Hyllyvät hillamättäät, nyt lakkasi odotus
Hillat ovat nyt kypsiä. Mitä tahansa olitkin viikonlopulle suunnitellut, on suunnitelmia syytä muuttaa, mikäli olet hillat, lakat tai suomuuraimet ovat mieleesi ja haluat poimia itsellesi sitä toista suurta herkkua, jota suomme kasvavat. Nyt nimittäin kypsyy monin seuduin paras hillasato ainakin viiteentoista vuoteen.
Kävimme tänään tarkastamassa tilanteen suolla. Muutaman kilonmetrin päässä asemapaikastamme odotti kertakaikkisen edustava ala suomalaista suota. Erittäin lyhyen korpitaivalluksen jälkeen maisema vaihtui mäntyvoittoiseksi ja avarammaksi.
Samoilta sijoilta aloi myös erottaa kaikkialla loistavat keltaiset ja punaiset pisteet. Miten niitä noin paljon oli! Hyllyvät mättäät olivat hillaa väärällään.
Puolessatoista tunnissa keräsimme kolmeen pekkaan liki kymmenen litraa pelkästään kypsiä hilloja. Raakoja ei tarvinnut haalia kypsytettäviksi, vaan kerätessä saattoi keskittyä nauttimaan vain parhaista paloista. Eikä lysti siihen lopu. Sen verran reilusti raakileita jäi jälkelle, että muutaman päivän päästä saa samat jälket kulkea uudestaan vieläkin runsaamman sadon perässä – ellei joku toinen satu samoja apajia löytämään ennen sitä.
Ja se toinen soidemme herkku vaatii vielä monta kuukautta. Sitten nautitaan pakkasen panemista karpaloista.
Hillat ovat kypsiä siellä etelässä, eivät täällä pohjoisessa. Kuola valuen odotan joka päivä.
Ei siihen vallan kauan mene. Nämä ovat siis Pohjois-Savossa.
Eilen Ylä-Lapissa saimme kypsää hillaa.
Mahtava juttu! Täällä keskisessä Suomessa alkavat suot olla jo kokolailla tyhjiksi kaluttuja. Karpaloita odotellessa…