pimeänseikkailut tutulle lähialueelle, jos mahdollista, eikä heti lähteä Lappiin kaamosvaellukselle erämaahan ainakaan ilman kokenutta seuralaista.

Tuli tuo valoa ja turvaa myös pimeänpelkoiselle.
Itseasiassa luminen metsä ei ole kovinkaan pimeä.

Äkkiä muistin repussani odottavan herkkupussin ja kaivoin sen esille. Olin ottanut pari joulutorttua mukaan termariglögin lisäksi. Risukeitin loi oikeastaan aika paljonkin valoa lumisten kuusien latvoihin ja oksille. Pimeydessä myös kajasti oman kylämme keskustan (saako nyt nauraa?) valaistus, mikä näkyi muuteen valottomassa yössä yllättävän pitkälle. Jokin vilahti pimeydessä kuusien alla. Kukahan minua olisi tulossa tervehtimään, mietin rouskutellessani joulutorttua. Kurkkijaa ei kuulunut takaisin, joten nousin sijoiltani ja kahlasin lumessa kuusien juurelle. Lumessa kiemurteli ketun helminauhamainen jälki. Olisikohan sekin halunut joulun kunniaksi palan joulutorttua?

Joulutorttu on kelpo herkku myös lähiretkille.

Luontohetki keskellä joulukiirettä

Ilmassa leijaili edelleen pieniä lumihiutaleita, joten kirpeästä kelistä huolimatta tähtitaivaasta oli turha haaveilla. Istuin tovin nauttien täydellisestä hiljaisuudesta. Lopulta päätin laulaa muutaman joululaulun, mikä sinänsä ei ole minulta kovin kummallista, sillä saatan laulaa yksin vaeltaessanikin. Toivoin kuitenkin ihan muiden elävien mukavuuden kannalta, että esimerkiksi metsästäjiä ei olisi väijyssä kovin lähellä. Sytytin myös valkoiselle hangelle yhden kynttilän ja katselin sen lepatusta pimeää metsää vasten.

Hyvää joulua, kotimetsä.

Lopetettuani laulamisen, herkuttelin vielä lisää glögillä ja joulutortuilla. Lumisade alkoi pikkuhiljaa tauota. Nousin tehdäkseni lähtöä, ja sammutin risukeittimen huolellisesti lumella ja hautasin kytevän tuhkan lumen sekaan, jossa se varmasti tukahtuisi ja sammuisi. Hetken aikaa olin täydellisessä pimeydessä, kunnes valkoinen metsä alkoi hiljalleen piirtyä ympärilleni. Lopulta erotin maan muodot niin selkeästi, että en kokenut tarpeelliseksi sytyttää esiin kaivamaani otsalamppua.

Lumisadeen loputtua pilvet olivat väistyneet taivaalta ja kirkkaat tähdet tuikkivat puiden latvoissa. Hetki oli todella kaunis, ja olisin halunut vain olla paikoillani vielä hetken pidempäänkin. Kylmenevä ilta ympärilläni muistutti kuitenkin liikkumisen tärkeydestä pakkasessa, ja lähdin kahlaamaan lumikenkineni kotia kohti. Mielessäni toivotin metsälle hyvää ja rauhallista joulua. Minulle se oli antanut jälleen hetken hiljaisuutta ja rauhaa kiireen keskellä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.