Isokorkeen luontopolku Lopella: haastavaa kuntorataa pitkin rantaan ja lintutornille

Lopen keskustan lähellä sijaitseva Isokorkeen kalliokohouma tarjoaa ulkoilijalle paljon mahdollisuuksia. On kuntorataa, frisbeegolfkenttää ja jopa kuntoradan reiteistä yhdistelty luontopolku, joka vie myös lintutornille Loppijärven rantaan, Kyyniönlahdelle.

Isokorkeen luontopolku
Päivämäärä: 20.9.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 725.
Reitin pituus: 3 km.
Kohokohta: Loppijärven ranta lintutorneineen, mukava taukopaikka rannan lähellä.
Parkkipaikka: Ulkoilualueen tilava pysäköintipaikka, Opintie 4. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Hyvät. Lopen keskustasta matkaa vain noin 1 km.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Syyskuisen sunnuntain retki vei Lopelle. Halusin tutustua Isokorkeen luontopolkuun, josta löysin melko vähän tietoa netistä. Lähtöpaikan tiedot sentään löytyi – ajelin Opintielle ja löysin tilavan pysäköintialueen sen päästä.

Alla oleva reittikartta on kuvattu reitin taukopaikalla. Samanlainen löytyy myös lähtöpaikalta, mutta en saanut siitä valo-olosuhteiden vuoksi kunnollista kuvaa. Lähtöpaikka on siis reittien pohjoisimmassa päässä. Luontopolun kartan voi katsoa vaikkapa luontoon.fi -sivulta. Se on yhdistelmä punaista ja oranssia reittiä eli kahta erimittaista kuntorataa. Oranssin reitin varrella on reitin taukopaikka, sekä Kyyniönlahden lintutorni.

Reitit starttaavat kaikki samaan suuntaan. Seuraa aluksi punaisella merkittyä 4.0-kuntoradan merkintöjä.

Ensimmäiset parisataa metriä kuljetaan tasaisessa maastossa, sitten alkaa nousu. Punainen reitti jatkuu suoraan. Tässä voi myös vetäistä porrastreenin. Kuntoportaat ovat muutaman pensaan takana, niiden kaiteet näkyvät hieman kuvan oikeassa reunassa.

Portaiden yläpäässä käännytään vasemmalle. Reitti vie lähes Isokorkeen huipulle. Nousu on jyrkähkö, ja korkeuseroa kertyy noin kolmisenkymmentä metriä.

Kävellessä tuntuu aina hupaisalta nähdä ”Vauhdikas lasku” -kyltti. Kieltämättä mietin, että hiihtäjälle tässä olisi jo hieman haastetta. Ensin kova nousu, sitten melkoisen reipas lasku.

Alamäen jälkeen on ensimmäinen kilometri täynnä ja saavutaan reitin itäisimpään osaan. Tästä erkanee Hämeen Ilvesreitin polku kohti Riihimäkeä.

Keltaiset merkinnät täällä kuntoradan itäisessä osassa liittyvät Ilvesreittiin.

Luontopolku poikkeaa hetkeksi valaistulta kuntoradalta tehdäkseen pienen nousun Isokorkeen etelärinteelle. Tästä ei ollut mitään opasteita, seurasin reittiä puhelimen kautta (sekä luontoon.fi että Karttaselain-sovellus näyttävät luontopolun reitin). Edellisenä päivänä olin kävellyt Forssan Mäkilamminpuistossa ja katsellut sekametsää, jossa tuntui olevan kaikkia Suomessa kasvavia puita. Tämä rinne tuntui vielä monipuolisemmalta, sillä täällä kasvoi koivujen, kuusien, haapojen ja pihlajien lisäksi vielä esimerkiksi raitaa, pähkinäpensasta ja taikinamarjaa. Varsin ihastuttava ja rehevä sekametsä.

Etelärinteeltä reitti laskeutuu risteykseen, jossa luontopolku eroaa punaiselta reitiltä. Keltainen reitti vie kapeaa hiekkatietä pitkin kohti venevalkamaa ja Lintutornia.

Ollaan noin kahden kilometrin kohdalla. Luontopolku saapuu Loppijärven rantaan ja venevalkamaan. Lintutorni on vain muutaman kymmenen metrin päässä, kapean pikku niemen kärjessä.

Lintutornille pääsee melko tasaista puusiltaa pitkin. Alatasanteen voi sanoa olevan esteetön. Erityisesti ylätasanteelta voi katsella Kyyniönlahden maisemaa – ja luonnollisesti tässä voi seurata lintujen muuttoa ja pesintää. Tyypillisiä lintuja ovat esimerkiksi nokikana, haapana, ruokokerttunen, harmaahaikara ja silkkiuikku. Syyskuussa täällä oli hiljaista.

Jatkoin matkaa rannan suunnassa kulkevaa kapeaa mökkitietä pitkin. Huomasin polun vieressä pari luontotauluakin, tosin ne olivat selällään. Voisin kuitenkin kuvitella, että täällä on joskus ollut enemmänkin luontopoluille tyypillisiä infotauluja. Nyt nämä olivat ainoat, jotka matkan varrella huomasin.

Taukopaikka on parinsadan metrin päässä lintutornista ja muutaman kymmenen metrin päässä rannasta. Kota on vuokrattavissa Lopen kunnan palvelupisteestä. Minulle riitti tänään piknikpöytä, jonka ääreen istahdin hetkeksi tauolle. Taukopaikan vieressä on myös puusee ja reittikartta, jonka kuva oli blogin alussa.

Tästä matka jatkuu taas ulkoiluväylää pitkin. Ollaan reitin läntisimmällä osuudella, ja seuraavan mutkan jälkeen eroaa Ilvesreitti kohti länttä.

Kahden ja puolen kilometrin kohdalla reitti saapuu risteykseen, jossa ei ollut ihmeemmin opasteita. Päädyin kartan perusteella kulkemaan polulle, joka vei mukavaan kuusivoittoiseen metsään. Täällä oli myös frisbeegolfväyliä. Heittäjiä en tänään nähnyt.

Ympyräosuus päättyy taas tähän kuntoportaiden yläpäähän ja ulkokuntosalin viereen.

Kävelin viimeiset parisataa metriä takaisin pysäköintipaikalle tuttua reittiä. Matkamittari määritteli reitin hieman yli kolmen kilometrin mittaiseksi, siihen käytin melko lailla tasan tunnin verran aikaa. Reitillä oli jonkin verran muitakin kävelijöitä, taisipa joku olla rinkka selässä kävelemässä pidempää Ilvesreittiäkin.

Isokorkeen luontopolun vaativuus on keskitasoa. Reitillä on aika reippaat nousut ja laskut, korkeuseroa kolmisenkymmentä metriä. Polku on tosin suurimmaksi osaksi leveä ja hyväkulkuinen. Ilman rannassa käyvää osuutta tämä saattaisi tuntua pelkältä kuntoradalta, mutta Loppijärven tienoo lintutorneineen ja taukopaikkoineen tuo polulle tarvittavan kohokohdan.

Sijainti: N=6733676.500, E=360794.753 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,7144097, GEO:lon=24,4486650

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Luutaharjun samo
Pikku Samo
Poronpolku 
Kynnysniemen lenkki
Riuttan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.