Suksenhakuretki Hankasalmelle
Kuinka moni on toivonut joskus lahjaksi suksia? Entäs puusuksia? Tai hiihtänyt sellaisilla? Minä olen. Mutta tänään kävin ensimmäisen kerran suksitehtaalla, jossa puusuksia valmistetaan edelleen.
Ylösen suksitehdas oli jo lähes viimeisillään, kun 78-vuotias hankasalmelainen Erkki Ylönen sai etelästä saapuneen oppipojan perehtymään puusuksien nikkaroinnin saloihin. Hannu Laitala kyseli sinnikkäästi, josko saisi tulla edes seuraamaan verstaan nurkasta puusuksien valmistusta, kunnes suksimestari lopulta myöntyi.





Jos suksiparin suunnittelun haluaisi aloittaa ihan metsästä asti, valitsemalla vaikka omasta metsästä suksia varten kaadettavan puun, saisi unelmiensa puusuksien valmistamisprosessiin varata parisen vuotta. Sen aikaa puun pitää näet rauhassa kuivaa, ennen kuin se siirretään sisälle loppukuivatukseen, minkä jälkeen itse suksien työstäminen vasta alkaa. Hannu Laitala ei kuitenkaan pidä asiakkaitaan odottamassa näin kauaa. Komea puusuksipari valmistuu valmiiksi kuivasta puusta (varastosta löytyy mm. koivua ja kuusta) parhaimmillaan noin viikon kuluessa. Laitala valmistaa käsityönä metsä-, latu- ja retkisuksia – tilauksesta, toivomusten mukaisesti. Ei siis mitään liukuhihnatavaraa, vaikka kyseessä on suksitehdas.




Tuliterän visakoivuisen suksiparin uusi omistaja lähtee suksiverstaalta onnellinen hymy kasvoillaan. Enää puuttuu vain valkoinen lumi, jolle lähteä sivakoimaan ja upouusia suksia kokeilemaan!
Kieltämättä itsellekin tuli tällä reissulla mieleen, että olisipa hienoa hiihtää joskus Ylösen suksikaunokaisilla… Omasta varastosta löytyvät puusukseni kun ovat sen verran antiikkiset, että niiden käyttö edellyttäisi ankaraa vanhanmallisten monojen metsästystä tai siteiden vaihtoa nykymonoihin sopiviksi. Ja tietty tuoretta tervaa pohjiin!



Jee, suksia – puusuksia! Kansakoulussa tuli 60 – 70-luvuila hiihdettyä puusuksilla, samoin armeijassa myöhemmin. Siinä välissä olivat lasikuitusukset, joiden voitelussa meinasi aina mennä hermo, koska voitelu oli nuorelle kollille rakettitiedettä. Puisilla ei tarvinnut voitelua miettiä, kunhan kesällä kerran tervasi ja kuivatti auringon lämmössä. Intin jälkeen en ole hiihtänyt, mutta nyt rapiat viisikymppisenä olen taas ajatellut ostaa puusukset. Tietääkseni Ylösen lisäksi Suomessa on enää yksi verstas (T:mi Esko Vilminko), joka myös valmistaa puusuksia. Näitä kahta pitää vertailla, vaikka luulen, että molempien tuotteet ovat yhtä laadukkaita, koska asialla ovat asiantuntijat.