Tässä on vahva ehdokas Savon kauneimmaksi hiihtoladuksi – Suonenjoen Lintharju

➡  17–20 km (lyhyemmät lenkit 3, 5 ja 10 km)
🕒 2–3 h
⚫⚫⚪ Keskivaativa
🔥 4 laavua, hiihtokaudella viikonloppuisin latukahvila
📌 Lähtöpaikat kartalla: Jäähalli ja Onkilampi

Jos talvikeleistä pitäisi yksi nostaa ylitse muiden, niin se on kirkkaan kuulas auringonpaiste, joka saa kiteytyneen pakkaslumen loistamaan hangilla kuin valokivet. Ei haittaa, vaikka olisi kuinka kylmä. Sellaisella säällä ei vain pysty olemaan sisällä. Niinpä vaikka edellisen illan lenkki vielä poltteli jaloissa, en malttanut olla lähtemättä, kun veli pyysi hiihtämään.

Kohteeksi valikoitui se ilmeisin ja helpoin, mutta samalla onneksi myös paras vaihtoehto, Lintharju Suonenjoella. Paikan kesäisiä ulottuvuuksia olen pari vuotta sitten täällä avannutkin jutussa Suonenjoen salattu helmi. Jos tuolloin keskityimme erityisesti Harjun luontopolkuun, niin tällä kertaa pääosassa ovat Lintikon huikean kauniit puitteet ulkoliikunnalle.

Lähtöpaikalta vasemmalle eli etelään niin sanotusta yläparkista lähtee korkeuseroiltaan huomattavasti helpompi kaksisuuntainen latuosuus. Oikealle eli pohjoiseen puolestaan lähtee enemmän korkeuseroja sisältävä osuus.

Alkupätkä Suonenjoen jäähallin naapurista lähtevästä ladusta on ainakin kaikille paikkakuntalaisille se tutuin osuus. Sitä sahattiin koulujen liikuntatunneilla. Sen ladut ovat valaistuja ja vaihtoehtoja löytyy kolmen, viiden ja kymmenen kilometrin lenkkejä. Näillä pääsee liittymään vielä yhdysladuilta mm. Iisvedeltä, Käpylästä ja Kolmisopelta.

Tällä osuudella maisema on vielä virkistysarvot huomioiden hoidettua talousmetsää. Hiihtäessä keskittyminen on ladussa, ja sen myötäilemät rikkaat maastonmuodot pitävät kokonaisuuden miellyttävänä.

Lähestyttäessä Onkilammen vapaa-ajan keskusta maisema muuttuu merkittävästi. Palolammen kohdalla harjun rinteet kohovat korkeammalle ja jyrkempinä. Niitä verhoaa vanhempi männikkö, ja aivan huipulla kulkee kaksisuuntainen latu-ura, jota nyt hiihdimme. Näillä main kympin lenkin toinen puoli, aiemmin mainittu haastavampi latu, myös yhdistyy  siihen.

Näiltä main alkaa myös latuverkoston kaunein osuus. Palolammen kohtaa voisi sanoa vielä alkusoitoksi. Siitä eteenpäin latu kiemurtaa kauniisti harjun lakea pitkin, välillä nousten, välillä laskien. Sitä reunustaa kaunis pisteaita. Voi sitä riemua, kun hyväkuntoista latua tällaisessa maisemassa ja kelissä sai pistellä menemään.

Onkilammelta länteen jatkuva latu-osuus on koko reitistön kaunein ja mitä pidemmälle sitä jatkaa, sitä luonnontilaisemmaksi metsä muuttuu. Tällä osuudella ei latu ole valaistu, eivätkä valaisinpylväät osuuden tunnelmaan muutoinkaan sopisi. Jossain kohtaa suojelualue katkeaa hetkeksi. Toinen puoli rinnettä on avoimempi, ja maisema avautuu komeasti pohjoiseen. Siinä kohtaa tajuaa, kuinka korkealla oikeastaan onkaan.

Jatkoimme matkaa. Pisin reitti olisi Suonenjoelta hieman reilut kymmenen kilometriä suuntaansa Saunaniemeen. Me valitsimme hieman lyhyemmän, Kukkuran laavulla kääntyvän pätkän.

Välillä pakkasen kuuralla koristelemat puut pakottivat pysähtymään ja ihastelemaan. Mutta mikäpä kiire siinä oli.

 

Kukkuralla pidimme pienen tauon. Matkaa oli takana 8,5 kilometriä. Kaivaessani eväitä taskusta lasit huurussa, kuulin, kun paikalle tuli kolmas hiihtäjä. Tuttu ääni kyseli, että ovatkos ne Huttusen pojat siinä. Myönsimme asian näin olevan. Kotvan kaivelulla pääsin muistoissa kyllin kauas, ala-asteen englannin opettajanihan se siinä oli. Vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin jatkoimme matkaa.

Paluureitiksi suunnittelimme muutoin saman, mutta Onkilammen kohdalla teimme pienen lisälenkin ja laskimme harjulta Onkilammen vapaa-ajan keskuksen latumajalle, jossa Suonenjoen Latu viikonloppuisin piti latukahvilaa. Tässä laskussa gps-tallensi myös reissun kovimman nopeuden. Majalla vastaan tuli muutama ihminen, joiden kanssa vaihdoimme pari sanaa. Majalla nautittu kupillinen kuumaa ja vesilasi virkistivät sopivasti ennen viimeistä rytistystä takaisin Suonenjoelle.

Jos haluaa hiihdellä nimenomaan latujen parhaat palat, edellyttäen, että lumitilanne sen mahdollistaa, niin suunnaksi kannattaa ottaa nimenomaan Onkilampi, jonne auton saa parkkiin. Sen lähellä on valaistu kolmen kilometrin reitti ja sen lisäksi koiralatu, jolle hiihtäjällä on lupa ottaa koira ulkoilukaveriksi! Niin helppoa se laturaivon välttäminen on, tästä kannattaa ottaa muuallekin mallia.

Kauniita latuja toki löytyy muualtakin, mutta jokin tässä Lintharjussa itseäni erityisesti viehättää. Vielä kun tämä kauneus yhdistyy vaihtelevaan ja hauskaan latuprofiiliin, niin pakko tämä on Pohjois-Savon laduista tällä hetkellä omaksi suosikiksi nostaa.

Lisää Lintikon laduista Suonenjoen kaupungin sivuilta.