Hämeenkankaan humiseva harju
Selasin yhtenä päivänä aikani kuluksi Luontoon.fi-sivustoa ja Länsi-Suomen retkikohteita. Ikaalisten ja Kankaanpään välissä näkyi kummallinen vaalea alue, joka tarkemmalla tsuumailulla osoittautui pitkäksi harjuksi, Hämeenkankaaksi. Uteliaisuuteni heräsi heti ja ei aikaakaan, kun olin pakannut repun, koiran ja miehen autoon ja huristanut retkemme aloituspisteeseen, Jämikeskukseen.
Jämikeskuksesta lähtee kaikkiin ilmansuuntiin huima määrä polkuja, joista kaikkia ei ole merkitty karttaan. Lähdimme seuraamaan niistä yhtä kaakkoon päin. Valitsimme hyvän polun, sillä se vei meidät heti harjun huipulle ja näköalatornille.
Tornista oli mielkein 360 asteen näkymä ja ihan huikea sellainen! Harvemmin pääsee näkemään maisemia näin korkealta eteläisessä Suomessa.
Juuri kun olimme laskeutuneet tornista, kantautui mäntykankaalta palokärjen krii-krii-krii -huutoa. Männikössä hääri kokonainen palokärkiperhe, josta onnistuin ikuistamaan vain yhden ennen kuin joukko jatkoi matkaa harjua alas.
Männikössä kävellessäni tuntui kuin olisin ollut Lapissa. Oli aivan hiljaista. Satunnaiset tuulenpuuskat synnyttivät kauniin huminan harjun laella.
Hämeenkangasta pitkin on tarvottu jo kivikaudella, sillä harjun selkää pitkin on ollut helppo taittaa matkaa. Keskiajalla alueelle syntyi polku, joka lopulti kehittyi tieksi. Tämä Hämeenkankaantienä tai Kyrönkankaantienä tunnettu reitti oli aikoinaan ainoa kesäaikainen tie Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on vielä nykyäänkin osittain käytössä.
Hämeenkankaan harjun lämpötila- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat kaltevuudesta ja auringon suunnasta riippuen. Kasvillisuus on erittäin karua, mutta toisaalta harju tarjoaa ihanteelliset olosuhteet monelle harvinaistuneelle harjukasville, kuten kangasajuruoholle ja hietaneilikalle. Kasvillisuus muuttuu kuitenkin ällistyttävällä tavalla Niiniharjun kohdalla, minkä saimme itsekin huomata matkan edetessä.
Tässä kohtaa oli opastetaulu, jota ilman en olisi alkuunkaan huomannut saatika ymmärtänyt mitä betonipylväät keskellä metsää tekivät. Selvisi, että ne ovat 1950-luvulla rakennetun mäkihyppytornin jäänteet! Täällä on viimeisen kerran hypätty vuonna 1967.
Lounastauolla paistoimme soijanakkeja, Kuura sai tyytyä koirannappuloihin. Niiniharjun laavu oli ihan siistissä kunnossa, mutta sininen vesikanisteri oli tyhjä. Onneksi meillä oli runsaasti vettä mukana ja saimme sillä sammutettua nuotion lounastelun jälkeen.
Maasto alkoi asteittain rehevöityä. Tämä oli minusta hämmentävää, koska harjujen laet ovat yleensä kaikkein karuimpia alueita. Mutta niin vaan alkoi kanerva ja puolukka vaihettua mustikkaan, katajiin ja kuusiin.
Sitten saavuimme uskomattomille mustikka-apajille! Me kaikki, koira mukaan luettuna, olimme hetkessä rähmällämme mustikkavarvikossa sormet ja suut sinisinä. Raakoja puolukoitakin näkyi paikalla runsaasti.
Nimensä mukaisesti Niiniharjulla kasvaa yksittäisiä lehmuksia. Jääkauden jälkeen Suomessa oli lämpökausi, jolloin maassamme kasvoi enemmän jaloja lehtipuita kuin nykyään. Tämä pieni rehevä metsikkö on jäänne kyseisestä lämpökaudesta.
Niiniharjun jälkeen olikin aika palata takaisin. Olisin halunnut jatkaa harjua pitkin vielä pitkän matkan, yöpyä jollakin laavulla ja sitten tutustua harjumuodostuman soihin. Kyllä vain, Hämeenkangas on myös tunnettu soistaan ja lähteistään, vaikka näitä märkiä ympäristöjä on vaikea kuvitella harjujen yhteyteen. Harjun hiekkakerrokset suodattavat kuitenkin sadevettä ja laskevat liiat vedet harjujen rinteille. Näistä pienistä lähteistä syntyy puroja, jotka puolestaan muodostavat soita. Alueen tunnetuimmat lähteet ovat Uhrilähde ja Kuninkaanlähde. Tarinan mukaan uhrilähde on parantanut kaikenlaisia vaivoja, mikäli sinne on heittänyt uhrilahjan. Kuninkaanlähde taas sai nimensä kuningas Aadolf Fredrikistä, joka matkallaan pysähtyi levähtämään lähteelle vuonna 1752. Seuraavalla kerralla aion ehdottomasti suunnatta retkiseurueeni kanssa Hämeenkankaan kosteammille alueille.
Mikäli sinua viehättää lappimainen mäntymetsä, rauhallisesti humiseva harju ja hyvät marjamaat, kannattaa suunnata Hämeenkankaalle!
Jämikeskuksen pysäköintipaikan kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N/6856940, E/274179.
Artikkelia korjattu 4.8.2016. Hämeenkangas ei sijaitse läntisellä Uudellamaalla, vaan Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!