Pirttisaari, upea piilopaikka Porvoon saaristossa

Pörtö-yhteysalus Pirttisaareen

Porvoon länsilaidalla, Sipoon rajan tuntumassa sijaitseva Pirttisaari on harvojen tiedossa, mutta vielä harvempi on hoksannut, että saaren kätköissä piileskelee myös suloinen luontoretkikohde. Koska kyse on saaristosta, vaatii Pirttisaaren virkistysalueelle pääseminen hieman vaivannäköä, mutta mitäpä sitä ei tekisi päästäkseen päiväretkelle merimaisemiin!

Olin hieman jännittänyt sitä, miten yhteysalusliikenne toimii, sillä Sipoon Kalkkirannasta Pirttisaareen liikennöivän Pörtö Linen aikatauluissa oli ilmoitettu vain aluksen lähtöajat, ei saapumisaikoja. Uskaltauduin kuitenkin reppuineni satamaan ja kapusin muiden matkustajien perässä Pörtö-aluksen kyytiin. Suurin osa näytti tavaramäärästä päätellen olevan matkalla mökille pidemmäksi aikaa kuin päiväksi, ja vain muutama vaikutti kaltaiseltani päiväretkeläiseltä.

Merimatka Pirttisaareen

Näin sisämaasta saapuvana olin innoissani jo merimatkasta yhteysaluksella Pirttisaareen – harvinaista herkkua! Muutama matkustaja oli asettunut tuulelta suojaan aluksen matkustamoon, mutta useimmat meistä istuivat tyytyväisinä laivan kannella ja nauttivat aurinkoisesta matkasta ulkoilmassa. Aluksen kannelta näki niin viehättäviä mökkisaaria, lintujen valtaamia kallioluotoja kuin edessä avautuvaa aavaa ulappaa. Meri oli liki peilityyni ja mielessä kävi, että saareen olisi aika huippua meloa, etenkin jos kohdalle osuisi tällainen keli! Vaan enpä arvannut varautua tekemään tätä retkeä kajakilla.

Matkalla Pirttisaareen yhteysalus pysähtyi ensin Tredjeholmissa jättämässä matkustajia, ja Bodössä laiturille kipaistiin viemässä saareen myös päivän posti. Varmistin vielä laivan henkilökunnalta, missä minun tulisi jäädä pois ja sain ystävällisen neuvon, että vasta Pirttisaaren vanhan koulun laiturissa, josta pääsisin myös paluukyytiin iltapäivällä.

Pirttisaaren virkistysalueen kartta

Noin tunnin kuluttua lähdöstä saavuimme Pirttisaaren vanhan koulun laituriin ja alus tyhjeni matkustajista, joista suurin osa siirtyi omiin pieniin veneisiinsä. Olin selvästi ainoa, joka oli saapunut Pirttisaaren virkistysalueelle luontoretkelle. Laiturin päässä oli selkeä kartta, jonka avulla löytyisi reitti niin Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kuin Metsähallituksen hallinnoimille virkistysalueille, mutta olin varmuudeksi tulostanut netistä taskuuni myös paperiversion. Mikäli minkäänlaista karttaa ei ole matkassa, tällaisesta kartasta kannattaa ottaa kuva vaikka kännykällä, jotta voi tarvittaessa tarkistaa reittiä tai sen kohteita myös maastossa kulkiessaan.

Koululaiturista astuin ensin entisen koulurakennuksen pihaan ja jatkoin heti matkaa suoraan eteenpäin. Ex-koulun punaisen ulkorakennuksen seinässä oli pieni kyltti Till friluftsområdet / Virkistysalueelle oikea suunta siis! Entinen koulu pihoineen on yksityisaluetta, mutta sen läpi saa kulkea laiturille ja sieltä pois. Oleskelu piha-alueella ei sen sijaan ole sallittu ilman lupaa. Saarella kulkiessa on muutenkin syytä olla huomaavainen saarelaisia kohtaan ja jättää ehdottomasti paikat siistiksi lähtiessään, roskattoman retkeilyn periaatteella.

Pirttisaaren polkua

Lähdin seuraamaan viehättävää, kärrytietäkin kapeampaa väylää kohti risteystä, jossa olisi päätettävä, kävisinkö ensin Svartvikenissä vai suuntaisinko suoraan Lervikeniin, joissa kummassakin oli tiedossa hoidettu tulipaikka. Kävelin helppokulkuista polkua hitaasti ja tarkkailin polun varsia. Aidan vieressä polun puolella hehkunut sormustinkukka oli varmasti pihakarkulainen.

Muhkeat mustikat virittelivät niin kauniita katseita suuntaani, että en voinut vastustaa marjaherkkujen kutsua. Kohta suuni olikin ihan sinisenä. Mikä maukas alku retkelle… Mutta tuon herkkutatin saa noukkia joku muu, sieniveistä ei tullut matkaan.

Punainen tupa Pirttisaaressa

Jo Pirttisaaren nimi oli antanyt ymmärtää, että saarella olisi vähintään yksi pirtti. Olihan niitä siellä useitakin, moni punamullalla maalattuja ja viehättävään saaristomaisemaan niin somasti sopivia. Saarella on ollut asutusta peräti 1700-luvulta saakka ja vakituisia asukkaita on täällä edelleen, vaikka helposti kuvittelisi, että täällä veneyhteyden päässä mantereesta käydään vain mökkeilemässä.

Autoja ei hiljaisessa Pirttisaaressa muuten tule vastaan, vaan kapealla kulkuväylällä saattaa vastaan tulla enintään mönkijä, jolla voi kuljettaa vaikka satsin polttopuita Lervikin tulipaikalle virkistysalueella kulkijoiden käyttöön. Muuta moottorin pärinää saarella kuulee lähinnä mereltä, jos ei sitten joku pätki puita moottorisahalla.

Monilla virkistysalueilla on käytetty reittimerkintöihin esimerkiksi maalimerkkitäpliä puissa, mutta Pirttisaaressa näin ei ole. Kun saavuin T-risteykseen, siinä odottivat koulun pihan jälkeen ensimmäiset reittimerkit, puukyltit. Vasemmalle Svartviken, oikealle Lerviken ja WC. Valitsin ensimmäiseksi Lervikenin, sillä jotenkin arvasin, että siellä olisi enemmän nähtävää.

Sammalmetsä Pirttisaaressa

Lervikeniin johtava pikkutie kulki luonnontilaisen metsän halki, niinpä siellä on herkut oltavat myös lahopuiden seurassa viihtyville ötököille, kun maahan kaatuneet puut saavat jäädä lepäämään sammalelle kaikessa rauhassa. Kirkkaanvihreä sammalmatto peitti mitä kauneimmin kuusikkoa ja pysähdyin useammin kuin kerran ihailemaan metsän värejä, valoja ja varjoja.

Satunnaiset laululinnut esittivät välillä soolojaan.  Omien askelteni ääni oli metsikön äänekkäin häiriötekijä, mutta onneksi vain vaimea sellainen.

Reitti johdatti minut niin paljaan kallion ylitse kuin entisen niityn laitaan, ja jatkui sitten jälleen havumetsään ennen seuraavia opastekarttoja, joista näin, että olin jo lähellä rantamaisemia ja puolustusvoimien tornia. Torni on lukossa eikä sinne saa edes yrittää kavuta katsomaan maisemia vielä korkeammalta, mutta ei hätää: saaristomaisemat Suomenlahdelle avautuvat aivan mahtavina jo kallioiden laelta.

Kallioinen mäntyranta Pirttisaaressa

Nousin armeijan tornin vierestä ylös komeille kallioille, joita pitkin kulki polun tapaisiakin, mutta sitten valitsin ikioman reittini eteenpäin. Mitkä maisemat! Olisipa tullut kiikari matkaan. Lähellä ja kauempana erottui luotoja ja saaria. Yhdeltä saarelta sieltä kauempaa hahmotin selvästi majakan tornin: Muumipapan majakka, Söderskär, joka niinikään sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa. Söderskäriinkin on mahdollista mennä vierailulle vesitse ilman omaa alusta erillisillä risteilyillä.

Pompin kallioilla eteenpäin ja huomasin harmaantuneen puuristin. Risti on pystytetty kalastajapoika Isak Lillebergin muistolle. Isak purjehti vuonna 1838 ulkosaareen lampaita noutamaan, mutta joutui myrskyn yllättämäksi ja hukkui matkallaan. Puuristin takaa erottuu vielä joten kuten hänen neljän nuolen puumerkkinsä.

Sileitä merenrantakallioita, Pirttisaari

Istahdin toviksi alas kalliolle nauttimaan merimaiseman avarasta autuudesta ja leppoisan lämpimästä säästä. Kyllä näissä maisemissa olo kohenee! Tämä on siis todellinen virkistysalue. Kallioitakin oli hauska tutkia, sillä lähellä rantaa niiden karut piirteet olivat aikojen saatossa pehmenneet aaltojen hyväilyistä; kallioiden uurteet olivat parhaimmillaan veden siloisiksi hiomia.

Useammassakin paikassa oli irtokivistä koottu pieniä kivitorneja. Sopivaa askaretta vaikka hellepäivälle tällaisella saarella.

Lervikenin rantaa, Pirttisaari

Nousin ylös ja lähdin jatkamaan matkaa kohti tauko- ja tulipaikkaa. Yksi perhe oli nauttimassa aurinkoisista kallioista poukaman laidalla ja kuulin kiljahduksista, että rantavesi oli lasten mielestä raikasta. Käväisin kallioniemekkeellä, sitten loikin kiviä pitkin eteenpäin ja tähysin merellä lipuvia purjeveneitä. Joku oli uurastanut ajankulukseen rantakivistä puolikaaren muotoisen matalan muurinpätkän kallion laitaan, mitähän varten? Kenties majaleikkiin.

Nälkä alkoi kurnia. Onneksi Lervikenin tulipaikka oli jo ihan lähellä.

Lervikenin keittokatos, Pirttisaari

Olin odottanut ihan perusvaatimatonta tulikehää, mutta Lerviken yllätti tällä superhienolla, toiselta puolelta lasiseinäisellä katoksellaan! Edellinen evästelijä lähti tulilta pian saavuttuani, joten sain istuskella tässä termariteetä ja evässämpylöitä nauttimassa ihan omassa rauhassani, katsellen kallioiden takana avautuvaa merimaisemaa. Hieno idea rakentaa tuulensuojaseinä, josta näkee läpi, kun näin mainioissa maisemissa ollaan. Uudenmaan virkistysalueyhdistys paitsi muun muassa omistaa Lerviksuddenin alueen, myös ylläpitää retkeläisten käytössä olevia rakenteita (kuten tulipaikkoja) koko Pirttisaaressa.

Katoksen seinällä oli retkipäivää piristämään älypuhelimen haltijalle QR-koodit, joista pääsee lataamaan saariston ihmeellisyyksistä kertovaa materiaalia ja ennen kaikkea mainion listan 10 asiasta tehtäväksi ennen kuin lähtee saarelta! Otinkin heti kännykän esille (onneksi siinä oli akkua reilusti jäljellä) ja vietin vähän aikaa tehtäviä tutkimalla. Juu, olen nähnyt noita juttuja… Kyllä, olen kuullut noita ääniä, mutta noita en… Olen noussut korkealle kohdalle saarella. Mutta hei, tuossapa on kiva tehtävä!

Upen kivitaideteos, Pirttisaari

Se erityisen hauska tehtävä oli Tee taideteos saarelle! “Löydä sinäkin sisäinen taiteilijasi ja tee saarelle taideteos luonnon sinulle tarjoamista materiaaleista.” Myönnän, että kivien keräily ja kasaaminen ei ole mitenkään omaperäistä, mutta oli kiva viettää tuokio etsimällä erilaisia kiviä, joita voisi pinota päällekkäin pikku torneiksi merenrantakallioille. Seuraavat kulkijat saisivat sitten tehdä näille kiviröykkiöille mitä lystäisivät. Tämä ekologinen taideteokseni noudatti annettua ohjetta siitä, että se ei jätä pysyvää jälkeä tai aiheuta vahinkoa saarelle.

Tulipaikalta lähdettyäni ohitin vielä puolustusvoimien ajan muistumia, kuten aika hyvin kallion kupeeseen naamioidun bunkkerin. Sinnekään ei parane yrittää sisälle, sillä armeijan rakennuksiin ei ole luvallista tunkeutua. Palasin polkua pitkin tuttuun risteykseen ja lähdin tuloreittiäni pitkin kohti polun risteystä, josta olisi opastus saaren toiselle puolelle Svartvikeniin.

Vehreä merenlahti, Pirttisaari

Lervikenistä Svartvikeniin on matkaa noin 1,6 kilometriä, joten sillä välillä ei pääse uupumaan, etenkin kun maasto on hyvin tasaista. Niinpä kurvasin myös suoralta reitiltä hieman sivuun,  sillä näin lyhyillä välimatkoilla ja pienellä alueella meren rannan tuntumassa ei ole edes vaaraa eksymisestä. Lisäksi minulla oli taskussa kartta turvana. Seurasin kärrytietä Svartvikenin polulta vähän matkaa oikealle ja edelleen pikku polkua metsään ja päädyin tähän viehättävään merenlahteen, arvatenkin Makkarauddenin ja Mellanuddenin väliin. Tämä puoli saaresta oli niin toisen näköinen vehreydessään!

Sitten palasin jälleen omia jalanjälkiäni takaisin päin ja käännyin Svartvikeniin menevälle pikkutielle. Silmät kannattaa pitää hyvin auki Svartvikeniin mennessä, vaikka monia vaihtoehtoja ei kulkijalle tarjolla olekaan, sillä puiset opasteviitat ovat pieniä. Mikäli saarelle saapuu Svartvikenin kautta, on reitti sieltä Lervikeniin selkeämpi, mutta Lervikenin suunnasta tullessa pari polkuristeystä saattaa hieman hämätä kulkijaa.

Svartvikenin rantakallioita, Pirttisaari

Svartvikenissä vastassa oli venelaituri, jossa olikin useita veneilijöitä parkissa. Suojaisa, kallioinen lahdelma onkin mainio paikka pysähtyä vaikka yöksi, onhan retkisataman rannassa huollettu tulipaikka polttopuineen ja siisti huussi. Päiväretkeläiselle suosittelen kuitenkin ykköskohteeksi Lervikeniä, jossa saa nauttia avarista maisemista ja suojaisasta tulipaikasta; Svartviken on enemmän veneilijöitä varten.

Sitten katsoin kelloa – oli aika lähteä tallustamaan Koululaituriin odottelemaan yhteysalusta ja kyytiä mantereelle.

Meren välkettä paluumatkalla Kalkkirantaan Pirttisaaresta

Yhteysalus saapui laituriin kahden kieppeillä ja meitä matkustajia nousi kymmenkunta kyytiin. Kun istuin iltapäivän auringossa taas m/s Pörtön kyydissä välkehtivän merimaiseman keskellä, huokasin mielessäni, että onpa Suomessa taivaallisen kaunis saaristo ja aika mahtava juttu, että saariston virkistysalueista voi päästä nauttimaan ihan tavallinen maakrapukin yhteysaluksen kyydissä. Eikä tämä risteilyn ja luontoretken yhdistelmä edes maksa paljon, sillä matka yhteysaluksella Kalkkirannasta Pirttisaaren koululaituriin ja takaisin on ilmainen! Seuraavaa Porvoon reissua kannattaa jatkaa päivällä jo tällaisen retken takia.

Kulkuyhteydet ja pysäköinti: Kalkkirantaan pääsee linja-autolla niin Porvoon kuin Helsingin suunnasta, jos vaihtaa bussia noin 7 kilometrin päässä Kalkkirannasta Söderkullassa; Söderkullan ja Kalkkirannan välinen bussiyhteys (katso HSL:n reittiopas) osuu yksiin Pirttisaaren yhteysaluksen kulkuaikojen kanssa. Yhteysalus Pörtöllä matka Kalkkirannasta Pirttisaaren koululaituriin kestää noin tunnin.

Omalla autolla paikalle tulija voi käyttää Kalkkirannan ilmaista pysäköintialuetta, mutta sen täynnä ollessa on parkkipaikka haettava tien varresta. Polkupyörille löytyy luonnollisesti rannasta erittäin hyvin tilaa ja Kalkkirannan kioskilta voi ostaa jätskiä tai muuta pientä välipalaa.

 

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6670253  E 413851

Kartta (Lerviksudden, Pirttisaari)  ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6670253  E 413851

Pirttisaari, lisätietoja

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi