Kevätpäivä Porkkalanniemiessä – Vetokannaksen taival ja siian ongintaa

Porkkalanniemi on tunnettu retkikohde. Kolmesta nimetystä reitistä pohjoisin on Vetokannaksen taival. Sen valtteja ovat useat taukopaikat, monipuoliset merimaisemat sekä pronssikautiset hautaröykkiöt.

Vetokannaksen taival Kirkkonummella
Päivämäärä: 21.4.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 464
Reitin pituus: 2,1 km
Kohokohdat: Merimaisemat, kiva polku kallioineen, taukopaikat
Parkkipaikka: Vetokannaksen pysäköintipaikka, Tullandintie, Kirkkonummi. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussi 902K mm. Kirkkonummelta Porkkalaan. Noin kilometrin kävely päätepysäkiltä Vetokannakselle.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset, tosin yksi pieni miinus (johon palaan tekstissä)
Varusteet/jalkineet: Kallioilla hyväpohjaiset jalkineet plussaa. Keväällä täällä oli myös kosteaa.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Kevät pysähtyi. Huhtikuisena viikonloppuna sateli lunta – enkä ollut juurikaan miettinyt lähteväni mihinkään luontopoluille. Mutta kun retkikaveri halusi lähteä kokeilemaan onneaan siian onginnassa, niin sain ajatuksen. Voisin kävellä Porkkalanniemen retkireitin pohjoisesta etelään ja tavata kaverin sitten Pampskatanilla, jonne hän voisi mennä onkireissulle. Minulla oli juuri pohjoisin osa, Vetokannaksen taival, vielä kävelemättä.

Hyppäsin autosta Vetokannaksen pysäköintipaikalla, kaveri jatkoi Porkkalanportin parkkikselle. Kävelin opastauluille ja nappasin kuvan.

Kartassa Vetokannaksen reitti on merkitty punaisella värillä. Samanväriset merkit ohjaavat kulkijaa myös luonnossa. Noin kahden kilometrin janareitti alkaa täältä pohjoisimmalta pysäköintipaikalta ja päättyy Telegrafbergetin tuntumaan. Matkalla on peräti neljä eri taukopaikkaa!

Matkaan. Ensimmäiselle taukopaikalle, Tiiralle, on vain parisataa metriä. Reitti on leveähkö, melkeinpä hiekkatie.

Tiiran tunnelma oli huhtikuisena sunnuntaina rauhaisa.

Tiira-keittokatoksen luona voi pitää taukoa myös kalliolla, jossa on mukava merinäkymä. Tällaisia paikkoja tällä reitillä riittää! Länteen avautuvat maisemat saavat ajattelemaan, että täällä voisi nauttia ihanasta kesäillan auringosta – sen taisin kirjoittaa jo edellisessäkin Porkkalanniemen blogissa.

Taukopaikalta etelään kuljetaan sitten polkuja pitkin. Aluksi noustaan kalliomaisemiin. Punaiset timanttikuviot johdattavat reittiä kohti Telegrafbergetiä.

Vaikka Vetokannaksen taival ei kulje aivan meren äärellä, niin reitin varrella on helppo poiketa ihailemaan merimaisemia. Useassa paikassa voi ottaa muutaman askeleen kivoille rantakallioille. Piipahdin puolen kilometrin kohdalla katselemaan rauhoittavaa merta ja vilkaisemaan, onko näkyvissä muuttolintuja. Vuoden ensimmäiset haahkat tuli bongattua näillä seuduilla.

Reitillä oli muutama kostea kohta. Ne oli helppo kiertää. Näillä samoilla tienoilla, noin kilometrin kohdalla, osui myös yksi hankalahko paikka. Reitti teki noin 90 asteen mutkan, mutta aika moni oli kävellyt suoraan – niin tein minäkin. Ihmettelin reittimerkkien katoamista. Palasin ja löysin oikean reitin – merkintöjä oli siinä kohdalla aika harvassa. Toisaalta: reitti kulkee koko ajan rannan suuntaisesti kohti etelää, täällä on varmasti mahdotonta eksyä.

Seuraava taukopaikka on Koskelo. Tänne oli reilun kilometrin matka aloituspisteeltä. Täälläkin on useampi pöytä- ja penkkiyhdistelmä, yksi niistä sijaitsee rantakalliolla.

Tätä en muistanut, vaikka varmasti olin joskus reittikuvauksen lukenut. Vetokannaksen taipaleen varrella on vanhoja pronssikautisia hautaröykkiöitä. Niitä onkin yllättävän paljon, näky on vaikuttava.

Luontopolkumies mittatikkuna yhden röykkiön laidalla.

Hieman yli puolitoista kilometriä takana. Risteyksessä Vetokannaksen taival kääntyy oikealle. Samalla tullaan reitille, jota olin jo aiemmin kävellyt, sillä keltaisella merkityn Telebergetin lenkin olen kiertänyt viisi vuotta sitten!

Keltaisin ja punaisin vinoneliöin merkitty reitti on tässä sorastettu ja leveä.

Kolmas taukopaikka on nimeltään Lokki. Täälläkin on useampi piknikpöytä. Kiiruhdin ohi, sillä nyt päätin kävellä reippaasti Pampskatanille, jossa kaveri jo aloitteli onkihommiaan.

Mukavalla vauhdilla Pampskatanille. Melko koleasta säästä huolimatta täällä oli jonkin verran kalaonnen kokeilijoita.

Kalasaalis oli laimeahko. No, pyöreä nolla. Halusin vielä napata kuvan Porkkalanniemen eteläisimmän kärjen vänkyrästä männystä, sitten oli aika marssia takaisin Porkkalanportin parkkipaikalle.

Yksi asia on vielä lisättävä: yli 400 polkukävelyni aikana en ole juurikaan kompuroinut tai satuttanut itseäni. Muistaakseni olen kerran liukastunut puunjuureen ja lentänyt holtittomasti pehmeälle sammalelle. Tällä kertaa liukastuin kostealla kalliolla ja kaaduin suoraan selälleni, löin jopa kyynärpääni melko kipeästi kallioon. Selvisin säikähdyksellä. Ei ole aivan turhaa muistuttaa keväisten kallioiden liukkaudesta.

Mittasin matkan Vetokannaksen parkkipaikalta Pampskatanille, noin neljä kilometriä. Vetokannaksen taipaleen pituus lienee hieman yli kaksi kilometriä, kuten luontoon.fi -reittikuvauksessakin todetaan. Aikaa käytin reilun tunnin. Vetokannaksen taipaleen varrella oli rauhallista, tapasin vain muutaman ihmisen. Porkkalanniemi saattaa toki olla ruuhkainenkin, tänään täällä oli rauhallista. Epäilen, että pohjoisin osa on täällä myös rauhallisin – luultavasti sieltä löytyy myös rauhallisimmat taukopaikat.

Porkkalanniemellä on tullut käytyä viime vuosina suhteellisen usein. Nyt olen kulkenut kaikki viralliset reitit. Vetokannaksen taival olikin hieman erilainen kuin Pampskatanin ja Telegrafbergetin reitit, eikä vähiten hienojen hautaröykkiöidensä takia. Jos käyt Porkkalanniemellä, kävele ihmeessä myös tämä sympaattinen janareitti!

Sijainti:  N=6652847.069, E=355808.948 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=59.987434, GEO:lon=24.415672

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Porkkalanniemen muut reitit (Pampskatan, Teleberget)
Väinämöisen polku, Kirkkonummi
Linlo