Valtavaaran talvimaisemissa Kuusamossa

Artikkeli: Ina Tirri

Valtavaara on Kuusamossa sijaitseva lähes viidensadan metrin korkuinen vaara ja yksi Pohjois-Pohjanmaan korkeimmista paikoista. Sen huipulle johtaa luontopolku, joka lähtee Rukan alueelta. Valtavaaran talvireitti poikkeaa kesällä käytössä olevasta pidemmästä retkeilyreitistä, joka on osa Karhunkierroksen vaellusreittiä. Talvireitti kulkee vaativassa maastossa, jossa noustaan jyrkkää lumista rinnettä pitkin. Reitin puolivälissä sijaitsee Valtavaaran kota hiihtoladun varressa. Luontopolku on merkitty puisilla opaskylteillä.

Kohde kartalla
Reitti: luontopolku 5,5 km
Tulipaikka: kota
Esteetön: ei
Saapuminen autolla: Saaruan pysäköintialue Rukalla, Kuusamo
Saapuminen julkisilla: linja-autolla Rukan hiihtokeskukseen

Helmikuisena aamuna pakkasta oli sopivat kymmenen astetta, kun lähdin kiipeämään Kuusamon Valtavaaran talvireittiä pitkin. Vaativalla reitillä on paljon jyrkkiä nousuja, joten otin hiihtosauvat mukaan. Vaikka varhain aamulla oli ollut lumisadetta, erottui polku silti yli puolimetrisen lumihangen keskeltä. Karvapohjasuksien pito ei olisi riittänyt, mutta lumikengistä olisi hyötyä tällä reitillä. Nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan pastellisävyihin pilvisestä säästä huolimatta. Sain kulkea hiljaisessa metsässä aivan omassa rauhassa. Lumipeitteiset puut ympäröivät joka puolella, ja maisema muuttui vähitellen matkan edetessä.

Vajaan kilometrin jälkeen saavuin polkujen risteykseen, josta lähdetään oikealle eli kiertämään talvireittiä vastapäivään. Tämä on vajaan kuuden kilometrin pituisen reitin suositeltu kulkusuunta talvella. Taivas alkoi kirkastumaan, ja sininen puolipilvinen taivas muodosti hienon väriyhdistelmän valkoiseen maisemaan. Punatulkun hentoa ääntä kuului jostain kuusten latvuksista. Korkeammalle noustessa alkoivat puut muuttua matalammiksi, ja havupuiden joukossa esiintyi yhä enemmän matalakasvuisia koivuja. Pysähtelin vähän väliä katsomaan maisemia. Ei ollut kiire minnekään.

Reitin puolessavälissä saavuin kodalle, jonka vieressä päätin pitää evästauon. Aurinko paistoi matalalla lähes kirkkaalta taivaalta saaden lumen kimaltelemaan hienosti koivujen oksilla. Ketään muita ei edelleenkään näkynyt. Lähdin jatkamaan matkaa kylmässä pakkassäässä. Metsästä kuului kuukkelin ääntä, ja viiden linnun parvi tulikin uteliaana tarkkailemaan kulkijaa. Polku muuttui yhä jyrkemmäksi, kun kiipesin kohti Valtavaaran huippua.

Puuttomalta vaaranlaelta oli hyvä näkyvyys joka suuntaan 492 metrin korkeudesta. Jäätyneitä järviä erottui metsäisestä maisemasta. Sinisen eri sävyt hallitsivat jälleen pilvisemmäksi muuttuneen sään valaistuksessa. Tuuli oli kasannut lunta niin, ettei polkua enää erottunut, mutta jatkoin etenemistä kartan mukaiseen suuntaan. Hieman alempana rinteessä reittiä oli taas helpompi seurata. Reitti oli hyvin jyrkkää laskua alas huipulta.

Valtavaaranlammelta eteenpäin kuljetaan kumpuilevassa maastossa. Lopulta lyhyen jyrkän ylämäen päällä saavuin polkujen risteykseen, josta oli sama matka kuljettavana kuin menomatkalla, mutta tällä kertaa alamäkeen. Hiihtosauvoista oli todella hyötyä tällä reitillä. Koko retkeen meni kolme tuntia aikaa.

Talviretkellä pitää olla varustautunut kunnolla. Kartta ja kompassi kannattaa ottaa aina mukaan merkityillekin reiteille. Sääolosuhteet saattavat muuttua nopeasti ja polku kadota näkyvistä. Pimeän tuloonkin on hyvä varautua. Lämmintä vaatetta pitää myös olla riittävästi paikallaan oloa varten.