Talviretki Nuuksion Ora- ja Ruuhijärville Haltian kautta

Nuuksion kasvaneen kävijäpaineen myötä monet ovat alkaneet hakeutua kansallispuiston syrjäisempiin osiin. Nuuksion itäpuolella ei mene vielä merkattuja reittejä, mutta kartanlukutaitoisille on tarjolla lukemattomia selkeitä polkuja hienoissa, järvien täplittämissä maisemissa. Kunnon maastokartta ja kompassi ovat kuitenkin välttämättömät, sillä Nuuksiossakin voi eksyä, ja jopa lauantaipäivä voi näissä maisemissa olla yllättävän vähäväkinen!

Karttalinkit löytyvät jutun lopusta.

Tämänkertainen retkeni Nuuksioon inspiroitui talven ensimmäisen lumipeitteen vihdoin valkaistua maisemat pääkaupunkiseudulla. En halunnut retkelle kaikkein suosituimpiin kohteisiin, joten valitsin kansallispuiston hieman hiljaisemman itäpuolen ja sen kauniit järvet. Koska lisäksi oli kyseessä Nuuksiossa vilkas lauantaipäivä ja luvassa roimasti lumisadetta, pelasin varman päälle ja laitoin autoni parkkiin luontokeskus Haltian parkkipaikalle, jossa tiedän olevan tilaa lähes poikkeuksetta, eikä lumeen juuttumisen vaaraa ole samalla tapaa kuin harvemmin huolletuilla pikkuteillä.

Solvallan urheiluopistolta alkavan kolmen kilometrin hiihtolatupohjan pohjoismutkasta lähtee kallioiden yli jo poluksi kulunut reitti Orajärven länsirannalle. Leveää, tiemäistä latupohjaa on ehkä hieman tylsä kulkea, mutta tämä reittiosuus ei ole kovin pitkä. Talvella täytyy kuitenkin muistaa, että mikäli mainitun pohjan päällä on jo latu, sitä ei tietenkään voi kulkea, vaan on käveltävä ladun viertä metsän puolella. Kallion päältä polku laskeutuu hetikohta soisempaan maastoon, mutta märimmissä kohdissa on ilahduttavasti jopa pitkospuut. Juuri ennen Orajärvelle saapumista jää polun eteläpuolelle sympaattinen, pieni suolampi, Pikku Orajärvi. Vaikka lähtöni oli suht aikainen, oli joku jo ehtinyt tampata edelleni jalanjäljet Orajärvelle saakka, joten polun sijaintia ei tarvinnut juuri kartan kanssa haeskella edes lumen alta.

Nuuksion Orajärvi

Orajärvi on todella kaunis, rakentamattomana säilynyt erämaajärvi, jonka pääsee kiertämään ympäri aivan rantaa myötäilevää polkua. Lumenkin alta polku on monin paikoin erittäin helposti seurattavissa. Erämaan tunnelmaa latistavat ainoastaan yli lentävät lentokoneet ja aika ajoin vastaan tulevat jäljet toistuvasta laittomasta tulistelusta ja leiriytymisestä. Tässä osassa puistoa ainoat sallitut leiriytymispaikat ovat Urja, Valklampi ja pohjoisempi Pöksynhaara, jossa tulien pito on sallittua ainoastaan Urjan rakennetulla nuotiokehällä. Jokaisen soisi ymmärtävän, että jos sadat tuhannet kävijät tekevät puistossa mitä huvittaa, on jälki pian myös sen näköistä.

Orajärven rannat pääsee kiertämään kauttaaltaan aivan vettä hipoen. Valmiita eväitä voi nauttia rantoja poimuttavissa niemennokissa maisemia ihaillen. Tulentekoa tai leiriytymistä ei näillä rannoilla kuitenkaan sallita.

Ruuhijärven näköalapaikka

Tällä reissulla halusin käydä piipahtamassa myös Ruuhijärven näköalapaikalla. Orajärven Luoteisnurkasta metsän läpi Ruuhijärvelle kulkeva polku on niin ikään helppokulkuinen, ja Ruuhijärvi avautuu sen päässä vaikuttavana, joskin tänään viimaisena. Karttaan merkityllä näköalapaikalla tyydyin vain vilkaisemaan maisemaa ja valokuvaamaan, jonka jälkeen siirryin ison kiven suojaan nauttimaan eväitä. Vaikka en koko matkan aikana ollut nähnyt tai kuullut ketään, oli näköalapaikallekin joku ehtinyt ennen minua, minkä johdosta kuvan hanki ei valitettavasti hohda kauniisti koskemattomana.

Ruuhijärvenkin rantoja kuljetaan ahkerasti, ja niitä seuraavat polut monissa paikoin. Järven länsipäässä on kuitenkin asutusta ja pihapiirejä, jotka on jokamiehen velvollisuuksien mukaisesti kierrettävä kauempaa. Järven eteläpuoli on kallioisempi, pohjoispuoli taas soisempi ja paikoin märkä. Nähtävyyksiä kaipaavalle vinkiksi, että Ruuhijärven eteläpuolella pääsisi kartan mukaan kiertämään pientein soiden ympäri kulkevan rengasmaisen polun, jonka varrelle sijoittuu jännittävästi luola. Ruuhijärven itäpuolen pohja on taas jopa eksoottisen hiekkainen. Harmi, että olen täällä harvoin kesäaikaan uimapuvun kanssa! Tällä reissulla en käynyt katsomassa kumpaakaan nähtävyyttä, mutta luola jäi sen verran kiinnostamaan, että siellä lienee pakko käydä myöhemmin. Ehkä muodostelma olisi jopa jutun arvoinen!

Paluumatkalla kiersin vielä Orajärven maisemat sen niemien koristamalta itäpuolelta, jonka jälkeen palasin autolle reittiä, jota olin saapunutkin. Kellon käydessä iltapäivän lukemia vastaan alkoi jo tulla useampia seurueita, ja hiljaisesta eräjärvestä oli tullut hieman äänekkäämpi. Aamupuolen päivästä sain kuitenkin kulkea täysin omassa rauhassani. Aina mukavaa on myös se, jos reitit eivät tule täysin tutkittuja, vaan uutta koluttavaa jää seuraavillekin kerroille. Ihanaa, että se on edelleen mahdollista myös tässä jo hyvinkin tutuksi käyneessä puistossa.

Polut erottuvat selvästi lumisessakin maastossa varvikon keskeltä. Kun lunta tulee enemmän, auttaa järvenselkä pitämään oikean suunnan. Karttaa ja kompassia kannattaa kuitenkin aina pitää mukana merkattujen reittien ulkopuolella.

Luontokeskus Haltian parkkipaikka kartalla (N=6686517.642, E=365147.930)

Orajärvi kartalla (N=6688083.242, E=366665.530)

Ruuhujärven näköalapaikka kartalla (N=6688589.642, E=365982.530)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.