Pyöräilemässä Punkaharjulla
Mikä mahtaisi olla paras tapa tutustua Punkaharjun upeisiin kansallismaisemiin? Luulenpa kokemuksieni perusteella, että yksi parhaista keinoista on polkupyöräily. Kävimme viime talvena Punkaharjulla ja autolla ohi ajaessa huomasi monesti, että olipa hieno paikka, mutta meni jo ohi. Polkupyörällä maisemat vaihtuvat melko nopeasti, mutta pysähtymisen kynnys on todella matala ja halutessaan kaikki mielenkiintoiset paikat ovat helposti saavutettavissa. Alueella on myös kaunista maalaismaisemaa, ja polkupyörällä ajaessa pääsee todella mukavaan tunnelmaan. Kilometrit taittuvat ihan huomaamattaan.
Kaikki ovat varmaan kuulleet kauniista Punkaharjusta, mutteivat välttämättä ole siellä käyneet, taikka edes tiedä, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee. Punkaharju kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin ja sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa. Itse Harjualue on jääkauden muodostama, noin 7 kilometriä pitkä, kapea kaistale kauniilla Saimaalla. Punkaharjun pohjoispuolelle jää Puruveden selkä ja eteläpuolelle Pihlajavesi. Alueen kartta.
Aloitin matkani ajamalla autoni B&B Hepokatti -maatilamatkailutilan pihalle. Aluksi ihmettelin, että nyt on kyllä kyltit väärin, tämä tiehän johtaa jonkin maatilan pihalle. Sitten muistin, että minähän olen menossa juuri maatilamajoitukseen yöksi.
Minulla oli polkupyöräni auton kyydissä. Tarkoitus olisi jättää auto Hepokatin pihalle ja lähteä heti seuraavana aamuna liikenteeseen. Luonnollisesti sitten myös lopettaisin matkani samaan pisteeseen.
En ole ennen ollut yötä maatilamajoituksessa, joten tämä oli ihan uusi kokemus minulle. Tilalla aisti heti lämminhenkisen tunnelman ja eläinrakkaana ihmisenä olisin voinut viettää vaikka koko yön kotieläimien seurassa. Sain tilalta loistavaa ruokaa mahani täydeltä ja vietin rentouttavan illan maaseudun rauhallisuudessa.
Hepokatissa oli myös mahdollisuus viettää yö tentsilessä, puuhun ripustettavassa teltan tyylisessä majoitteessa. Selväähän oli, että sehän piti testata! Hyvin tuli nukuttua ja oli mukava herätä aamulla ilman herätyskelloa pirteänä lintujen lauluun.
Tuhdin aamupalan jälkeen lähdin malttamattomana aloittamaan pyöräilyseikkailuani. Muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen löysin kyltin Punkaharjun salpalinjalle. Lyhyt polku oli nopeasti kävelty läpi. Polulta löytyi sekä alkuperäisiä että kunnostettuja juoksuhautoja ja korsu. Ensimmäiset sotavarustukset ovat rakennettu jo 1700-luvun lopulla Kustaan sodan jälkeen, alueen teiden ja vesistöjen liikenteen valvomiseksi. Talvisodan aikoihin hirsivahvisteisia rinneleikkauksia lisättiin ja rakennettiin kivisiä hyökkäysvaunuesteitä.
Melko pian harjualueen jälkeen saavuin Punkaharjun keskustaan. Se oli viehättävä pieni taajama, joka kesällä muuttuu varmaankin vilkkaaksi alueeksi. Keskustan jälkeen suunnistin Putikon kylän suuntaan ja tarkoituksenani oli mennä katsomaan kuuluisaa saviseppää, hurmaavaa Putikon kylää sekä vanhaa juna-asemaa.
Putikon kylän historiasta sainkin paljon tietoa savisepältä. Se olikin todella mielenkiintoista kuultavaa. Suosittelen käymään herran juttusilla, itse kylä on todella kaunis ja harvinaislaatuinen.
Putikosta lähdin pyöräilemaan hiekkateille, Vanhaa Viipurintietä pitkin. Hiekkatiet olivat todella mukavia polkea ja mäntymetsät kauniita. Kilometrit taittuivat jälleen hetkessä ja saavuin isommalle asfalttitielle. Loppumatka kohti seuraavaa majoitustani kulki Särkilahdentien piennarta pitkin, mutta onneksi tiellä ei montaa autoa liikkunut.
Saavuinkin jo melko pian seuraavaan majoituskohteeseeni, Tynkkylän Lomaniemeen. Lomaniemi on myös maatila, mutta majoitus tapahtuu mökeissä. Mökeistä löytyy hyvä varustus, kuten sauna, laituri ja soutuvene. Myös vierasvenesatama löytyy, joten paikan päälle voi saapua vaikkapa veneellä. Tapasin mukavan isännän ja hän pyysi minua mukaan pienelle veneajelulle aurinkoiselle Pihlajavedelle.
Kävimme veneellä Kongonsaarella katsomassa kallioihin louhittuja linnoituksia ja kesken jääneitä luolia, joihin oli tarkoitus valmistua konekivääripesäkkeet ja majoitustilat. Pihlajavedellä on myös suuri todennäköisyys nähdä saimaannorppia ja yritimme niitä löytää. Tällä kertaa jäivät norpat kuitenkin näkemättä. Pitää tulla uudemman kerran niitä etsimään.
Saaristo yllätti minut. Itse asun Saaristomeren nurkilla ja olen tottunut siihen, että maihin ei voi nousta eikä lähellä rantaakaan oikein voi kalastaa, koska kaikki paikat ovat täynnä kesämökkejä. Kongonsaaren nurkilla oli paljon Natura-alueita ja rannat ovat melko hyvin rauhoitettuja rakentamiselta.
Kävin illalla vielä soutelemassa mökin soutuveneellä. Auringonlaskun aikoihin maisemat olivat mykistävän kauniita, käen ja kuikan laulut tekivät hetkestä vielä ikimuistoisen.
Hyvin mökissä yöni nukuttua jatkoin matkaani kohti seuraavaa maatilamajoitusta. Olisin voinut jäädä helposti Tynkkylän Lomaniemeen vielä päiväksi, pariksi, ihan vain järvelle soutelemaan, kalastelemaan ja saunomaan.
Reittini kohti seuraavaa kohdetta palasi ensin samoja teitä, mitä olin tullutkin. Putikon kylän jälkeen haarautui tie kohti Sorvasrannantietä, joka kulkee Punkaharjun keskustan ja Ristisalmen itäpuolelta Kesälahdentielle. Poljin päivän aikana reilut 40 kilometriä, mutta maisemat olivat niin kauniita, että matka taittui yllättävän nopeasti.
Viimeisen yöni tulin viettämään Matkailutila Naaranlahdessa. Naaranlahteen saapuessani oli talon väki puutöitä tekemässä tilan pihalla. Heti tuli tunne, että olen saapunut aitoon maatilaan viettämään iltaani. Paikka on viehättävällä sijainnilla Puruveden rannalla. Minulla oli huoneistosta näköala suoraan järvelle ja aito puusauna varattuna rannalta. Oli aika heittää talviturkki!
Ilta oli ollut hiukan pilvinen, mutta oli nähtävissä lännen puolelta jo pilvien repeilyä. Päätin, että ensin menen saunomaan ja uimaan, tämän jälkeen soutuveneellä katsomaan auringonlaskua. Näinhän siinä sitten kävi, pilvet alkoivat häipyä auringon suunnalta ja suunnitelmani onnistuivat täydellisesti!
Aloin elää jo aikamoista tunnemyrskyä. Tässä oli jo alkanut tottumaan pyöräilyelämään, ja kaikki huolet ja murheet olivat jo unohtuneet. Järvi-Suomessa kesällä vietetty aika on varmasti kaikille unelmalomaa. Aloin tässä vaiheessa miettiä, että kesällä ei ole mitään järkeä lähteä ulkomaille lomailemaan, kun meillä täällä Suomessa on silloin parhaimmat kelit nauttia elämästä.
Hiukan oli haikea olo, kun tiesin seuraavan päivän olevan viimeinen täällä Punkaharjun kansallismaisemissa. Päätin, etten jää murehtimaan tulevaa, vaan nautin joka sekunnista.
Lähdin aamulla polkemaan kohti Punkaharjun keskustaa. Tie keskustaan kulkee kapeaa harjua pitkin ja harjulta Kirkkotielle poiketessa pääsee kiertämään Rantaraittia pitkin keskustan ohi pohjoisesta. Kirkon alapuolella on iso hiekkaranta ja siellä kävin viettämässä lounastaukoani.
Harjualueen läpi ajeltuani poikkesin Lustolle. Olin talvella käynyt museon puolella ja koin sen todella mielenkiintoiseksi. Kiinnostavin museo, missä olen ikinä käynyt. Koska metsästä löytyy Suomen koko historia oikeastaan kautta aikojen, vaatii museon läpi käyminen todella paljon aikaa. Suosittelen vähintään neljän tunnin varaamista, muuten jää paljon kokematta. Nyt kesällä ulkonakin oli paljon katseltavaa ja myös museon kahvilan mustikkapiirakat houkuttelivat luokseen.
Suomen metsämuseon vierestä löytyi Luston Rautatieasema. Aseman takana on heti museo ja rautatien toisella puolella on Punkaharjun puulajipuisto. Helsingistä on Lustolle pääsee junalla noin neljässä tunnissa, joten Punkaharju on yllättävän helposti saavutettavissa pääkaupunkiseutulaisillekin.
Ajelin pyörällä kymmenisen kilometriä pitkin puiston polkuja. Suosittelen puistossa käymistä. Todella mielenkiintoista ja kaunista. Puulajipuiston puukartan löytää Luken-sivuilta. Polkukarttaa löytää Luontoon.fi-sivustolta.
Lustolta matka takaisin Hepokattiin kulkee jälleen harjualueen läpi. Harjualueen polut ovat kuin tehtyjä maastopyörälle ja kävin niitä ajelemassa. Alueelta löytyy myös Saimi Hoyerin emännöimä Hotelli Punkaharju, eli vanha Valtionhotelli, jonka remontit taitavat olla loppusuoralla. Kävin paikkaa salaa kurkistamassa aidan välistä ja hyvältähän se näyttää.
En tosiaan ollut ennen käynyt kesäaikaan Punkaharjun maisemissa ja paljon kehuttu alue onnistui yllättämään kauneudellaan. Polkupyöräily ja maatilamatkailu myös yhdistelmänä oli minun makuuni ja nautin joka hetkestä. Pyöräilin reitin läpi kolmella yöpymisellä ja mielellään olisin kohteissa viettänyt enemmänkin aikaa, joten suosittelisin tuon reitin käymiseen noin viikon mittaista aikataulua.
Pyöräilyretkeni oli osa tuotetestausta, jossa kuljin uutta polkupyöräreittiä pitkin ja kokeilin omatoimimatkailijan ohjelmaversiota. Lähtöpaikkanani oli tosiaan B&B Hepokatti, jonne jätin autoni, mutta yhtä hyvin matkan voi aloittaa saapumalla junalla Luston asemalle.
Tekisikö sinun mielesi käydä pyöräilemässä samaa reittiä kuin minäkin? Tämä reitti on Activity Maker-ohjelmatarjoajan yksi ohjelmista. Yhteystiedot löytyvät Facebook-sivustolta ja jatkossa myös heidän tulevilta kotisivuiltaan.
Reittini lähtöpisteen ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6852193 E 620144.
Linkki karttaan.
Tässä vielä video sekä kuvagalleria reissultani!
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!