Inarin reissu, osa III: Pahakuru, Akupää
Selvittyämme Vaadinselän kurun rymyämisestä ja lepäiltyämme yön yli, läksimme ottamaan selkoa Akupään Pahakurusta.
Ennen pohjosen reissulle lähtöä olin taasen tutkaillut karttaa, että mistä löytyisi mielenkiintoisia kohteita. Sattumalta huomasin että olin valinnut pari kohetta kartalta, jotka on esitelty myös uuvessa Suomen rotkot-kirjassa. Tämä Pahakuru kuului niihin.
Ajelimme majapaikastamme Koppelon entiseltä koululta Ivaloon ja sieltä etelleen Nellimintietä. Käännyimme Rajajoosepintielle, jota ajelimme sellaset 6,7 km. Nimetön tie kääntyi oikealle hiekkakuopalle. Hetkisen aikaa pyörimme kuopalla, että minnes nyt, kunnes hokasimme kuopan pohjoisreunalta lähtevän tosi huonokuntoisen metsäautotien.
Ylitimme kuivaneen puron ja Pikku-Pösö sai muutamia pohjakosketuksia, vaikka yritin kiertää kivet kiel-keskellä-suuta. Säästelin autorukkaa ja jätimme sen Kivijärvenvaaran alle ajettuamme ns. tietä noin 1,5 km. Nyt olis tarvittu maasturia. Loppumatkan kävelimme.
Mettäautotien loputtua huomasimme haaskan näkösen sorakumpareen, jonne kipusimme tähyilemmään.
Ainut rakennus, joka näkyi kumpareelta, oli keltainen tiilikattoinen puutalo. Otin siitä kuvan. Kämpille palattua tutkittiin kuvaa ja ihmetys oli suuri kun olinkin kuvannut majapaikkamme. Tiirailimme koulun pihalta pitkällä putkella että olisiko nyppylä erottunut myös sieltä päinvastaiseen suuntaan. Ehkä.
Kumpareelta lähti soraharjanne Pahakurun suuntaa, jota pitkin etenimme. Kentältä löytyi kotasija. Liekkö metästäjien?
Pahakurussa virtasin kirkas puro, joka ajoittain levittäytyi pieniksi lammiksi. Reunat olivat kallioista sokkeloa, jossa oli monia pieniä lippaluolia. Eräästä niistä säikytimme asukkaan lentoon…
Työnjakomme oli sama kuin Vaadinselällä. Kiertelin mahollisimman kurun pohjalla ja emäntä eteni kurun Akupään puoleista reunaa.
Välillä kuru kapeni ja puro miltei hävisi kivikkoon ja kallioikkoon.
Kovin pitkälle kurun pohjaa en päässyt vaan nousin myös reunalle. Vaadinselän rehkimiset alkoi tuntua ja nestettä kului…
Ylhäältä erottui pohjalta yksi suurempi lampi, joka oli niin syvä, ettei sen pohjaa näkynyt.
Kurua edetessä sen muoto muuttui. Reunat nousivat, mutta loiventuivat louhikko- ja sorarinteiksi.
Tutkittuamme kurua puoleen väliin päätimme kääntyä karttaa merkitylle polulle ja palata mettäautotielle. Tämä oli taasen sellainen kohe, että puolen päivän reissulla ei tullut kuin raapastua. Täällä voisi viettää muutaman päivän tutkiessa koko kurun kalliot ja kolot.
Palatessa autolle mettäautotien reunasta bongasimme harvinaisuuen: kuus. Niitä ei täällä Kaunispään pohjoispuolella kovin montaa ole.
Voi olla, että tännekin vielä palataan tulevissa tarinoissa.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7612468 E 531587
Julkaistu aiemmin Leppävirtaa -blogissa.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!