Talviretki Arpaisten vaellusreitille ja autiotuvalle Soinissa ja Ähtärissä

Sain ystävältä kutsun lähteä talvivaellukselle ystävänpäiväviikonlopuksi. Koska hänellä ei ollut vielä paljoa kokemusta talviretkistä, hän toivoi minusta kokeneempaa seuraa matkaan. Innostuin ideasta heti, totta kai lähdetään!

Viikonlopuksi luvattiin todella kovaa pakkasta, perjantaille jopa −28 astetta. Olin alun perin katsellut laavupaikkoja Torronsuon kansallispuiston suunnalta tai muualta läheltä Uuttamaata, mutta ystävä ehdotti tupamajoitusta paukkupakkasten vuoksi. Koska Etelä-Suomessa on harvakseltaan autiotupia, suuntasimme katseemme kauemmas ja Etelä-Pohjanmaalle. Soinin ja Ähtärin rajoilla, Arpaisten ulkoilu- ja vaellusreitin varrella sijaitseva Arpaiskämppä vaikutti täydelliseltä kohteelta.

Arpaisten ulkoilu- ja vaellusreitti

• Janareitti 50 km/suunta
• kaksi laavua, autiotupa, autiosauna, telttapaikka, tulipaikkoja
• Arpaiskämppä kartalla
• Reitin lisätiedot ja kartta

Matka alkaa revontulien alla

Pakkasimme autoon kaiken tarvittavan: kaksi paria liukulumikenkiä sauvoineen, ahkion, keittimet, retkiruoat ja tietysti kunnon herkkueväät. Varustauduimme kylmään huolella: kaksi makuupussia per henkilö, ilmapatjat, solumuovit ja todella paksusti vaatetta. Otin mukaan myös taljan tuomaan lisäeristystä.

Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Matkalla kysyin kaveriltani, oliko hän koskaan nähnyt revontulia. Kun vastaus oli kieltävä, kurvasin bussipysäkille. Siinä hän näki elämänsä ensimmäiset revontulet, jotka loistivat vihreinä taivaanrannassa.

Pääsimme perille Arpaistenkämpän parkkipaikalle vasta puolenyön maissa. Tie oli auraamaton ja paksun lumen peitossa, joten neliveto tuli tarpeeseen – omalla autollani en olisi uskaltanut edes yrittää. Toivoimme vain, ettei tuvassa olisi ketään nukkumassa, jotta emme häiritsisi ketään kolistelullamme. Onneksemme tupa oli tyhjä.

Menimme oikeastaan heti nukkumaan ja nukkuimmekin todella pitkään ja sikeästi. Pakkanen tuntui vain edistävän unta; olimme kääriytyneet niin moneen kerrokseen, että vain suut näkyivät makuupussien uumenista.

Päiväretki Saarilammen laavulle

• Saarilammen laavu kartalla

Lauantaina heräilimme hitaasti. Tuvassa oli takka, mutta koska se ei ollut varaava ja oven raoista veti melkoisesti, tupaa oli turha edes yrittää saada pysymään lämpimänä.

Keittelimme kahvit ja nautimme rauhassa aamiaista. Arpaiskämpän kaunis miljöö teki vaikutuksen: tupa, puuvarasto ja puucee sekä laavu ja jopa autiosauna olivat siistejä ja hyvin pidettyjä. Pihapiirissä oli myös tulipaikka.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli hiihtää lauantaina parinkymmenen kilometrin matka Ähtärin puolelle. Matkalla pitäisimme ruokatauon Saarisen laavulla, josta jatkaisimme Ohrakosken kodalle seuraavaksi yöksi ja palaisimme sunnuntaina samaa reittiä takaisin. Arpaiskämpän paikka oli niin viihtyisä, että päätimme muuttaa suunnitelmaa: jäisimmekin Arpaisille toiseksikin yöksi.

Teimme lauantaina kuitenkin kevyemmän päiväretken pohjoiseen päin. Hiihdimme kauniissa talvivalossa upeaa harjua pitkin Saarilammen laavulle, jonne oli noin viiden kilometrin matka. Ihastelimme matkalla järvimaisemia ja rannoilla olevia mökkejä – siellä kelpaa ihmisen lomailla. Saarilammen laavulla oli hyvin puita ja paikka oli muutenkin siisti ja hoidetun näköinen.

Saunahetki pöllön huhuillessa

Palasimme takaisin tuvalle pilkkopimeässä otsalamppujen valossa. Illan kohokohta oli autiosaunan lämmitys. Sauna oli aivan jäässä, joten lämmittämisessä kesti oma aikansa, mutta lopulta saimme nauttia loistavista löylyistä. Oli ihana mennä lämpimänä nukkumaan pöllön huhuillessa jossain tuvan lähistöllä.

Sunnuntaina otimme aamun yhtä rauhassa kuin edellisenäkin päivänä. Huolehdimme puuhuollosta ja laitoimme tuvan sellaiseen kuntoon, että seuraavien on kiva tulla. Pelkkä oleminen ilman moderneja mukavuuksia on jo itsessään retki, joten emme lähteneet enää sen kummemmin maastoon sunnuntain aikana.

Paluumatkalla parkkipaikalla vastaan tuli toinen seurue, joka kyseli joen jäätilannetta ja mahdollista koskikaraa. Koska joki oli aivan jäässä, emme uskoneet linnun siellä viihtyvän, mutta polku oli nyt ainakin meidän jäljiltämme auki. Alkuillasta olimme takaisin Uudellamaalla väsyneinä mutta onnellisina. Täytyy ehdottomasti tulla katsomaan nämä maisemat uudestaan kesällä.

Lue seuraavaksi

Kiva ja kumpuileva Kalevin kiekka valoisassa Arpaisten harjumaisemassa Ähtärissä

Erämainen Arpainen on aarre lakeuksien ylämailla

Auringonnousu Haltilla kruunasi Jonnan ensimmäisen talvivaelluksen Lapissa