Karhunkierros alle 30 tunnissa? On se mahdollista, mutta ota opiksesi meidän reissustamme!

Yhteistyössä Salomon

➡ 82 kilometria
📌 Hautajärvi (Salla)Ruka (Kuusamo)
⚫⚫⚫ Vaikea reitti

Heräsin sunnuntaina Oulun kaksi päivää jatkuneiden festareiden jälkeen. Päähäni iski pieni pelko: nyt ei ollut tullut nukuttua tarpeeksi.

Messengeriin saapui viesti vaellusseuraltani Lotta Näkyvältä:

”Pitäisikö meidän suunnitella hieman tulevaa Karhunkierroksen reittiä?”

Olin jo kirjoittamassa, että minähän suunnittelin reissun viikkoja sitten. Sitten kuitenkin muistin jättäneeni rustaukseni kotini pöydälle Espooseen, eikä suunnitelma enää muistunut mieleeni.

Pyysin äidiltäni, että herkullisten kalaruokien sijaan tehtäisiinkin pastaa. Tankkaus saisi jäädä tämän carbonaran varaan. Festarihuuman vuoksi oli ollut niin kiirettä, että pääsisin vasta seuraavana päivänä ostamaan matkaeväät sekä trangiaan kaasun. Sen jälkeen noukkisin Lotan kentältä, ja olisi aika lähteä kohti Karhunkierrosta.

Lähtökohdat 

Olen vaeltanut huomattavasti enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Nyt oli kuitenkin täysin selvää, että tänä kesänä halusin Suomen suosituimmalle vaellusreitille, Karhunkierrokselle. Olin tiedustellut tästä legendaarisesta haasteesta tuntemiltani retkeilijöltä, ja yleinen mielipide oli, että retki on rankka: päivämatkat jäävät useasti alle 20 kilometrin.

Aloin epäillä, riittääköhän aikamme koko matkaan. Koko viikoksi oli luvattu aurinkoista säätä ja jopa 29 asteen lämpöä aina iltakymmeneen asti. 

Lähtökohdat olivat myös siltä osin erilaiset, että yksin vaeltamisen mestarina olin tällä kertaa pyytänyt seurakseni somekaverin, jonka kanssa olimme nähneet vain kerran aikaisemmin. Rakastamani hiljaisuus ja oman pään kuunteleminen olivat siis syystä vaarassa. Mitä jos meillä ei menisikään ajatukset yhteen? 

Aamuaurinko klo 4.30

Suunnitelman muutos

Maanantai klo 19: edessä siintää 82 kilometrin vaellusloma. Lähdemme reitille Sallasta, Hautajärven kylästä, koska minä halusin koitoksen loppuvan raskaimpaan osuuteen. Kävelemme ensimmäiset 27 kilometriä valtavan innostuneina: olo on kevyt ja juttua riittää. Alkumatkasta iso osa on leveää, pururatamaista polkua.

Keskiyön paikkeilla myös lämpötila muuttuu siedettävämmäksi. Yöttömät yöt ovat kuitenkin ohi, ja silmiemme väsyessä pimeyteen päätämme vain nopeasti asettaa makuupussit ensimmäiselle sopivalle alustalle. Saamme nukuttua puolitoista tuntia, mutta auringonnousu ja kaikenlaiset äänet pitävät osittain hereillä. Päätämme lähteä jatkamaan matkaa, kun kello on 4.30.

Lotta heittää varovasti, että olisihan se mahtavaa, jos koko matkan voisi hoitaa alle 30 tunnissa. Ja näin selviytymiskurssi on alkanut. 

Univaje

Ensimmäinen väsymyksen tunne iskee jo 37 kilometrin kohdalla, kun alamme keittää aamupuuroja, ja jalat saavat hetken hengähtää. Heitän kahvipurut tuplana pannuun ja toivon mielessäni, ettei olo enää tästä pahenisi. Huomioiden edellisen viikonlopun lyhyet yöunet ja päälle äskeiset puolentoista tunnin tirsat, voin vain todeta, että elimistöni ei ilmeisesti pienestä hetkahda.

Yritämme ajatella vaelluksen enemmänkin vuoren huiputtamisena, sillä niihinhän yleensä lähdetään keskiyöllä, yöunien jääden aina vajaiksi.  

Henkinen tsemppaus 

On onni löytää vaelluskaveri, joka tsemppaa, kun oma henkinen kantti on lähellä pettää.

Olemme edenneet aikataulussa, syöden tasaisesti ja juoden 2,5 litran camelbakkeja useaan otteeseen tyhjäksi. Heitämme ylävitoset, kun matkaa on taittunut yli puolen välin. Huomaan, että on huomattavasti helpompi tehdä välitavoitteita, kuin katsoa jäljellä olevaa kilometrimäärää. Tuntuu uskomattomalta, kun numerot tipahtavat ensimmäisen kerran alle 60 kilometrin. Hurraamme, kun kolmasosa matkasta on kulunut, ja kun pääsemme läheiseni pelinumeroa vastaavalle kilometrimäärälle. Pikku hiljaa ne jäljellä olleet kilometritkin sieltä salaa hupenevat.

Ensimmäinen henkisesti ja fyysisesti raskas paikka tulee noin 50 kilometrin kohdalla. Metsikkö muuttuu Kitkajoen kivikkoiseksi maastoksi. Olemme keskipäivän paahtavassa auringossa ilman metsän suojaa, ja kivinen maasto poukkoilee jatkuvasti ylös ja alas. Ensimmäistä kertaa koko 18 tunnin aikana suljemme suumme ja laitamme kaiken energian maastosta selviämiseen.

Tämä osuus taisi olla retkemme hitain.

Kun tuskaiset kilometrit ovat ohi, joudumme pitämään ruokatauon ensimmäisellä varjoisalla kohdalla, noin 500 metriä ennen laavupaikkaa. 

Loppurutistus

Toivon, ettei kukaan aliarvioi Karhunkierrosta tai etenkään sen viimeistä tunturiosuutta. En ole ikinä aiemmin samalla tavalla tahtonut huutaa, kirota, itkeä, luovuttaa ja sinnitelllä samanaikaisesti.

Pidämme viimeisen tauon kahdeksan kilometriä ennen Rukan huippua. Siitä eteenpäin reitti onkin tasaista ylä- ja alamäkeä. Myös henkisesti. Alla on 74 kilometriä yhdessä vuorokaudessa, ja turhaan kannetut teltat, makuualustat, makuupussit, ja varavaatteet alkavat lyyhistää pientä ihmistä.

Jostain syystä vauhtimme pysyy suurista korkeuseroista huolimatta lähes samana kuin muilla osuuksilla. Aivot tajuavat sen verran, että jokainen minuutti paikallaan tarkoittaa myös lisäsekunteja valveilla ja kenkien päällä. Tiedostan olevani kestävyyden rajamailla. Elimistö on suunniteltu jaksamaan vielä lähes tuplamäärän rasitusta, kun olo tuntuu olevan loppu. Alan kuitenkin epäillä, milloin tämä jatkoaika olisi ohi, ja jalat vain lopettaisivat toimintansa. Lopulta ne kuitenkin tuovat meidät turvallisesti Rukan huipulle, ja viimeisillä voimillamme jatkamme hotellin suihkun kautta petiin. 

Vinkit Karhunkierrokselle

  • Älä tee niin kuin minä, vaan suunnittele reissu. Katso reittikuvaukset, tutki kartasta korkeuseroja ja mieti vaihtoehtoja, jos liikuttekin suunniteltua nopemmin/hitaammin. 
  • Varaudu vesipisteiden puutteeseen. En tiedä oliko tällä kertaa kyse mahdottoman kuumasta kesästä ja kuivuneista puroista, mutta meillä meinasi Pienen karhunkierroksen jälkeen loppua vesi kesken. Kanna mukanasi riittävästi vettä ja varaudu pidempiin väleihin metsän siimeksessä. 
  • Mieti varustepolitiikka kunnolla. En olisi voinut olla kiitollisempi Salomonin kevyille vaelluskengille ja hifistelyyn asti viedyille kevyille varusteilleni. Näin pitkällä matkalla jokainen gramma on rasite, joten mietithän tarkkaan, mitä tahdot kantaa mukanasi. 
  • Miellä matka etappeihin. Viimeiset 10 kilometriä tuntuvat ikuisuudelta. Vaikka matka on merkitty 82 kilometrin mittaiseksi, niin ilman eksymisiä gps näytti loppulukemaksi yli 10 kilometriä enemmän. Lopeta siis kilometrien laskeminen, keskity pelkästään seuraavaan askeleeseen. 
  • Valitse hyvä seuralainen. En voisi olla onnellisempi, että pyysin Lotan mukaan kierrokselle. Laittakaahan nimi muistiin, tästä supernaisesta kuullaan vielä!
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.