Aika pysähtyy Kuhmoisten Pyhänpäässä
HUOM! Kohde sijaitsee lähellä yksityistä mökkiä, eikä mökin pihatielle tai piha-alueelle saa mennä. Levikkeen, josta lähtee selkeä polku kohti kohdetta, löydät tästä. Käytä vain tätä levikettä ja polkua vieraillessasi alueella ja pysäköi ajoneuvosi ainoastaan niin, ettei se aiheuta haittaa muulle liikenteelle. Liikkuessasi missä tahansa retkikohteessa, pidä aina kunnioittava väli yksityisiin pihoihin.
Toim. huom.
Päijänteen länsirannalla kohoaa Kuhmoisten Lästilän kylän tienoilla vedestä jyrkkä rantakallio, joka kätkee korkeuksiinsa eräät Suomen tunnetuimmista kalliomaalauksista. Pyhänpään niemenkärjen tuntumassa olevalta tasanteelta voi ihailla kahta ajan haalistamaa mutta silti yhä tunnistettavaa punamultamaalausta, jotka on ajoitettu kivikaudella tehdyiksi.
Päijänteen, Suomen syvimmän ja kolmanneksi suurimman järven, nimen on väitetty tulevan sanoista ”pää” ja ”jänne”. Totuus lienee kuitenkin toinen, sillä järven nimi voi hyvin olla peräisin alueella ennen muinoin puhutusta tuntemattomasta kielestä. Pitkulainen järvi oli muinoin tärkeä kulkuväylä, jota pitkin päästiin kätevästi riistamaille niin kesällä kuin talvella. Pyhänpää oli kuin portti, jonka äärellä toivottiin metsästysonnea – tyhjin käsin ei kotiin ollut palaamista.
Kalliomaalauksia paikalta vuonna 1992 etsimään tullut Pekka Kivikäs havaitsi kalliossa punamullan jättämiä jälkiä ja tunnisti siitä kaksi pystymäistä viivaa, jotka mahdollisesti esittävät ihmisiä (Pyhänpää I). Laajempi maalausalue löytyi neljä vuotta myöhemmin, kun Kivikäs, Seppo Kinos ja Timo Sepänmaa olivat dokumentoimassa jo löytynyttä kohdetta. Vuonna 1997 ryhmä palasi Eero Siljanderin kanssa paikan päälle harjaamaan jäkäläkerroksen pois kuvakentän päältä. Alta paljastuivat upeat maalaukset.
Kaksi tunnistettua maalauskohtaa sijaitsevat noin kymmenen metrin päässä toisistaan, suunnilleen samalla korkeudella vedenpinnasta. Laajempi etelänpuoleinen maalausalue (Pyhänpää II) esittää hirveä, ihmisiä, veneitä ja kahta vinoristiä.
Lisäksi siihen liittyy ainakin toistaiseksi tulkitsematta jäänyt kuva-alue. Kahdesta venekuviosta alempi sijoittuu hirven päälaen kohdalle muodostaen ikään kuin sarvet, jolloin puhutaan ns. venesarvista.
Pyhänpään kalliomaalaukset sijaitsevat noin 120 metriä lounaaseen Pyhänpään niemen kärjestä. Rannasta käsin ei maalauksille pääse nykyisin pystysuoran kallioseinämän takia kipuamaan, mutta kallioiden päältä johtaa sinne heikko polku. Järkälemäisten kivipaasien päältä joutuu laskeutumaan muutaman metrin verran alas tasanteelle, joten jaloissa kannattaa olla lipsumattomat kengät.
Näistä kalliomaalauksista 450 metriä etelään sijaitsevat Pyhänvuoren kalliomaalaukset, jotka löydettiin vuonna 2001 kalliomaalausretken yhteydessä. Niiden äärelle pääsee helposti kulkemalla kallioiden päällä rantaviivaa seuraillen, kunnes kalliot loppuvat. Suuntaa kohti rantaa ja katso vasemmalle – noin 9 metrin korkeudessa Päijänteen pinnasta erottuu selkeä punamultaläiskä.
Samalta paikalta noin 8 metriä päämaalausalueesta oikealle voi yrittää etsiä pientä hirveksi epäiltyä punamultakuviota. Itse en sitä löytänyt. Oli miten oli, kallioiden päällä kannattaa paluumatkalla pitää vielä hengähdystauko tai vaikka vähän pidempikin evästauko.
Näitä maisemia ovat seudun muinaiset eränkävijätkin ihastelleet. Pyhänpäältä avautuu sielunmaisemamme.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6835188 E 419144 (Pyhänpää), N 6834822 E 418925 (Pyhävuori)
Hei!
Miten tämä paikka on saavutettavissa, mitenkä pitkä patikointimatka tulee?
Hei Timo ja kiitos todella hyvästä kysymyksestäsi!
Kalliomaalauksia lähimmäs pääsee ajamaan Pyhänpääntietä pitkin, ja auton voi jättää tienvarteen niin, ettei se häiritse muuta liikennettä. Tilanne on kuitenkin se, ettei kalliomaalauksille johda reittiä eikä paikkaa ole mitenkään viitoitettu. Niinpä ajaessa kannattaa käyttää oman sijainnin näyttävää karttasovellusta (vaikkapa Retkipaikan oma sovellus tai Retkikartta.fi) jotta näet, milloin auto kannattaa jättää parkkiin ja suunnata maastoon.
Matka tienvarresta kalliomaalauksille on lyhyehkö, noin kilometrin, mutta todella haastava. Kuten jutussa kerrotaan ja kuvista näkyy, alue on vaikeakulkuista, suurikokoista lohkareikkoa, joka vaatii varmajalkaisuutta, huolellisuutta ja kuntoa.
Kesäisin tyynellä kelillä on kalliomaalauksia mahdollista käydä katsomassa veneellä, ja talvella jäätilanteen salliessa hiihtäen. Maalauksia voi kuitenkin olla hankala erottaa kauempaa, joten kiikarit kannattaa varata matkaan ja hyödyntää peruskartan näyttävää karttasovellusta, josta näkyy myös oma sijainti.
Mikäli aluelle joskus saadaan opasteet, päivitämme juttua.
Ystävällisin terveisin,
Jonna Saari / Retkipaikka
Hei! Löytääkö kävelymatkan perille ilman karttaa? Johtaako sinne minkäänlaista polkua vai pitääkö reitti löytää metsän keskeltä? Ts onko eksymismahdollisuutta?
Hei Ulla! Nykytietojemme mukaan kohteelle ei ole opasteita ja reitti on vaikea, ellei mahdoton erottaa maastosta. Reitti on hyvin vaikeakulkuinen.
Terveisin Jonna / Retkipaikka