Helppo kuuden kilometrin kierros Puumalassa: tällainen on laavullakin kruunattu Kukkeistenpolku

➡️ 6 km
?  1,5–2 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
?  1 laavu tulipaikkoineen
? Paikka kartalla
ℹ Polun esite: VisitPuumala.fi

Tämä reitti oli minulle tuttu lähinnä 1980-luvun talvista, jolloin hiihdin jotakuinkin samaa reittiä ympäri, Puumalan latuverkoston kymppi kun kiertelee juuri nämä maastot. Olen myös kävellyt reitin kerran, muutama vuosi sitten joulupäivänä! Silloin oli tosi kosteaa, nyt pitkospuiden vieressäkin olin ihan kuivaa. Normaalina kesänä vedenpitävät jalkineet ovat varmasti tarpeen.

Kukkeistenpolun reitin voi aloittaa pururataa pitkin huoltotiloilta, silloin se lienee juuri 10 kilometrin pituinen. Päätin kuitenkin nyt etsiä myös lähtöpisteen Takakujalta. Se löytyi  helposti. Tien laidassa on tilaa useammalle autolle.

Aloitin kävelyn ja yritin kiinnittää huomiota opasteisiin. Siniset reittimerkinnät ovat hyvin näkyvissä heti alusta alkaen.


Muutaman sadan metrin päässä reitti yhtyy pururataan, ja tässä kohtaa merkinnät olivat hieman epäselvät. Tiesin, että minun tulee jatkaa pururataa myötäpäivää hetken mittaa, sitten löysinkin jo seuraavan sinisen reittitolpan. Matka jatkuu mänty- ja sekametsiä pitkin. Suuri osa ensimmäisestä puoliskosta kävellään metsäteitä pitkin, välillä kuitenkin reitti muuttuu kapeahkoksi poluksi.


Mäet ovat kohtuullisia, korkeuseroa kertyy noin 40 metriä. Korkeimmillaan reitti käy noin kahden ja puolen kilometrin taivalluksen jälkeen, mäntymetsässä. Minulla on muistikuva, että nuoruuden hiihtolenkeillä tästä näki Saimaalle, nyt se vilahtaa vain vähän mäntyjen välistä. Ja muutakin vilahti juuri näissä maisemissa: hetki kuvan oton jälkeen polun yli juoksi supikoira. Ja taas hetkeä myöhemmin polun yli loikki kettu.


Polun korkeimman kohdan jälkeen laskeudutaan komeaan korpikuusikkoon. Samalla reitti kääntyy takaisin lähtöpistettä ja Puumalan kirkonkylää kohti.


Saavutaan suo-osuuksille, joissa pitkospuita riittää.


Ensimmäisen (ja juuri kunnostetun) pitkospuuosuuden jälkeen saavutaankin laavulle, jossa on tulentekopaikka ja melko paljon polttopuutakin tarjolla.

Postilaatikosta löytyy vihko, johon voi merkitä nimensä. Tänään en muita kävelijöitä nähnyt reitillä, mutta edellisenä päivänä oli muutama porukka käynyt ainakin laavulla, sen totesin vihkosta.


Matka jatkuu pitkospuita pitkin. Kivutaan yhden kallion yli ja saavutaan sähkölinjalle. No, seuraava kilometri onkin käytännössä tätä yhtä sähkölinjaa pitkin aina pururadalle asti.


Lopulta saavuin pururadan laitaan ja kurvasin taas kohti aloituspistettä. Tässä kohdassa satunnaisen kävelijän tulee siis muistaa, että kyltti ”Koskenselkä” vie lähtöpisteelle. ”Kukkeistenpolku”-kyltti tuntuu näyttävän tässä sinne suuntaan, josta olen juuri tulossa. Toisaalta, toki ympyräreitin voi kulkea molempiin suuntiin, taisin olla itse vain urautunut kiertämään sen vastapäivään hiihtolenkkieni takia.


Parisataa metriä, ja saavuin takaisin autolle. Aikaa kävelyyn meni pienen laavulla vietetyn juomatauon (ja lukuisien lyhyiden kuvaustaukojen) kera puolitoista tuntia. Mietin itsekseni, että tälläkin reitillä näkisin mielelläni muutaman infotaulun, joissa voisi kertoa Kukkeistensalosta ja sen luonnosta, esimerkiksi viimeisen kuvani amiraaliperhosesta. Voisiko reitin muuttaa ihan luontopoluksi?

Blogiteksti julkaistu alun perin Luontopolkumies.fi-sivulla.

Sijainti: N=6823236.853, E=563000.184
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.