Seitsemän kukkulan kävely eli Tikkakosken luontopolku Jyväskylässä

Tikkakosken luontopolku kulkee harjumaastossa alueella, joka tunnetaan Seitsemän kukkulan ulkoilumaastona. Samalla seudulla risteilee kunto- ja latureittejä, sillä maasto on kuin luotu ulkoilua varten. Reilun kahden kilometrin polku tutustuttaa mm. suppiin, lähteisiin ja rämeisiin.

Tikkakosken luontopolku Jyväskylässä
Päivämäärä: 21.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 713.
Reitin pituus: 2,3 km.
Kohokohdat: Valoisa ja pehmeä harjumaasto, suomaisemat, Mustalammen maisemat.
Parkkipaikka: Suuri pysäköintialue ulkoilualueen laidassa, Luonetjärventie 2. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Jyväskylän paikallisliikenne Linkki. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Keski-Suomen retki jatkui kohti Jyväskylää. Ensimmäinen kohteeni oli Tikkakosken luontopolku. Olin kirjoittanut sen nimeksi myös Seitsemän kukkulan luontopolku – ja kerkesin moneen kertaan miettiä, kumpi mahtaa olla sen virallinen nimi. Jyväskylän nettisivun mukaan Tikkakosken luontopolku lienee oikeampi, käytetään sitä.

Lähtöpaikka löytyi helposti Luonetjärventien alkupäästä. Tilavan pysäköintipaikan takareunassa on kyltti, jonka arvelin olevan luontopolkuun liittyvä ja näin olikin. Teksti toivottaa sitten kuitenkin tervetulleeksi uudistetulla Seitsemän kukkulan luontopolulle! Sen pituudeksi kerrotaan 2,3 kilometriä ja sen varrella olisi 14 luonnosta kertovaa rastitaulua. Maaston mainitaan olevan kuivaa ja kosteimmissa paikoissa on pitkospuut.

Kartassa lähtöpaikka on jotakuinkin itäisimmässä pisteessä. Reitti kierretään vastapäivään.

Polku lähtee pysäköintipaikan länsikulmasta ja laskeutuu heti suon laitaan. Reitin ensimmäisen rastitaulun aiheena onkin suo ja turve. Reittimerkinnät ovat keltaisia – ja niitä on tarpeeksi, joten reitillä on helppo pysyä.

Suon laidasta jatketaan kumpuilevaan kangasmaastoon. Tällaista maastoa täällä on selvästi eniten. Polkuja ja liikuntaväyliä riittää, mutta risteyskohdissa on hyvät opasteet

Jääkauden jälkiä täällä riittää: harjuja ja moreenimuodostumia sekä suppia. Toisen rastitaulun aiheenakin on suppa. Rastitaulu kertoo suppien syntyhistoriasta sekä niiden erikoisista ilmasto-oloista – usein niiden pohjalla saattaa olla reilusti viileämpää kuin ympäristössä.

Yksi asia on aina varmaa: alamäkeä seuraa ylämäki.

Vajaan kilometrin kohdalla laskedutaan jo toisen kerran suon laitaan. Täällä reitti kulkee hetken ajan puusiltaa pitkin. Nettisivulla mainittiin, että rastitaulujen 4 ja 5 väli (juuri tämä kohta) voi keväisin olla tulvan alla ja suo-osuuden voi ohittaa kuntorataa pitkin.

Polku kulkee muutaman metrin kuntorataa pitkin ja sukeltaa sitten koivikkoon. Taulu kertoo koivuvaltaisuudesta alueella, jota ei ole kasvatettu metsänhoidon opeilla. Tällaisilla tulvanalaisilla paikoilla päälaji on hieskoivu – ja kuusi nousee alta lisäpuuksi. Taulu mainitsee myös koivun käytön esim. huonekalupuuna, saunavihtana tai ksylitolin raaka-aineena.

Puolessa välissä ja reitin läntisimmässä pisteessä on luontopolun taukopaikka, Mustalampi. Nuotiopaikkaa täällä ei ole, mutta sympaattisen suolammen rannalla on penkki, jota minäkin hyödynsin. Reitti kulkee rantaan pitkoksia pitkin ja kääntyy tässä saman tien pois rannasta.

Polku palailee taas mäntykankaalle. Noin 1,7 kilometrin kohdalla siirrytään taas hetkeksi kuntoradalle.

Tässä ohitetaan hiekkakuoppa – tai rastitaulun mukaan ”hiekkakuoppa”. Paikalta on joskus menneisyydessä kaivettu maa-aineksia. Nykysääntöjen mukaan tällainen paikka tulisi maisemoida hiekanoton jälkeen esim. muotoiluin tai puuistutuksin.

Vielä lyhyt kiepaisu pikku rämeellä, jossa on myös lähde. Taulu kertoo, että lähdepaikka on ojitettu – ja nykyään se kuuluisa metsälain kymppipykälä määrittää, että lähteiden ympäristöt on säilytettävä luonnonmukaisena.

Lopuksi reitti alkaa nousta takaisin lähtöpaikan tuntumaan harjulle. Viimeinen rastitaulu kertoo reitin varrella olleista palveluista – ollaan saatu virkistystä keholle ja mielelle, hyvässä lykyssä myös marjoja suuhun tai sieniä matkaan, eli nautittu ekosysteemipalveluista. Hauska idea, tällaisesta en ollut aiemmin kuullut.

Palasin pysäköintipaikalle. Kierros oli mielestäni juuri sen mittainen kuin oli ilmoitettukin eli 2,3 km. Minun kävelyyni kului kolme varttia. Seitsemällä kukkulalla oli jonkun verran kävelijöitä, lenkkeilijöitä, marjastajia ja ehkä myös sienestäjiä – luontopolulla en tainnut kohdata kuitenkaan muita.

Tikkakosken luontopolku on melko helppo, mutta ehkäpä kokonaisuutena keskivaativa. Pari nousua ja laskua on jyrkähköjä, korkeuserot lienevät korkeintaan 15 metrin luokkaa. Reittiä on mukava tassutella – ja pienet suoalueet tuovat kivaa vaihtelua jo sinänsä hauskan kumpuilevaan harjumaisemaan.

Sijainti: N=6918518.266, E=428933.577 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=62,3912163, GEO: lon=25,6254022

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Huutoniemen luontopolku
Talkoovuorten-Miehinkäisen luontopolku
Nyrölän polku
Multamäen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.