Luontopolkumies Portimon Poluilla, osa III – Pyölinmäen ja Hirsikankaan kierros

Portimon polut on Vehkalahden Veikkojen ylläpitämä polkureitistö, joka kulkee monipuolisissa maastoissa Haminan kaupungin pohjoispuolella. Tämä on yksi Luontopolkumiehen suosikkireitistöistä. Kevään 2024 alkajaisiksi tutustuin Pyölinmäen ja Hirsikankaan kierrokseen.

Portimon Polut Haminassa (Pyölinmäen ja Hirsikankaan kierros)
Päivämäärä: 13.4.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 463
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Mukavat polut ja metsätiet, taukopaikat reitin alussa ja varrella
Parkkipaikka: Kirimaja suksimuseo, Tuomistotie 7, Hamina. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee pitkin metsäpolkuja, jotka olivat keväällä melko kosteita. Kesällä tämän reitin saattaa pärjätä lenkkareillakin.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Olipa mukavaa päästä aloittamaan luontopolkukautta 2024. Tänä vuonna ensimmäinen retki vei Haminan suuntaan ja päätimme retkikaverin kanssa lähteä täydentämään Portimon Polkujen reittiverkoston tuntemusta. Olen käynyt samalla suunnalla kaksi kertaa aiemmin ja pitänyt paljon polkujen monipuolisuudesta ja mukavista taukopaikoista.

Tämän reitin lähtöpaikkana toimii jännittävästi nimetty Kirimaja suksimuseo. Sen lähistöllä on mukavasti parkkitilaa. Lähtöpaikalla on aika monta rakennusta – ja lähes kaikkien seinillä on vanhoja suksia. Hauska idea. Tulipa muisteltua omia 1970-luvun suksia, olivatko ne juuri nämä Järviset tai Lampiset, joilla koulun hiihtokisoissa sujuttelin?

Portimon poluilla on runsaasti hyviä taukopaikkoja. Kirimajan liepeillä taisi olla kaksikin tulipaikkaa, tämä hyvätasoinen kota on aivan polun alkupisteen vieressä.

Matkamittauksen laitteet päälle ja reitille. Siniset reittimerkinnät näkyivät hyvin. Ensimmäinen rinne on jyrkkä – ja tässä on varmastikin tehty avohakkuuta ihan viime aikoina. Polku näkyi silti aivan erinomaisesti.

Kiertosuunnan voi valita mäen päällä. Päätimme kiertää molemmat kierrokset vastapäivään. Portimon poluilla käytetään useamman polun risteyksessä aina numerointia ja se helpottaa hahmottamaan suuntaa, jonne on menossa.

Karttaan on merkitty vastaavat numerot. Meidän reittimme lähtöpaikka on kuvan oikeassa yläkulmassa, kaksi ympyräreittiä löytyvät siis Pyölinmäeltä ja Hirsikankaalta.

Reitti oli näin huhtikuussakin hyvin kuljettavissa. Mäntykankailla oli jo kuivaa. Näissä maisemissa kuulimme tämän kevään ensimmäiset metsäviklot ja kangaskiurut.

Luontopolkumies oli kuin kevätlaitumille päästetty vasikka.

Tien ylitys vajaan kilometrin kohdalla. Merkinnät ovat selkeitä. Reitin varrella oli niin mäntykangasta kuin muutama todella kaunis koivikkokin. Totesimme, että näissä maisemissa olisi hienoa kävellä toukokuussa, kun koivujen lehdet alkaisivat vihertää.

Noin kilometri kävelty. Tässä risteyksessä siirrytään Hirsikankaan kierrokselle, Vehkalinnaan asti emme kävelleet. Postilaatikosta löytyy myös vieraskirja, johon kirjoitin tietysti puumerkkini. Jatkoimme edelleen oikealle eli vastapäivään. Reitin varrella oleva laavu näkyy risteykseen, mutta me palaisimme siihen aivan Hirsikankaan kierroksen lopussa.

Myös tällä kierroksella oli jonkin verran hakkuuaukeaa. Tai oikeastaan aika paljonkin. Tähän maisemaan oli tosin jätetty jonkun verran siemenpuuta. Hakkuutyöt tuovat hyvin esille maaston kivisyyden, täällä on todella paljon kivenmurikkaa ja jopa suurempaa siirtolohkaretta.

Reitin läntisin osuus oli kosteaa kuusikkoa. Täällä reitti oli varmastikin ollut talvella hiihtäjien käytössä ja sen takia alusta oli kova ja sillä oli vielä hieman lunta ja jäätä.

Kahden ja puolen kilometrin kohdalla käväistiin laajan peltoaukean laidassa. Kolme valkohäntäpeuraa juoksi ohitsemme, peräpeilit vilkkuen. Myös vuoden ensimmäinen metsäkirvinen kuultiin polun toisella puolella männyn latvassa.

Hirsikankaan kierros päättyy Kuntohuhdan laavulle. Se oli varattu, mutta käväisimme ottamassa pari valokuvaa. Paikalla olleet miehet kertoivat ilkivallasta, täällä oli heitelty palavia puita pitkin maastoa – ja laavulla ollut saha oli varastettu. Harmillista tämä ilkivalta, jonka kuvittelin olevan enemmänkin kaupunkien lähellä olevien reittien ongelma.

Palailimme Pyölinmäen kierrokselle, joka kulki sympaattisessa havumetsässä.

Lopuksi reitti kohoaa jälleen Pyölinmäen päälle. Blogin pääkuva on otettu hieman ennen mäen lakea. Siirtolohkareet suorastaan kutsuvat istumaan tai seisomaan päälleen. Mäen laelta aukeaa melkoisen kaunis näkymä kohti pohjoista ja siellä aukeavaa maalaismaisemaa.

Kierros päättyi ja palailimme Kirimajan kodalle. Mittauslaitteet seis. Matkaa kertyi 5,2 kilometriä ja aikaa käytimme siihen noin tunnin ja kolme varttia. Tapasimme reitillä muutaman muunkin ulkoilijan. Kodalle oli mukava istahtaa. Nyt oli kevään ensimmäisen makkaranpaiston aika. Teimme tulet, nautimme kahvista, leivistä ja makkaroista – sekä ihanasta luonnon rauhasta.

Sijainti: N=6721335.943, E=509038.779 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.627744, GEO: lon=27.165144

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Portimon polut pohjoinen kierros ja Viitavuori
Portimon polut Siliävuori

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle