Lumikenkäilemässä Kolilla

Lumikenkäily on runsaslumisten talvien riemua. Voi sitä tunnetta, kun saa lähteä painelemaan paksulla hangella minne mielii, tarvitsematta valmiita latuja! Kun saavun Kolin kansallismaisemiin, tekee ensin mieli pistää silmät kiinni, sillä pelkään ettei täälläkään ole tarpeeksi lunta maassa. Ilo on siksi suuri, kun yhä maisemasta paljastuu yhä ylemmäs noustessa tykkylumen peittämiä puita. Talvi on yhä täällä!

Kolin kansallispuiston huikeisiin maisemiin pääsee lumikenkäilemään näppärästi ihan hotellin ja Luontokeskus Ukon vierestä, merkittyä lumikenkäilyreittiä seuraten. Alkumatkasta ei tosin lumikenkiäkään aina tarvitse, sillä usein huipulle pääsee lukuisien lumikengättömien tallaamaa polkua. Oransseilla nauhoilla merkitty reitti kuitenkin opastaa hienoille näköalapaikoille ja tarjoaa antoisamman kierroksen Kolin maisemissa kuin suora pikapolku.

Lumikengat-Ukko-Kolilla-UpeNykanen

Kävelypolun opasteessa sanotaan, että tykkylumi muovaa vaarojen maisemaa. Aivan totta! Juuri tykkylumimaisemaa olenkin tullut kokemaan, kun se vielä tänään niukin naukin onnistuu.  Pieliselle Ukko-Kolilta avautuvat maisemat tosin ovat melkoisen sumuiset; reilusti plussan puolelle lämmennyt sää on hyökännyt tykkylumipuiden kimppuun jopa täällä yläilmoissa ja olen rivakasti haihtuvan lumen valtakunnassa.

Jaatynyt-Pielinen-Kolilta-UpeNykanen

Auringon vaimea valo heijastuu lumen peittämälle Pielisen jäälle, joka hehkuu hopeanhohtoisena,  niin että välillä miltei näyttää siltä kuin Pielinen olisi osittain sula. Suorastaan maaginen näky. Mietin, minne jatkaisin matkaa. Kun usva väistyy Mäkrän huipun yltä, löytyy vastaus: Mäkrälle tietenkin!

Makranahon-lato-UpeNykanen

Seuraan lumikenkäreittiä tovin, sitten erkanen siitä kesäreitille ja laskeudun Mäkränaholle, missä lumesta erottuu niin tavallisia kengänjälkiä kuin muutamat lumikenkien jäljet. Mietin, että jotain puuttuu. Sitten keksin: kun viimeksi olin täällä talvella, meni Mäkränahon poikki latu-ura. Lumen vähyyden vuoksi ei latua nyt ole, joten lumikengillä voi astella ihan missä hyvänsä, latupohjia varomatta.

Tip, tip. Sulavan lumen muodostamat pisarat ropsahtelevat tiuhaan tahtiin alas tummanvihreiden neulasten peittämiltä kuusenoksilta. Välillä kuulen lumimöykyn tömähtävän alas hangelle edessäni, joskus takanani. Ei kannata pysähtyä puun alle katsomaan karttaa, sillä se olisi pisaroista märkä hetkessä.  Purolanaholla voi pysähtyä avotaivaan alla, sitten alkaa nousu Mäkrävaaralle ja pisaroita alkaa kihota myös otsalle. Tämä hilpeän jyrkkä nousu tekee eetvarttia, olipa sitten liikkeellä jalkaisin, suksilla tai lumikengillä.

Ukko-Koli-Makralta-UpeNykanen

Vaan Mäkrävaaralla taas kulkija palkitaan. Koli on Koli, oli keli kuin keli. Tästä kelpaa katsella niin Ukko-Kolin suuntaan kuin pitkulaisten saarien Pieliselle. Tykkylumipuut vain näyttävät hupenevan ihan silmissä!

Mäkrän huipulle nousussa apuna ovat olleet edellisen kulkijan jalanjäljet päivän, parin takaa, mutta tuuli on puhaltanut jäljet aina välillä umpeen. Koska kesäreittiä ei ole merkitty tihein maalimerkein maastoon – ei tarvitse, koska polut erottuvat sulan maan aikana loistavasti –  kaivan varmuudeksi kartan esiin. Esimerkiksi Karttakeskuksen Kolin kartta (1:25 000) avittaa huomattavasti enemmän kuin latukartta, koska latuja ei ole. Varmistan reitin kohti Ikolanahoa ja pian laskeudun polkujen risteykseen.

Makravaara-opastekyltit-Upe_Nykanen

Jonkin aikaa saan siis kulkea lähinnä alamäkeä ja Ikolanaho on enää alle kilometrin päässä. Kuinka mukavaa!

Jääpuikkoja Kolilla

Metsän siimeksessä on leppoisaa kulkea ja katsella vähitellen kevääseen kääntyvää talvea. Vastaan tulee myös jääpuikkoesiintymiä, mutta Kolin kallioisilla rinteillä on varmasti lukuisia vielä hienompia luonnon muovaamia jääveistoksia. No niin, siinähän se Ikolanaho onkin!

Ikolanahon vuokratupa, Koli

Ikolanahon vuokratupa on hiljainen. En ole koskaan sattunut paikalle silloin, kun siinä olisi yöpyjiä, eikä ole tullut itsekään tupaa testattua. Istahdan tulipaikalle, kaivan repusta termoksen ja eväät ja nautin Ikolanahon hiljaisuudesta. Muistelen aiempia Kolin visiittejä, paksumpia nietoksia ja jyrkkien rinteiden kapuamista ylös ja alas lumikengillä, alkukesän huikaisevan vihreitä lehtoja ja värikkäinä kukkivia ahoja. Ajatus lentää haaveilemaan jo seuraavasta retkestä.

Evästuokion jälkeen lähden tarpomaan loivaa ylämäkeä takaisin kohti Mäkränahoa. Reitillä minua ennen kulkeneiden jalanjäljissä pystyisi paluumatkaa tekemään ilmankin lumikenkiä, mutta kulkeminen lumikengillä on hieman sujuvampaa – ei ainakaan jalka lipsu! Mäkränaholla on enää päätettävä, kiipeänkö lähtöpaikkaan Akka-Kolin kautta vai kevennänkö loppumatkaa loivemmaksi tallustelemalla sittenkin hotelli Kolin alapuoliselle parkkipaikalle…

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6999213 E 641772

1 reply
  1. Matti Kuusela
    Matti Kuusela says:

    Olemme lomailleet Kolilla kaikkina mahdollisina vuodenaikoina, myös alkuvuoden huikaisevan lumisina päivinä. Huomasimme pian että Kolin vaaroilla lumikengät ovat suksia kiintoisammat. Pystyy kulkemaan ylös ja alas paikoista, joista jalkaisin tai suksilla ei ole mitään menoa.

    Kun olemme vuokranneet lumikenkiä useaan otteeseen sekä Kolilta että muualta, niin yksi olennainen vinkki on hyvä tietää. Jos haluaa kulkea umpihangessa, kuten me aina, on valittava periaatteessa miehen painolle suurimmat saatavissa olevat kengät ja naisen painolle seuraavaksi pienemmät. Niillä pääsee ja kulku on mukavaa, vaivatonta ja esteetöntä.

    Valinta vaatii kuitenkin päättäväisyyttä, koska vuokraajat ainakin meidän tapauksessamme, ja joka kerta tähän mennessä ovat suositelleet pienempiä kenkiä. Ne varmaan sopivat valmiille poluille, mutta sehän ei meitä kiinnosta. Tuosta saa kokosäännön toistapäin: jokaiselle vähintään yhtä kokoa suositusta suuremmat kengät, niin hanki alkaa kantaa.

    Kunnon kengillä Kolin rinteet avaavat aivan uskomattoman hienoja uusia maailmoja.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.