Herröskatanin luontopolku Ahvenanmaalla – karuja rantakallioita ja niittyjen kukkaloistoa

Herröskatanin niemi on Ahvenanmaan eteläisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin. Siellä, rantaniittyjen vehreydessä ja kallioille sekä niiden ylle näkötornista kurkistaen, kiemurtelee lyhyt, mutta sitäkin hienompi polku. 1,6 km pituinen Herröskatanin luontopolku on erityisen hieno keväällä ja alkukesästä, kun sekä maa että puut kukkivat valtoimenaan.

Luontopolku on rantakallioita lukuun ottamatta helppokulkuinen ja sen varrella on kolme nuotiopaikkaa. Ota omat puut mukaan ja tarkista lähtiessäsi metsäpalovaroitus.

Lähtöpaikka kartalla

Lisätietoja/ luontopolun kartta

Herröskatanin luontopolun alku

On helatorstaiviikonloppu aivan toukokuun lopussa. Olemme ajaneet läpi Ahvenanmaan pääsaaren ja sen etäläpuoleisen Lemlandin kunnan, auringonpaisteen ja kuurosateiden rytmittäessä matkaa. Kun nousemme autosta Herröskatanin parkkipaikalla, aurinko hellii meitä taas, mutta puiden takana niityillä leijuu ohut sumuverho.

Lähdemme kulkemaan parkkipaikalta rantaan johtavaa tietä pitkin. Jostain kaukaa kuuluu sumutorven kumea ääni. Lapset juoksevat eteenpäin, äänen suuntaan. Omat askeleeni ovat hitaita, kun nautin alkukesän ylitsevuotavan hennosta vihreydestä ja kukkaloistosta, joka aukeaa jalkojeni juuressa. On keltaisia kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia sekä niiden lomassa monenvärisiä kämmeköitä ja paljon muita, joita en tunnista.

Saavun ensin eteläisemmälle parkkipaikalle, joka on tarkoitettu liikuntaesteisille. Aivan parkkipaikan vieressä rannalla on yksi kolmesta tulipaikasta. Pöydän ääressä onkin seurue nauttimassa keväisestä piknikistä.

Taukopaikan jälkeen näkötornille johdattava kyltti ohjaa jatkamaan matkaa. Miestä ja lapsia ei näy missään, mutta arvelen heidän suunnanneen tornille.

Kuljettuani yli puisen sillan ohitan toisen nuotiopaikan vanhojen muurien suojassa. Tässä kohtaa helppokulkuinen ympyrälenkki kaartaa jälleeen oikealle, takaisin kohti parkkipaikkaa. Opasteita ei pahemmin näy, muutamaa valkopäistä tolppaa lukuun ottamatta.

Jatkan itse vasemmalle, pitkin pienenevää polkua. Sumutorven ääni kuuluu jo kovempana. Yhtäkkiä puiden takaa tulee näkyviin harmaa puinen torni. Kävelen tornin luo ja kipuan kapeita portaita ylös. Tornin juurella varoituskilpi kertoo kiipeämisen tapahtuvan omalla vastuulla.

Ylös päästyäni mies osoittaa merelle sankan sumun sekaan. Olin ehtinyt paikalle juuri oikeaan aikaan: kun katson oikein tarkasti, näen suuren laivan tumman hahmon sumussa. Ruotsinlaivojen reitti kulkee Herröskatan edustalta.

Laivan mentyä sumu hälvenee. Tuntuu hurjalta miten kapeasta salmesta kahden pienen saaren välistä laiva on kulkenut.

Pian sumu on hävinnyt kokonaan ja vähän aikaa odotettuamme toinen laiva lipuu editsemme, tällä kertaa täysin näkyvissä.

Rantakalliot ja merellä leivuja sumu on maaginen yhdistelmä, mutta niin on myös sukeltaminen karulta rannalta takaisin niittyjen yltäkylläisyyteen.

Lähtiessämme pois rannalta, lapset juoksevat taas edeltä, tällä kertaa hakemaan geokätköä. Minä en vieläkään saa silmiäni irti kukkamerestä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.