Souda keskelle kummitustarinaa Viitasaaren Kirkkosaarella
Moni nelostietä ajava tuntee Jyväskylän ja Oulun välin puuduttavuuden. Miten olisi pieni veneretki puolivälissä? Viitasaaren R-Kioskilta voi lainata avaimen seurakunnan soutuveneeseen, jolla voi taittaa taipaleen salmen toisella puolella olevaan Kirkkosaareen tutustuakseen sen vanhaan hautausmaahan. Tämä saari tunnettiin aiemmin nimellä Viitasaari, ja se on antanut nimensä koko pitäjälle.
Soutuvene löytyy Kirkkokadun alkupäästä, kääntösillan kupeesta laiturista. Veneellä soudetaan Nelostien ali tunneleiden kautta, mikä on kyseistä tietä usein ajavalle outo kokemus. Soutumatka saareen on lyhyt, ja hautausmaan laiturin erottaa helposti. Perillä vene kiinni, taustalla jylisee edelleen moottoritie hämmentävän lähellä.
Laiturilta johtaa komea puukujanne kirkkomaalle. Täällä voi fiilistellä olevansa entisaikojen maakansan sijaan vesikansaa, eli kirkkoon vesiteitse kirkkovenein saapuvaa. Viitasaarella vesikansaan ovat tosin tainneet kuulua suurin osa kirkkoväestä, koska itse Kirkkosaari ei ole suuren suuri.
Hautausmaa on perustettu 1590-luvulla. Vanhat kirkot rakennettiin tänne vuosina 1595, 1653 ja 1777. Puukujanne nousee laiturilta korkeammalle saarelle ja johdattaa idylliselle puiselle portille. Hautausmaalla sijaitsee punainen vanha ruumishuone, joka on siirretty Viitasaaren nykyiseltä kirkolta Haapasaaresta.
Haudat ovat ripoteltuna sinne tänne luonnontilassa olevalla hautausmaalla, vain polut pidetään avoinna. Monilla vanhoillakin haudoilla näkyy kukkia, ja komeampiakin monumentteja löytyy. Kirkonpaikkaa merkkaavan muistomerkin takan ovat viinikellarin rauniot.
Monet haudoista viruvat unohtuneina heinikon keskellä, mutta hautausmaalla on myös viimevuotisia hautauksia. Joitain leposijoja merkkaa vain puukalikka, jossa on nimi ja elinvuodet. Hautausmaalla kasvaa paljon kauniita kukkia.
Viitasaaren kirkkoon liittyy myös kansantarina. Kerrotaan, että kirkon lähellä asui muuan leskiemäntä, joka oli tunnollinen kirkonkävijä. Jouluna emäntä lähti varhain aikaisin kirkkoon, jotta ei myöhästyisi jumalanpalveluksesta. Emäntä pääsi kirkolle, mutta huomasi menojen olevan jo käynnissä. Häpeissään hän hiipi hiljaa sisälle ja istui kirkonpenkille. Mutta pian hän huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa.
Hänen vieressään istui naapurimökin emäntä, joka oli kuollut äskettäin. Emännän kasvot olivat homeessa ja sammaleiset. Mädäntyneet olivat myöskin papin kasvot hänen saarnatessaan kuolleelle kirkkoväelle.
Naapurimökin emäntä tarttui leskeä kädestä ja kuiskasi; “Mitä sinä täällä teet? Nämä ovat vainajien jumalanpalvelus?” Leski vastasi, että hän saattoi tulla hiukan liian aikaisin. Kuollut emäntä kehotti “Lähde nopeasti tai sinut tapetaan!”
Leski nousi ja lähti kiiruhtamaan kirkosta, mutta vainajat mölysivät ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Kuolleet tarttuivat leskeä takista, mutta lesken onnistui riuhtaista itsensä vapaaksi ja lyödä ovi kiinni takanaan.
Myöhemmin leski kertoi tarinan läheisen mökin suntiolle. Suntio ei uskonut tätä, mutta he päättivät mennä kirkkoon katsomaan. Kirkosta ei löytynyt kuolleita; ainoastaan lesken takki piestynä pieniksi riekaleiksi.
Viitasaaren Kirkkosaari on mukava verryttely Nelostien yksitoikkoisuutta katkaisemaan. Myöhemmin Viitasaaren ohi posottaessaan voi lämmöllä muistella kesäistä retkeään.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6993108 E 443529
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!