Talkoovuoret ja Miehinkäinen, luontopolkuduo Uuraisissa

Talkoovuoren ja Miehintkäisen luontopolut. Vai sittenkin Talkoovuorten-Miehinkäisen luontopolku? Ehkä puhumme kahden luontopolun yhdistelmästä, jonka voi helposti kiertää yhdellä kertaa. Uuraisilla Höytiän kylässä sijaitsevat polut ovat hyvin erilaisia – Talkoovuorten polku kulkee purolaaksossa ja rotkovajoamassa, Miehinkäinen on rämeen keskellä sijaitseva lintujärvi.

Talkoovuorten-Miehinkäisen luontopolku Uuraisilla
Päivämäärä: 21.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 712.
Reitin pituus: 2,8 km.
Kohokohdat: Mielenkiintoiset polut rotkolaaksoineen, järvineen ja lintutorneineen.
Parkkipaikka: Nimettömän hiekkatien varrella, ehkä 10 autolle. Osoite Kaijantie 562. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Kosteaa maastoa, suosittelen vedenpitäviä jalkineita.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: 1 tulipaikka.

Vietin parin päivän lomaa retkeilemällä Keski-Suomessa. Elokuisen perjantain aamuun olin suunnitellut Uuraisilla sijaitsevaa Talkoovuorten-Miehinkäisen luontopolkua. Osoitteen perusteella reitti lähtisi Kaijantieltä, mutta todellisuudessa siltä käännyttiin vielä nimettömälle metsätielle. Sen varrella, noin kilometri Kaijantieltä, on pysäköintipaikka ja reittien lähtöpaikka.

Reitit lähtevät tästä vastakkaisiin suuntiin. Taukopaikka laavuineen ja nuotiokehineen on tien itäpuolella. Tästä on helppo lähteä liikkeelle Talkoovuorten polulle, jonka infotaulu mainitseekin alkavan laavun vasemmalta puolelta. Reitti on merkitty sinisin merkein.

Luontopolkun varrella on 20 kohdetta, joissa saa tietoa luonnosta ja ympäristöstä. Katajasta kertovan taulun olin näkevinäni kolme kertaa reitin varrella. Ensimmäisen taulun aiheina olivat joka tapauksessa riekko ja pyy. Hetki taulun ohittamisen jälkeen pyyperhe lehahtikin polun laidasta lentoon – säikäyttäen samalla minut.

Alkumatka kuljetaan Miehinkäisenpuron vartta pitkin. Puro ylitetään pari kertaa, sillat ovat täällä hyvässä kunnossa. Infotaulussa mainittiinkin, että Höytiän kylä on ottanut vetovastuun polun kunnostamisesta pari vuotta sitten – ainakin reitin rakenteet olivat hyvässä kunnossa.

Myrsky oli tehnyt tuhojaan ja kaatanut pari isoa puuta polulle muutamassakin paikassa. Niitä kiertävä polku ei ole kerennyt tallautua, mutta sinisiä merkkejä voi seurata helposti, joten reitillä oli helppo pysyä.

Odottelin rotkoa, johon polun piti viedä. Puolen kilometrin kohdalla puro sukeltaakin alaspäin, sen kohina kuului jo vähän kauemmas.

Reitti laskeutuu jokusen metrin alemmas puron laitaa pitkin. Rotko ei ole erikoisen syvä tai jyrkkäreunainen, ei edes kapea – enemmänkin laakso kahden kallion välissä. Pohjoispuolen kallioseinämällä on pieni luola, joka on saattanut olla esim. eränkävijöiden käytössä. Taulun aiheena ovat luolat sekä luontoon liittyvä mytologia.

Nyt ollaan rotkovajoaman pohjalla. Täällä on yksinkertainen penkki taukoa haluavalle. Polku kulkee aivan puron laitaa pitkin ja kääntyy sitten nousuun kohti eteläpuolella olevaa kalliota.

Portaat vievät mäen päälle. Ne olivat kohtuukunnossa, sen sijaan kaide oli kunnostettu hyvin äskettäin.

Kallioisen mäen päällä ovat reitin hankalimmat kohdat, sillä polku kulkee louhikkoisessa maastossa jonkin aikaa. Puhutaan kuitenkin vain muutamasta kymmenestä metristä, jos edes siitäkään. Hetken kuluttua kuljetaan jo sammalen peittämässä kumpareikossa – ja tästä reitti vain helpottuu.

Selkeä polku mäntykankaalla tuo takaisin kohti laavua ja pysäköintipaikkaa.

Talkoovuorten polku kierretty. Väliaika tässä vaiheessa: noin 29 minuuttia. Nyt oli aika siirtyä toiselle puolelle tietä ja kohti Miehinkäistä. Tässä reitin kiertosuunta ei ollut ihan niin selvä. Astelin oikeanpuoleista haaraa hetken, mutta huomasin kivissä sinisiä nuolia, jotka osoittivat juuri päinvastaiseen suuntaan. Reitti kierrettäneen siis myötäpäivään (kuten Talkoovuorten polkukin).

Polku oli vähän heikommin näkyvissä. Ehkäpä tätä Miehinkäisen polkua kävellään hieman vähemmän kuin Talkoovuorten puolta, jossa polku erottui aika kivasti.

Polku vie rämeelle. Pitkospuita ei ole, mutta ainakin elokuussa täällä oli kohtalaisen kuivaa.

Kohta saavutaan lintutornille. Tässä lienee keväisin todella kosteaa, nyt tornin luo pääsee kuivin jaloin.

Lintutornin luona on taulu, jossa on useampikin luontoaiheinen tuloste, kuten jo aiemmin näkemäni ”Riekko ja pyy”-aihe. Yksi aiheista on järvien umpeenkasvu. Miehinkäisen avovesialue pienentyy uhkaavasti sekä pinnanmyötäisen umpeenkasvun että rantoja valtaavan sammalien vaikutuksesta. Tässä mainitaan myös vesilinnut ja niiden metsästys. Tapasin itsekin Miehinkäistä kohti lähtiessäni yhden paikalle saapuneen metsästäjän ja varoittelin häntä kulkevani luontopolulla.

Todellakin: avovettä on tornista näkyvillä melko vähän. Olisin saattanut istahtaa torniin vaikka tauolle, mutta penkkiä täällä ei ollut. Katselin hetken rauhallista järvimaisemaa ja lähdin jatkamaan matkaa.

Lähteekö polku todellakin tähän suuntaan? Hämmästelin hetken polun linjausta ja sinisiä merkkejä, mutta uskaltauduin pajukkoon ja nuoreen koivikkoon. Seuraavalla parilla sadalla metrillä reitti todellakin meinaa kadota nuorien lehtipuiden alle, mutta sinisiä merkkejä on onneksi näkyvillä tarpeeksi. Taisin sanoa ääneen ottavani seuraavalla kerralla mukaani oksasakset tai jopa raivaussahan. Onneksi yöllä ei ollut satanut, selvisin melko kuivana pusikon läpi.

Miehinkäisen rannalta polku kulkee Päijänteen rantaan. Tämä ei ole se Suomen toiseksi suurin järvi, vaan pieni, noin hehtaarin kokoinen metsälampi. Reitti kulkee hetken sen itärantaa pitkin. Eikä tässä vielä kaikki, heti Päijänteen jälkeen polku saapuu vielä pienemmän Likolammen rantaan. Kauniin lammen maisema on ikuistettu myös blogin pääkuvassa.

Loppumatka kuljetaan kangasmaastossa kohti lähtöpaikkaa. Vielä muutama kaatunut puunrunko ylitettäväksi tai kierrettäväksi.

Valtavan kokoisten tattien ohi rynnätään kohti maaliviivaa.

Kahden kierroksen yhteismatkaksi mittasin 2,99 kilometriä, mutta taisin kuitenkin astella parisataa metriä ylimääräistä, kun lähdin ensin kiertämään Miehinkäisen polkua väärään suuntaan. Yhteensä käytin aikaa tunnin ja kuusi minuuttia. Tapasin reitillä vain yhden ihmisen koiransa kanssa (paikalle sattuneen metsästäjän).

Talkoovuorten-Miehinkäisen luontopolkuyhdistelmä on keskivaativa. Erityisesti Talkoovuorten puolella on muutamia louhikkoisia kohtia, joissa kannattaa huomioida maaston muodot. Korkeuserot eivät ole suuria, korkeimman ja matalimman paikan eroa lienee vain hieman yli 10 metriä. Muutamaa lievää korjausehdotusta (kuten taimikon raivaus rantapolulla) lukuun ottamatta tykkäsin Talkoovuorten-Miehinkäisen polusta todella paljon – se tarjosi monta kivaa kokemusta melko erämaisessa tunnelmassa, luonnon helmassa.

Sijainti: N=6923080.513, E=410623.099 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,4281272, GEO:lon=25,2691038

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Huutoniemen luontopolku, Uurainen
Kiiskilänmäki, Multia
Nyrölän polku, Jyväskylä
Multamäen luontopolku, Laukaa