Yyterin hiekkarantojen ja Selkämeren kansallispuiston maisemissa voit kokea lintuparatiisin – Yyterin lietteet

➡ Matka 8km, janareitti
? Kesto 3-5 tuntia
⚫⚪⚪ Helppo reitti
? Ei tulipaikkoja, 8 luonto- ja lintutornia
? Langouran pysäköintialue kartalla

Kevät on loistavaa aikaa retkeillä vesistöjen rannoilla, sillä siellä riittää kuhinaa, kun muuttolinnut saapuvat. Osa niistä vain levähtää rannikolla ruokailemaan ja jatkaa sitten matkaa pesimäpaikoille, mutta osa jää myös rannikolle pesimään ja aloittaa aikaisin keväästä jo pesänrakennuspuuhat. Heti alkuun täytyy myöntää, että olen itse todella huono lintujen tunnistamisessa, mutta jo pelkästään Yyterin upeat merimaisemat houkuttelivat meidät lintubongareiden paratiisiin – Yyterin lietteille. Tällä kertaa nappasin kyytiini vain vanhemman tyttäreni, joka sai myös valita eväät. ”Sämpylää, kaakaota ja keksejä”, valinta oli harvinaisen helppo. Sen verran olin tutkinut etukäteen reittiä, että tulipaikkoja ei reitin varrelta löydy, joten eväät on valittava sen mukaan.

Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti upeista dyyneistään tunnettua Yyteriä. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei keli vielä houkutellut meitä uimarannan puolelle vaan käännyimme hiekkatielle, joka johtaa dyynialueen eteläpuolella sijaitsevalle Yyterin lietteinä tunnetulle rantakaistaleelle. Reitille voi lähteä myös Yyterin uimarannan pysäköintialueen vierestä tai Leveäkarin pysäköintialueelta, mutta päästäksemme lähemmäs useampaa lintutornia, ajoimme auton parkkiin Langouran pysäköintialueelle. Lähimmät lintutornit sijaitsevat aivan pysäköintialueen välittömässä läheisyydessä, Langouran esteetön luontolava sadan metrin päässä ja Huhtalan lintutornillekaan ei ole kuin 500 metriä pitkospuita pitkin.

Näillä lintujen tarkkailupaikoilla olimme vierailleet jo aiemmin ja siksi nyt suuntasimmekin pysäköintialueelta hieman tietä eteenpäin, jonka jälkeen reitti jatkui punaisilla värikoodeilla merkittyjen viittojen saattelemana kohti merta, rantaniittyjä ja lietteitä. Reitti jatkuu aina Virkistyshotelli Yyterille ja uimarannalle saakka, jos haluaa tehdä pidemmän retken tai saapua sieltä suunnilta luontotorneille.

Reitin ensimmäinen kilometri kuljetaan kuusimetsän varjossa, ensin leveää polkua ja sitten pitkospuita pitkin. Auringon säteet siivilöityvät kuusten oksien välistä ja huomaan, kuinka jo muutaman sadan metrin päästä tyttärenkin alkumatkan vaikeudet unohtuvat ja pitkokset kutsuvat pientäkin kulkijaa seikkailuun. Pysähdymme kuuntelemaan lintujen ääniä. Puun oksat ovat täynnä pikkulintuja, joilla tuntuu olevan paljon asiaa. Polku on osittain jäässä, osittain sulanut ja pitkokset kulkevat suurten vesilammikoiden keskellä. Kohta eteemme alkaa avautua näkymä rantaheinikolle, ja ensimmäinen lietteiden lintutornikin näkyy jo.

Viimeiset metrit ennen tornia kuljetaan juoksujalkaa ja muutama rappunen tornin ylätasanteelle on kipitetty ylös hetkessä. Tässä kohtaa kaivamme kiikarit repusta ja tytär alkaa tähystämään kohti ruovikon rajaa. Tornin seinään on kiinnitetty kuvia alueella levähtävistä lintulajeista, jotta niiden tunnistaminen olisi helpompaa. Muutama hanhi lentää lintutornin yli ja opastaulujen perusteella tunnistan ne merihanhiksi. Rantapellolla viihtyy myös töyhtöhyyppä, jonka tunnistan naukuvan ääntelyn ja päässä olevan mustan töyhdön perusteella.

Reitin seuraava kohde, Sannannokan luontotorni, näkyy jo kauempana heinikon takana. ”Matkanjohtajani” kertoo, että seuraavalla tornilla hän tarjoaa repustaan kaakaota, hypähtää takaisin pitkoksille ja lähtee jatkamaan matkaa. Ei siinä sitten enää auta paljon kiikareihin tuijotella itsekään vaan nappaan kamerani penkiltä olalle ja kiiruhdan perään. Reitti jatkuu pitkospuita pitkin vielä muutaman sadan metrin verran rantapuiden välissä mutkitellen. Sitten aukenee reitin todellinen highway, sillä pitkokset vaihtuvat noin metrin levyiseksi puiseksi kulkuväyläksi, joka johdattaa kulkijan läpi korkeana kasvavan rantaheinikon.

Aurinko lämmittää jo ihanasti kasvoja, mutta pipoa ei uskalla vielä riisua päästä. Sannannokan lintutornilla on muutama lintubongari pitkän jalustalla varustetun kiikariputken kanssa tähyilemässä kohti merta. Istahdamme tornin alatasanteen penkille eväiden syöntiin. Merituuli puhaltaa kevyesti, lokit kirkuvat ja tuntuu kuin olisi kevään ensimmäinen päivä. Västäräkki istahtaa läheisen puun oksalle ja mieleeni tulee samalla vanha sananlasku: ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään!”

Sannannokan tornista kiikaroidessamme tunnistamme lintujen joukosta myös useamman ristisorsan, joka on myös Yyterin lietteiden tunnuslintu. Sorsat ruokailevat avoveden ja heinikön tuntumassa, kuitenkin sen verran kaukana, että lähikuvaa en kamerakalustollani niistä saa.

Reitti jatkuu muutaman sadan metrin verran leveänä kulkuväylänä seuraavalle, Isosanta 1 -nimiselle luontolavalle saakka. Lavan vieressä on Selkämeren kansallispuistosta kertova opastaulu, koska osa Yyterin lietteiden reitistä kulkee kansallispuiston alueella.

Reitin ollessa helppokulkuista ja maisemien vaihtelevia, päätämme jatkaa matkaa vielä kahdelle viimeiselle lintutornille saakka. Reitti muuttuu jälleen pitkospuiksi, jotka kulkevat vielä jäässä olevan rantaveden poikki. Pitkokset olivat jo kuivat, joten siltä osin reitillä pärjäsi kevyillä retkeilykengillä. Kuitenkin suosittelen varautumaan myös kumisaappailla tai muilla vedenpitävillä kengillä, sillä reitti kulkee pitkiä pätkiä aivan rantaviivan tuntumassa ja korkeanveden aikaan pitkoksetkin voivat olla vedenpeitossa.

Toiseksi viimeisen, Hathurun lintutornin, ylätasanteella maisemat aukeavat mantereelle päin ja Hathurun pikku hiljaa metsittyvälle niittyalueelle. Harjaantumaton ”lintusilmäni” ei erota ainuttakaan lintua korkeana kasvavan ruovikon seasta. Tornissa seisova lintuharrastaja kiikaroi sen oloisesti kohti heinikkoa,että hän näyttää tietävän, missä linnut luuraavat. Viimeisellä, Isosanta 2- nimisellä, lintutornilla on hiljaista. Vain muutama lokki lentelee rannan läheisyydessä. Maisemat avomerelle ja Yyterin dyynien suuntaan ovat ehdottomasti reitin parhaimmat. Munakari, joka on Selkämeren kansallispuistoon kuuluva hiekkarantojen edustalla oleva saari, näkyy pohjoisen suunnalla horisontissa. Meriveden ollessa alhaalla, Munakariin pystyy jopa kävelemään Munakarin säikkä -nimistä särkkää pitkin. Tällöin saaresta tulee hetkittäin osa mannerta. Munakarissa ja sinne johtavalla kannaksella on liikkuminen kuitenkin kielletty lintujen pesimärauhan vuoksi 1.4.-31.7. välisenä aikana.

Paluumatkalla poikkeamme vielä uudelleen Sannannokan lintutornille, koska se on reitin suurin torni ja sen läheisyydessä viihtyi ainakin tällaisena aurinkoisena kevätpäivänä eniten lintuja. Kotiin päästyäni pyysin tutulta lintuharrastajalta, Petri Hakosalolta, kirjoitusta varten muutamia kuvia linnuista, joita alueella voi tavata. Kiikareita ei todellakaan kannata unohtaa, sillä käsitykseni mukaan Yyterin lietteiden reitti on selkeästi yksi Suomen parhaista muuttolintujen tarkkailukohteista.

Töyhtöhyyppää ei voi olla tunnistamatta, nimikin sen jo kertoo.


Yyterin lietteiden tunnuslaji on ristisorsa.


Tylli pesii rannikolla ja saaristossa.

Yyterin lietteiden reitin pituus janareittinä on ilmoitun mukaan 8 kilometriä. Nyt kun jätimme auton parkkiin Langouran pysäköintialueelle ja kävelimme aina pohjoisessa dyynien tuntumassa olevalle luontotornille asti ja takaisin autolle, matkaa kertyi yhteensä 6,5 kilometriä. Muuttolintujen määrä tulee lähiviikkoina varmasti vain lisääntymään alueella, joten luulenpa ettei retki jää kevään viimeiseksi vaan suuntaamme samoille tarkkailupaikoille vielä pian uudelleenkin.

Lisätietoa reitistä ja kartta alueesta löytyy täältä
Tarkempaa tietoa Yyterin luontokohteista löytyy täältä

Kartta
N=6834799.557, E=211326.135