Huvipuistoista kuninkaallisin: Keisarin huvipuisto Virolahdella

Eräänä toukokuisena päivänä päätimme lähteä huvipuistoon. Suuntana ei suinkaan ollut Linnanmäki tai Särkänniemi, vaan mutkittelevien pikkuteiden päässä Virolahdella sijaitseva Keisarin huvipuisto. 

Keisarin huvipuisto kartalla 

Reitin pituus: 0,7 km

Yli sadan vuoden takaisia lomapäiviä

Venäjän viimeinen keisari Nikolai II oli ihastunut Virolahden saaristoon. Kesäisin hänen valtava 350 hengen miehistön aluksensa Štandart ankkuroitui itäiselle Suomenlahdelle Halssinselän liepeille ja keisari Nikolai II perheineen vietti leppoisia kesäpäiviä lähiseudulla vuosina 1906-1914. Nikolai II ei rakentanut Virolahdelle huvilaa, vaan vuokrasi Huovarinniemen alueen huvipuistoa varten vuonna 1912. Nikolai II:n perheen ja hovin iloksi huvipuistoon rakennettiin pienoisgolfrata, käsin pyöritettävä karuselli, polkuja ja keinuja sekä tenniskenttä, jossa Nikolai II:n ja Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n tiedetään otelleen. Huvipuistossa vietettiin myös juhlia, jolloin puisto koristeltiin ja rannasta puistoon johtava tie peitettiin punaisella matolla. 

Viimeisen kesänsä keisariperhe vietti Virolahden huvipuistossaan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1914. Loma keskeytyi kiristyneen poliittisen tilanteen takia ja keisarinna Aleksandra tunsi, etteivät he tulisi enää koskaan palaamaan Virolahden saaristoon. Aleksandran etiäinen osui oikeaan: maailmansodan puhjettua Suomenlahti miinoitettiin niin massiivisesti, että se teki lomapurjehduksen mahdottomaksi, ja lopulta Romanovien hallitsijasuku kaatui Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917. Nikolai II:n perheen kohtalo oli traaginen, heidät teloitettiin Siperiassa seuraavana vuonna.

Vanhat hyvät ajat

Keisarin huvipuisto unohtui maailmanhistorian jalkoihin, kunnes viime vuonna se avattiin yleisölle matkailu- ja retkeilykäyttöön kunnostettuna. Huvipuiston alue on pieni, mutta hyvin kaunis. Meidän retkellemme sattui aurinkoinen alkukesän päivä, mutta ajattelin heti, että tänne pitäisi saapua eri vuodenaikoina uudestaan. Polun pituus on 700 metriä ja se on hyvin kuljettavissa lastenrattaiden kanssa. Polun varrella on paikan historiasta kertovia tauluja ja taukopaikkoja.

Polku johdattaa lähteelle, josta keisari Nikolai II:n kerrotaan juoneen. Lähteen vesi ei ole juomakelpoista, mutta meidän mukanamme oli venäjäntoy Voitto, joka kävi siitä muitta mutkitta hörppäämässä. Ja miksipä ei olisikaan käynyt, sillä Voiton esi-isät liittyvät samoihin historiallisiin käänteisiin tsaarinajan aateliston kanssa. 1800-luvun loppupuolella kehitetty pienen seurakoiran rotu nousi nopeasti suosioon Venäjän aateliston keskuudessa, mutta hävisi Venäjän vallankumouksen pyörteissä lähes kokonaan. Ties vaikka näillä poluilla olisi tepastellut keisarillisia pikkukoiria myös Romanovien aikaan! 

Puisto on pieni ja melko nopeasti läpikäyty alue, mutta paikan tunnelma houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa. Vaikka historia ei ole ikinä mustavalkoista, on keisarin huvipuistossa vanhan hyvän ajan tunnelma. Juuri sellainen kuin mökillä tai lapsuudenkodin pihamaalla, että oikein tuntee, miten tässä paikassa on vietetty onnellisia päiviä. Keisarin huvipuisto on mallisuoritus siitä, miten historia tekee paikoista merkityksellisiä, ja poluilla kulkeva tuntee haikeutta ajatellessaan, että keisariperhe lähti täältä yli sata vuotta sitten viimeisen kerran itkien.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.