Ukonsaari, Inari

Inarijärvellä oleva Ukonsaari on erikoisimpia Inarin nähtävyyksiä. Oikealle kallellaan olevaa vinokolmiota muistuttava saari on pyhä seita, vanha saamelaisten palvontapaikka, jonka louhikkoisten rinteiden onkaloihin on tuotu uhrilahjoina riistaeläinten, lampaiden ja vuohien luita ja erityisesti peuran sarvia. Äijih, kuten saarta inarinsaameksi kutsutaan, on 30 metriä korkea ja näkyy 11 kilometrin päähän Inarin kirkonkylään saakka, jos osaa katsoa oikeaan suuntaan eli itäkoilliseen. Ukonsaari on 50 m leveä ja 100 m pitkä.

Saarella tehdyissä kaivauksissa löydettyjen luiden radiohiiliajoitusten perusteella Ukonsaarella on uhrattu 1300-luvulta 1600-luvulle saakka. Vuoden 2006 kaivauksissa löydettiin myös hopeinen kopeekka, joka on lyöty 1600-luvun alussa.

Me olemme yleensä retkeilleet carpe diem -periaatteella eli emme ole tehneet juuri etukäteissuunnitelmia, varanneet majapaikkaa tai ottaneet perusteellisemmin selvää retkikohteesta. Tällä kertaa olimme selvittäneet, miten ja koska Ukonsaareen pääsee. M/S Inari lähtisi risteilylle sunnuntaina klo 14. Paluumatkalla olisi mahdollista rantautua Pielpavuonossa ja kävellä Pielpajärven erämaakirkolle.

M/S Inari teki kesään 2012 risteilyjä Ukonsaareen. Se myytiin maaliskuussa 2013 Helsinkiin. Nyt risteilyt hoitaa M/Y Inari III.

Sen verran carpe diemiä oli kuitenkin jäljellä, että ajoimme pokkana Pokan ohi älyämättä käydä katsomassa Taatsin seitaa, jonne pääsee Pokasta Kaalimaan tienhaarasta.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Ukonsaaresta on pappi ja Lapin tutkija Jacob Fellmanin muistiinpanoissa vuodelta 1820. Hän oli käynyt saaressa aikaisemminkin ja löytänyt sieltä luolan. Mutta kun hän nyt aikoi mennä sen sisään, ”sen hirveä ja pimeä synkkyys pelästytti minut toteuttamasta aikeitani, ja on epävarmaa, olisiko kukaan uskaltanut mennä sisään Ukon entiseen asuntoon”. Fellman kertoo, että luolan suuaukolla oli suuri kasa poronsarvia, joista jotkut olivat murentuneita, mutta jotkut hyvin säilyneitä, ”mistä päättelin, että siellä uhrattiin vielä kristillisenä aikana tai vuosien 1660 – 1690 jälkeen, jolloin Tuderus ja Peivas tai Peiviainen polttivat kaikki epäjumalankuvat, jotka löysivät”.

Ukonsaarella on varsin kivikkoiset rinteet.

Knossoksen palatsin esiin kaivanut englantilainen arkeologi Arthur Evans kävi Ukonsaarella vuonna 1873. Hän kertoo lähellä saaren huippua olevasta luolasta, jonka lattialla oli paljon luita ja suuaukolla puoliympyrän muodossa poronsarvia. Hän löysi luolasta hopeisen, filigraanikoristellun ohimorenkaan. jollaisia ei ole tavattu Suomessa eikä Pohjoismaissakaan. Koru on peräisin Venäjän Kama- ja Vytšegdajoen alueelta ja ajoittuu 1200-luvulle. Evans vei ohimorenkaan Oxfordin Ashmolean Museumiin, mutta nykyään se on esillä Saamelaismuseo Siidassa, jonne se saatiin 1999 pitkäaikaislainaksi.

Ukonsaarta on käytetty palvontapaikkana 1800-luvun lopulle saakka, vaikka 1600-luvun käännytystyö ja Pielpajärven erämaakirkon rakentaminen 1646 sammuttikin perinteen suurin osin. Nykyään turistit uhraavat kolikoita saaren lukuisiin kallionkoloihin. Kerrotaan, että kalastajat pudottavat Ukonsaaren lähettyvillä kolikkoja veteen suotuisten tuulten toivossa.

Saaren huipulle johtavat portaat laivalaiturilta.

Ukonsaaressa on laivalaiturilta portaat saaren huipulle, josta on hieno näköala kaikkiin suuntiin Inarijärvelle. Emme nähneet Fellmanin ja Evansin mainitsemaa luolaa, mutta runsaasti kallionkoloja. Luita tai poronsarvia ei näkynyt, mutta kaivausjäljet onkin peitetty kunnioituksesta paikkaa kohtaan.

Ukonsaaressa on kivenkoloja runsaasti. Kymmenestä on löydetty luita ja poronsarvia

Paluumatkalla ohitimme vanhan hautausmaasaaren, jossa näkyy vielä hautojen puuristejä. Pielpavuonossa nousimme maihin ja kävelimme 2,5 km:n matkan Pielpajärven erämaakirkolle. Polun varsi on aarniomaista metsää, jossa oli useissa paikoissa rakkakivikkoa. Kirkkokenttä on luonnonniittyä ja heinäkuun puolenvälin tienoilla siellä oli runsaasti kukkia.

Pielpajärven erämaakirkko rakennettiin 1760, sen edeltäjä jo 1646. Paikka on vanha saamelaisten talvikylä.

Polku Pielpajärven kirkolta Inariin on hyvin kivikkoinen ja hankalakulkuinen. Täytyi kulkea varovasti, jottei olisi nyrjäyttänyt nilkkaansa. Meidän jälkeemme kirkolta lähtenyt opas, nuori poika, ohitti meidät jo alkumatkasta ja paineli pian näkymättömiin. Matkaa Inariin on 4,5 km.

Ukonsaarta on sen kulttuuriarvojen takia esitetty UNESCO:n maailmanperintökohteeksi.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7647546 E 511657

Teksti ja kuvat Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand.