Lähilihaa pannulla pakkaspäivässä

Kevät pisti parastaan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, hanget loistivat kirkkaina ja poskipäitä nipisti kirpeänmakea pikkupakkanen. Edessä oli Retkipaikan ruokastudion keskeisimmän elementin, Kotakeittiön, koeajo Konnevedellä.

Neljän tunnin ajomatkan perään perillä odotti Lemmetin Mikko kourassaan pari suoraan Juonolan tilalta haettua entrecôte-pihviä, esivalmistellut bataattiranut, lettutaikina ja rommilla tuunattua hilloa. Tervehdykset ja kuulumiset vaihdettuamme suuntasimme metsän laitaan katsomaan, millaisen valaistuksen suuri valohenkilö oli tänään päättänyt laittaa.

Kohta arinalla ritistä paloi muutama pieni klapi. Liekki lämmitti valurautaisia pannuja, joilla voi tirisi lupaavasti. Jos yhden tuoksun pitäisi kutsua ihminen syömään, niin se oli tuo sulavan voin.

Hetken perästä toisella pannulla valmistuivat bataattiranskalaiset, ja toinen odotti vielä tovin lihan kypsymiseen passelia lämpöä.

Kohta teräs näytti kyllin kuumalta ja pannu sai pinnalleen tirinän saattelemana kaksi mehevää pihviä. Pari minuuttia myöhemmin ne kierähtivät ympäri, ja pian sen jälkeen nostimme ne bambulautasille bataattien kavereiksi.

Eipä siinä muuta kaivannut. Murea pihvi katosi lautaselta pala palalta ja kohta edessä oli tyhjä lautanen. Voi että olikin hyvää, ja raikkaassa ulkoilmassa vielä parempaa.

Jälkiruuaksi valmistui mitäpä muutakaan kuin pannukahvia ja muurinpohjalettuja. Ehkä neljännen letun paistuessa myös kääntötekniikka oli viimein reilassaan, ja epämääräisen mytyn sijaan lopputuote oli jotain, jota saattoi ohukaiseksi kutsua. Tuunattu hillo oli niikseen hyvää, että lettupino katosi kuin itsekseen.

Yhteistyössä: Muurikka ja Juonolan tila.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi