Hyvää Uutta Vuotta kaikki luonnon ystävät - tässä 12 kuvaa väri-ilotulituksesta suomalaisen luonnon tapaan!

Vuosi vaihtuu ensi yönä, ja me Retkipaikassa haluamme toivottaa kaikille lukijoillemme ja jokaiselle suomalaisen luonnon ystävälle mitä onnellisinta alkavaa vuotta 2019. Juhlan kunniaksi keräsimme kuluneen vuoden varrelta 12 valokuvaa, joissa suomalainen luonto näyttää värikkäimpiä, kauniimpia ja ihmeellisimpiä puoliaan – joskus suuri ihme löytyy aivan pienestäkin yksityiskohdasta!

Iltarusko tuntureilla lukeutuu niihin elämyksiin, jolloin ihmismielen on vaikea olla pysähtymättä. Silmät lepäävät, ajatukset vaimenevat ja katse kiertää ihmeissään horisonttia: *voiko mitään näin kaunista tosiaan ollakaan?* Näköala on helposti liikuttavan kaunis, ja hetkestä syntyy muisto, joka ei unohdu. Kuvassa maaliskuinen iltarusko Oratunturilta nähtynä.

Toisinaan suomalainen luonto osaa yllättää meidät ilmiöillä, jotka alkavat ja katoavat ihmeen nopeasti. Tällaisia ovat esimerkiksi revontulet, tai kuten yllä kuvassa, merisumu. Merisumun takana aurinko kamppailee maiseman herruudesta valonsäteillään, mutta sumun vyöryessä maiseman ylle se saa meren ja sen saaret väistämättä täydelliseen otteeseensa. Tällaisen näyn todistaminen vetää todella hiljaiseksi. Kuva Kasnäsistä, juttu luettavissa täällä.

Joskus luonnon suurimmat ihmeet löytyvät sen pienimmistä eläväisistä. Kuvassa elinvoimaa uhkuva mustikka kukkii kuin viimeistä päivää sellaisissa olosuhteissa, joissa moni ei pärjäisi lainkaan: mustikka on kuvattu Pyhä-Nattasen rinteellä, melkeinpä huipulla, ja kuvaushetkellä maisemaa piiskasi vielä hyinen, jäinen lumisade. Kuinka kaunis, suloinen ja inspiroiva ilmestys tämä kukkiva kasvi olikaan keskellä karua tunturimaisemaa! Lue retkikertomus täältä.

Suomi on suomaa, ja maamme pinta-alaa peittääkin suo usein jopa siellä, mistä emme sitä tule huomanneeksikaan. Erilaiset suotyypit vaihtelevat suuresti, ja asiaan perehtynyt retkeilijä erottaa ne toisistaan helposti. Mutta tunnistipa suotyyppiä tai ei, yksi asia on varma: suomalainen suo on kaunis, ja sen tuoksujen ja hiljaisuuden äärellä on hyvä olla. Kuvassa suo lähellä Sodankylää.

Kesäisin luonnon hätkähdyttävin väri- ja valomaailma koetaan usein ukkosen jälkeen, kun tummat pilvet taivaalla antavat mahtavan kontrastin vehreälle luonnolle, joka sateen jälkeen saa taas jo nauttia auringonvalosta. Sade ja valo yhdessä luovat usein sateenkaaria, ja kaiken tämän yhdistyminen maisemassa näyttää upeammalta, kuin yksikään uudenvuoden ilotulitus voisi koskaan näyttää. Kuvassa elokuinen Kemijoki.

Yksi kesän ihanimmista riemuista syntyy, kun kirkkaat vedet ja auringonsäteet kohtaavat. On mahtava loiskutella vedessä, katsoa kuinka vesi tanssittaa valonsäteitä ja kuinka valo saa veden ja pohjan elämään. Näissä hetkissä saattaa aikuinenkin herkästi löytää sisäisen lapsensa.

Syksyn tullen kannattaa katse suunnata paitsi horisonttiin, myös ruohonjuuritasolle, sillä alhaalla odottavat värikkäät varvut marjoineen. Eräät ruskan kirkkaimmista väreistä kumpuavat mustikan- ja juolukanvarvuista. Syksyisessä varvikossa kannattaa viivähtää vaikka eväiden kera ihastelemassa sitä täydellistä värikirjon mattoa, jonka luonto on metsän pohjalle kutonut. Kuvan väripaletti on kuvattu Puljutunturin rinnemetsissä, retkijutun voi lukea täällä.

Viime vuosina eteläinen Suomi on nähnyt paljon lumettomia talvipäiviä. Rospuutostakin voi silmä kuitenkin huomata koskettavan kauniita, syviä ja voimakkaita värimaailmoja, joista yksi upeimmista on talvisen metsän vehreä sammal. Lumeton talvimetsä on ilotulitusta myös muille aisteille, sillä esimerkiksi sen tuoksumaailma on yksi ihanimmista. Korvia huumaava hiljaisuus ja talvisen metsän pysähtyneisyys ovat omiaan rauhoittamaan mieltä. Kuva Salon Vaisakosta, juttu luettavissa täällä.

Suoranaiseksi ilotulitukseksi voi leimahtaa myös aamu- tai iltarusko. Kun tällainen esitys alkaa, kannattaa etsiä sopiva istuinpaikka ja nauttia hetkestä aloillaan kaikessa rauhassa. On nimittäin hienoa nähdä, kuinka taivas elää pinkin, oranssin ja violetin sävyissä, pilvien liikkuessa ja muuttaessa muotoaan, auringon noustessa tai painuessa mailleen.

Luonnon omista väri-ilotulituksista kenties kuuluisin ja ihmeellisin ovat revontulet, joiden loputtomat erilaiset värit, liikkeet ja muodot lumoavat katsojansa talvesta toiseen. Revontulien lumoa lisää se, että niiden katselemiseen yhdistyy usein kipakka pakkanen, kirkas tähtitaivas sekä pohjoisen luonnon erämainen hiljaisuus ja rauha. Kuva Sodankylästä.

Vuoden päättävät ja aloittavat kaamoksen sävyt, jotka eri puolilla Suomea saattavat näyttäytyä varsin erilaisina. Etelässä saa luonnon ystävä sydäntalvellakin nauttia ajoittaisesta, kirkkaasta auringonpaisteesta, kun taas pohjoisessa kääriydytään joksikin aikaa auringottomuuden väreihin. Kaikkialla sydäntalvi kutsuu meitä kuitenkin pysähtymään, lepäämään ja rauhoittumaan. Kuva Pyhätunturilta.

Pian on vuoden ihmeellisin aika taas käsillä, kun päivät keräävät lisää pituutta, valon määrä kasvaa ja kirkas aurinko paistaa jälleen häikäisevästi. Pitkän talven synkkyys saa aikaan sen, että kevätaurinko tuntuu lähes sietämättömän ihanalta ja voimaannuttavalta. Kevät alkaa edetä kuin varkain ja pian huomataankin, että yöttömän yön aika on pian käsillä. Kuvassa hiihtäjä Kumputunturilla.

Minkä luontoelämyksen tai uuden erätaidon lupaat itsellesi vuonna 2019? Tai ehkäpä teetkin lupauksen sekä itsellesi että luonnolle, ettet lennä retkille ulkomaille, vaan tutustut kotimaamme lumoaviin kohteisiin? Retkipaikka toivottaa kaikille onnellista, ulkoiluntäyteistä ja luonnonläheistä vuotta 2019!

Jutun koonnut Jonna Saari