Talviretkeilyn helmet Hämeenlinnan kupeessa – Tervaniemi ja Soininsaari

Tervaniemi ja Soininsaari ovat Hämeenlinnan Alajärvellä sijaitseva virkistysaluekokonaisuus. Polkuineen ja latuineen alue vaikuttaa juuri passelilta talvipäivän pituiseen seikkailuun.

Tervaniemen uimarannalta lähtevät sekä hiihtolatu että retkiluistelureitti.

Tervaniemi on hyvin saavutettavissa. Niemen viereiselle asuinalueelle, Loimalahteen, kulkee kaupungin julkinen liikenne ja Tervaniemen uimarannalla on iso parkkipaikka. Jo alueen nettisivut lupailevat hyvää. Tervaniemestä löytyy mahdollisuuksia monenlaisiin aktiviteetteihin: lasten leikkipuistosta matonpesuun ja makkaranpaistoon. Talvisin hiekkaranta on hiihtäjien, luistelijoiden ja pulkkailijoiden valtakuntaa.

Tervaniemen ympäri kiertää polku rannan tuntumassa.

Keli on leuto ja pilvinen, kun lasken metsäsukset Alajärven lumelle. Ihmisiä on jonkin verran liikenteessä. Suurin osa reippailee Tervaniemen kiertävällä polulla tai hiihtää järvelle lähtevää tai niemessä kulkevaa 3,5 km:n mittaista valaistua latua pitkin. Tällä kertaa lähden itse latujen ulkopuolelle, umpihankeen.

Olen katsonut Hämeenlinnan latukartasta Alajärven latutilanteen. Vaikken olekaan intohimoinen hiihtäjä, iskee ulkopaikkakuntalaiseen latukateus. Tervaniemestä pääsee yhdyslatua pitkin muun muassa Ahveniston hiihtoreiteille. Kun jäätilanne sallii, vedetään ladut ja matkaluistelurata Soininsaareen asti.

Vielä niitä ei harmikseni ole ja vaikka etelään, kohti Kotasaarta aurattu paljas jää houkuttaa sisäistä retkiluistelijaani, lähden hiihtelemään länteen, kohti Soininsaarta.

Latujen jäädessä taakse pääsen nauttimaan yksinäisyydestä lähes erämaisella järvellä. Vaikka rannat ovat pääosin rakennettuja, mökit möllöttävät harmaina ja hiljaisina. Siitäkin huolimatta, että hiihtotaitoni ovat “kävellen olisit jo perillä” -tasoa, taittuu reilun kolmen kilometrin matka miellyttävästi niemien rantoja nuollen ja satunnaisia moottorikelkkauria hyödyntäen.

Soininsaari

Soininsaari on 16 hehtaarin kokoinen rakentamaton saari Alajärven länsiosassa. Sen omistavat Hämeenlinna ja Hattula yhdessä ja saaresta löytyy nykyisellään kaksi huollettua tulipaikkaa. Saaresta löytyy myös yksi geokätkö.

Perille pääsemiseksi täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta uurastus palkitaan metsän rauhalla! Kipuan rannalle saaren koilliskärjessä ja saan heti oikean seikkailun tuntua retkeeni. Ranta on kivikkoinen ja kumpuileva. Tiheässä kuusimetsässä risteilevät kauriin ja pikkueläinten jäljet. Ihmisten jälkiä ei näy missään. Koen olevani ensimmäinen tällä saarella, kuin ihka oikea löytöretkeilijä.

Keskemmällä saarta, sekä pohjois- että eteläpäässä, aukeaa lehtomainen metsäympäristö lehmuksineen. Pitkillä metsäsuksilla on välistä haastavaa löytää sopivaa reittiä. Seurailenkin kauriiden jälkiä luottaen siihen, että mahdun rinkkoineni siitä, mistä nekin ovat menneet.

Luoteispuolelta saarta löydän nuotiopaikan lahden pohjukasta. Puuvajasta löytyy polttopuita ja päätän pitää tulistelutauon nauttien saaren hiljaisuudesta.

Ennen muinoin nuotion lähettyvillä on sijainnut laavu, mutta se on hävitetty ilmeisesti lähes kymmenen vuotta sitten. Talvisessa metsässä siitä tai sen paikasta ei näy jälkeäkään. Nuotion vaipuessa hitaasti hiillokselle jatkan matkaani kohti saaren eteläkärkeä.

Soininsaaren luoteispäässä on tulipaikka puuvajoineen. Laavua paikalla ei enää ole.

Umpihangen vapaus vaatii myös valppautta hiihtäjältä. Haeskelen saaren ympäri kiertävää kesäreittiä, mutta osun muutamaan otteeseen niin tiheään pusikkoon, että lopulta siirryn hiihtämään järven puolelle.

Ihastelen tuota rakentamatonta ja luonnontilaista saarta. Monista eri jäljistä päätellen se on oikea keidas ja turvapaikka metsän eläimille. Lähes uskomatonta, että tällainen paikka löytyy näin läheltä kaupungin keskustaa!

Soininsaaren etelärannassa on isoja haapoja. Asuukohan koloissa joku?

Kierrän vastapäivään saaren eteläkärjen ympäri ja löydän rannasta kotalaavun ulkohuusseineen. Tämä nuotiopaikka on uudempi kuin saaren pohjoispäässä oleva ja muutamista hiihtojäljistä päätellen myös käytetympi. Ranta näyttää siltä, että sitä on hyvä lähestyä vesiltä kesälläkin.

Soininsaaren puolikota

Juon viimeiset kaakaot ja lähden etsimään omia jälkiäni järveltä. Lempeä tuuli puhaltelee puissa ja lennättää kimaltelevaa lunta jäälle, kun hiihtelen takaisin mantereelle.

Ilman vesimenopeliä Soininsaari on tavoitettavissa kunnolla ainoastaan talvisin, kun jää kantaa retkeilijää. Lieneekö siksi ja syrjäisyytensä ansiosta unohdetun oloinen saari tarjoaa mahdollisuuden aitoon yksinoloon ja poluttomaan metsäseikkailuun.

Valmiiden latu-urien ulkopuolella muistathan varovaisuuden ja pidät naskaleita mukana!

Tervaniemen parkkipaikka: N=6762028.492, E=358304.908 (ETRS-TM35FIN) Kartta

Soininsaari: N=6761537.783, E=355189.861 (ETRS-TM35FIN) Kartta

Juttu tehty yhteistyössä Hämeen virkistysalueyhdistyksen kanssa.