Lempokiven luola, Kangasala

Vuosi 2015 oli lopuillaan, mutta säät olivat edelleen hyvin suosiolliset lähiseutumatkailulle. Pukki oli kontissaan kiikuttanut minulle Suomen luolat -kirjan, sekä astetta tehokkaamman led-valon, joten olihan se nyt väkisinkin lähdettävä jotain luolia tarkastamaan!

Muutamiltakin työkavereilta olin kuullut mainintoja Kangasalan luolista, joten päätimme ottaa kurssin niitä kohti.

Pakkasta oli vain muutama aste ja aurinko oli vasta nousemassa ajaessamme kohti ensimmäistä luolaa. Ajelimme rauhakseltaan Hervannan kautta kohti määränpäätämme, Saarenmaantien laidalta löytyvää Lempokiven luolaa.

Tyypillisesti retkikohteet ovat löytyneet kätevästi niihin piilotettujen geokätköjen avulla, mutta tällä kertaa paikalla ei ilmeisesti ollutkaan kätköä. Koska tulimme eri suunnasta kuin Suomen luolat -kirjassa neuvotaan, tarkkailimme varuiksi tien molempia laitoja ja silti onnistuimme ensimmäisellä kerralla ohittamaan kuusikkoon kätkeytyvän vuoren.

Palatessamme takaisin, uumoilimme oikein luolan lokaation ja hissukseen köröttelemällä näimmekin puiden takaa varjoihin kätkeytyvän kalliojyrkänteen. Joten ei muuta kuin auto parkkiin tien syvennykseen ja luolaa etsimään!

lempokivenluola3

Aamu oli ehtinyt jo se verran pitkälle, että aurinko hohkasi kultaisena metsäkaistaleen takaiselta pellolta. Ei auttanut muu kuin käydä ensin tarkistamassa tämä upea hohde. Ilman tuota koiliekkiä olisimme varmasti heti suunnanneet kalliolle, sillä muutoin metsä ei mitenkään suuren suurta vaikutusta onnistunut tekemään.

lempokivenluola1

Aikamme ihmeteltyämme siirryimme tutkimaan itse vuorta, joka olikin vaikuttava näky! Lempäälän Hirvi-Simunan luola tuli helposti mieleen, mutta Lempokivi oli vielä jylhempi.

lempokivenluola2

Idästä päin lähestyessä kallion ohi kiemurtelee pieni tietä seuraava polku. Se ohittaa suunnattoman lohkareen, jonka alle jaa pienoinen lippaluola. Hyvällä tahdolla siinä mahtuisi makuulteen pitämään sadetta aikuinenkin, mutta lapselle se oli juuri sopivan kokoinen ihmeteltäväksi.

Hieman pidemmälle jatkaessamme osuimme lohkareikkoon, joka luo oman labyrinttinsä kallion juurelle. Sen verran isoja ja ammottavia aukkoja lohkareiden väliin oli jäänyt, että katsoin paremmaksi pitää hieman tavallistakin tarkemmin silmällä kohta kuusivuotiasta rämäpäätämme. Tämä kun olisi varmasti helposti sujahtanut syvällekin kivien koloon liukkaalta pinnalta.

Kovinkaan kauan ei varsinaista luolaa tarvinut etsiä, sillä se oli aivan selvän piha-aitauksen perällä.

Sisällä luolassa

Sisällä luolassa

Pienoinen ovi maan tasolla avautui ihan reilun kokoiseen luolaan, jossa oli huomattavasti pakkasilmaa lämpimämpää. Sisään joutui konttaamaan, mutta oviaukosta päästyään mahduin jo paikoin seisomaan lähes suorassa. Tuntui uskomattomalta, että vain kivenheiton päässä oli ajotie! Sen verran maagiselta paikka vaikutti. Tarinat luolaa asuttavista pikkupiruista oli helppo ymmärtää.

Valitettavasti paikalla oli käynyt myös nykyajan pikkupenteleitä. Luolassa oli enemmän kuin tarpeeksi tyhjiä aerosolipulloja. Mutta ainakaan vielä paikkaa ei oltu sotkettu tageilla.

Luolaa ihasteltuamme kiipeilimme vielä vuoren huipulle. Näköalat eivät juuri avautuneet, mutta tulipahan käytyä!

Vaikka viime vuoden aikana retkeilimmekin oikein urakalla, jäi tämä reissu muistoihin ensimmäisenä kertana, jolloin poikammekin oli jo todella innoissaan. Örkkejä kivien välissä leikittyään poika totesikin: “Tänne voitaisiin tulla vaikka kaksi kertaa päivässä!”

Kävimme samalla reissullamme myös Ohtolan Pirunkallion luolalla. Kertomuksen sieltä pääset lukemaan tästä!

KarttaETRS-TM35FIN   6816058 

Mainos

Toim. huom. Jos pukki ei hoksannut tuoda sinulle Suomen luolat -kirjaa, voit hankkia sen kaupastamme.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi