Uuraisten luontoreittejä: Talkoovuoret ja Miehinkäinen

Syksy sai… ja niin saimme mekin taas nauttia upeasta syyspäivästä, tällä kertaa Keski-Suomen Uuraisten kunnan Höytiällä olevalla Talkoovuorten ja Miehinkäisen luontopolulla. Vaikka kunnan luontokohde-esitteessä pidetäänkin Talkoovuorten aluetta Miehinkäisestä erillisenä, polut sopivat niin hyvin kuljettavaksi samalla reissulla, että mieluummin puhun niistä tässä yhtenä kokonaisuutena.

Jos reittisuunnittelussa olisi kriteerinä helppous, nyt voisi sanoa, että helpommaksi ei ainakaan tauon pitäminen tule. Sen nimittäin voi pitää vaikka saman tien noustuaan autosta, tai hypättyään maastopyörän selästä. Talkoovuorten laavu on aivan metsätien kyljessä molempien reittien risteyskohdassa, joten siinä voi rennompi retkeilijä vaikka vetää kabanossit henkeen ihan alkuun ja vasta sitten lähteä reitille. Me tosin toimimme niin päin, että heitimme lenkit maastossa ennen lenkkien heittämistä huiviin laavulla.

Talkoovuoren laavulla on koko joukko alueesta kertovaa tietoutta ja ohjeita liikkujalle.

Talkoovuorten laavulla on koko joukko alueesta kertovaa tietoutta ja ohjeita liikkujalle.

Meitä oli reissulla kolme, eli itseni ja emännyyen lisäksi oppaanamme paikallinen Reijo Rokkamäki, jonka naama vaikutti jokseenkin tutulta, mutta vasta myöhemmin selvisi, miksi. Reijo on asunut Höytiän kylällä koko ikänsä, hankkinut leipänsä metsäalalta ja toiminut pitkät tovit mm. kyläyhdistyksen riveissä. Ihan kyläpäälliköksikin häntä on tituleerattu, ja onpa mies esiintynyt myös yhdessä Suomen Huutokauppakeisari -jaksossa. Mielenkiintoisen persoonallisuutensa johdosta häntä lienee meille oppaaksi suositellut Höytiän kyläyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja, ja kyllähän Reijolla juttua riittää niin metsästä kuin muustakin.

Mutta se luontopolku, siitähän minun piti kertoa. No niin, eli tuo Talkoovuorten polku kuten Miehinkäisenkin puoli ovat kumpikin noin 1,5 kilometrin mittaisia, joten myös matkan puolesta ne vetäisee vaikka peräjälkeen. Lähdimme ensin Talkoovuorten puolelle. Polku paikan uumeniin seuraa uskollisesti pientä metsäpuroa ja sen varrelta löytyy monenlaisia Uuraisten kunnan teettämiä luontotauluja, joiden kohdalle kannattaa pysähtyä ammentamaan luontotietoutta.

Vaikka tähän aikaan syksystä lehdet ovat jo pitkälti puista maahan karisseet ja luonnon värikkyys on taas hetkeksi vähentynyt ainakin tietyiltä osin, metsäpuron rauhoittava solina ei lakkaa juuri muulloin kuin ehkä korkeintaan kovalla pakkasella.

TALKOOVUORI_MIEHINKAINEN_IMG_7504

Retkiaamun vastaisena yönä ollut pakkanen ja aamun noin viisi pakkasastetta olivatkin muodostaneet puron varteen jo jääpuikkoja.

Puron varrella ja kaikkein ehkä solisevimmassa kohdassa oli kutakuinkin sopivasti polun nähtävyys, nimittäin Talkoovuorten luola. Luola sijaitsee pienen rotkon pohjalla jyrkänteen juurella ja sen suulle on joskus aikoinaan kasattu kiviä jonkinlaiseksi näkö- tai sääsuojaksi. Luolan kohdalla on infotaulu, jossa lähinnä kerrotaan muinaissuomalaisten uskomuksista ja metsänhengistä sun muista. Itse luola on suustaan avoin, pienehkö, noin neljän metrin pituinen ja puolisentoista metriä sivuunsa kokoinen syvennys, jossa juuri ja juuri mahtuu kyhjöttämään yksin tai pienessä porukassa.

Pienen luolan on sanottu olleen mm. eränkävijöiden suojapaikkana.

Pienen luolan on sanottu olleen muun muassa eränkävijöiden suojapaikkana.

Luolalta jatkoimme pian matkaa ylittäen puron pientä siltaa pitkin, jollaisia reitillä onkin useita. Reitiltä löytyy myös muutama jyrkempi nousu ja lasku, jotka on varustettu portailla. Polun kiertosuunnaksi suositellaan myötäpäivää. Se onkin ihan paikallaan, sillä varsinkin portaat, joita myöten pääsee pois rotkosta, ovat askelmiltaan alaspäin viettäviä. Askelmat itse ovat myös varsin kapeita, joten etenkin pakkaskelillä ne ovat tosi liukkaat, eli varoa saa.

Varovasti rappusissa.

Varovasti rappusissa.

Vaikka polkua onkin ansiokkaasti linjattu kulkemaan vaihtelevassa maastossa, vielä monipuolisemminkin sitä pystyisi hyödyntämään. Talkoovuoren kaksoisharjanteiden ja jyrkänteiden lisäksi alueella on myös soistumia ja kolmaskin, pitempi jyrkänne. Niiden ominaisuudet voisivat tulla vieläkin paremmin esiin polun lisälinjauksilla ja pitkospuilla suoalueella.

Polun varrelta löytyisi vielä lisääkin mielenkiintoista nähtävää.

Polun varrelta löytyisi vielä lisääkin mielenkiintoista nähtävää.

Talkoovuorten puoli luontopolusta on mukavan mittainen käveltäväksi, ja vaihtelevuuttakin maastosta löytyy. Kesäaikaan varsinkin puron ympäristö on valloittava, ja talvella tämänkin lenkin tekeminen hyvin merkityn reitin ansiosta voi olla mukavaa vaikkapa lumikengin. Me jatkoimme tästä vielä Miehinkäisen puolelle palattuamme ensin lähtöpaikkaamme, jonka toiselta reunalta alkaa toinen polku.

Miehinkäisen reitti kulkee erilaisessa maastossa.

Miehinkäisen reitti kulkee erilaisessa maastossa.

Miehinkäisen puolen polku on maastonmuodoiltaan tasaisempi, kuivahkoa kangasmetsää ja isolta alueelta metsätalouskäytössä. Siitä osoituksena on laaja hakkuualue, jonka läpi polku osittain kulkee.

Selvästi avoimempaan maastoon mentiin, ja pian saavuimme lähelle Miehinkäisen järveä, joka on suurelta osaltaan jo umpeen kasvanut. Sen rannalla on matalahko lintutorni, jonka päältä kyllä näkee mukavasti ympäröivän alueen ja kevään ja kesän aikana monipuolista vesilinnustoa. Meidän reissullamme järvenpinta oli jo ohuessa jäässä, ja linnutkin olivat lähteneet Teneriffalle arskaa ottamaan. Mutta ilma oli edelleen erittäin upea, ja pieni pakkanen piristi mieltä vielä lisää!

Tähän torniin uskalsin minäkin kiivetä.

Tähän torniin uskalsin minäkin kiivetä. Tornin kestävyyden kävivät kuitenkin ensin testaamassa emäntä ja retkioppaamme.

Tornissa oli myös vieras- ja havaintokirja, jota ajan tekohampaat olivat jo päässeet nakertamaan. Ehkä uusi kirja ja vähän parempi säältä suojaus saattaisi auttaa, sillä merkintöjä jäljellä oleviin sivuihin oli tullut mukavasti ihan vastikäänkin.

Lintuloita emme tosiaan enää nähneet, ja muutenkin oli aika jatkaa matkaa. Tornin mukavista maisemista polku veikin sitten hakkuuaukon läpi, missä tällä reissulla ensimmäistä kertaa hävisi niin sanotusti jälki näkyvistä.

Aukolle oli kyllä jätetty muutama kelonpätkä, joihin oli maaliakin joskus laitettu, mutta kun pätkät päättyivät, päättyi ainakin minulta myös käsitys, että mistä polku menee. Ei muuten mitään, mutta kun aukolle oli jo taimikkokin nousemassa, olisi ollut mukavampi tietää, mistä kulkee, ettei vahingossa polkisi pieniä taimia tantereeseen.

Reijon opastuksella minäkin selvisin taas kartalle ja hienojen metsälampien rantamaisemiin.

Uskoisitteko, että nyt ollaan Päijänteen rannalla? Niin vaan ollaan. Päijänne-lammen nimittäin...

Uskoisitteko, että nyt ollaan Päijänteen rannalla? Niin vaan ollaan. Päijänne-lammen nimittäin…

Pienet ja idylliset metsälammet Päijänne ja Likolampi oli valittu hienoiksi kohteiksi polun varrelle, ja melkeinpä voisin sanoakin, että tässä ovat tämän luontopolun helmet. Pelkästään pakkassää ja lokakuun lopun valo saivat lammet näyttämään todella upeilta.

Päijänteen naapurilampi Likolampi on opastaulun mukaan saanut nimensä siitä, että täällä on joskus liotettu pyykkiä. Likolammesta kuitenkin erikoisen tapauksen tekee sen todella kirkas vesi. Vesi on kuitenkin hyvin hapanta, mistä kirkkaus saattaa osaltaan johtua.

Reijokin ihmetteli, miten kirkasta lammen vesi on.

Reijokin ihmetteli, miten kirkasta lammen vesi on. Lammessa ei vaikuta olevan lähes mitään vesikasvillisuutta muutamaa ulpukkaa lukuunottamatta.

Lampien ympäristössä polku onkin parhaimmillaan. Parhaimmillaan alkoi olla meillä nälkäkin, joten oli parempi ottaa rivakampi askellaji käyttöön ja suunnata takaisin laavulle.

Aurinko oli kiertänyt mukavasti taivaalla sellaiseen suuntaan, että laavun luona paistoi kivasti. Paistaminen meilläkin oli tavoitteena, nimittäin makkaran. Puolen kilometrin jäljellä oleva matka lammelta laavulle joutuikin suhteellisen vikkelään.

Luonnon helmassa eväätkin maistuvat paljon makoisammilta.

Luonnon helmassa eväätkin maistuvat paljon makoisammilta.

Syksylläkin siis kannattaa ehdottomasti retkeillä. Vaikka ihan joka paikka ei parhaita puoliaan näyttäisikään tähän aikaan vuodesta, löytyy silti paljon kaunista ja rauhoittavaa esimerkiksi veden äänestä tai pienistä yksityiskohdista reitin varrella. Mielestäni onnistunut retki oli tämä, eikä emäntäkään hirveästi valittanut.

PAIKKA KARTALLA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6923072  E 410627

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.