Syysretki Suomenlinnaan ja sen eteläkärkeen, upeaan Kustaanmiekkaan

Edellinen käyntini Suomenlinnassa oli kiireinen, eikä aikaa lopulta jäänyt riittävästi saarien tutkimiseen. Tällä kertaa päätin keskittyä enimmäkseen Kustaanmiekkaan, vaikka kävin lopulta uudestaan niissäkin paikoissa, joista edellisessä kirjoituksessani kirjoitin. Syksyllä lähes kaikki paikat näyttävät erilaiselta kuin kesällä, ja minua aina kiinnostaa nähdä paikat eri vuodenaikoina. En tiedä kuinka monta kertaa Suomenlinnassa pitäisi käydä, että voisi kokea saaneensa viettää siellä riittävästi aikaa. Minä en ainakaan taida tähän kyllästyä ihan helposti. Suomenlinnasta on ihan kiva nauttia palanen kerrallaan.

Kustaanmiekka kartalla

Aiempi tarina: Merimatkan siivittämänä järkälemäisen linnoituksen syliin – päiväretkeni Suomenlinnaan, Helsinki

Tällä kertaa lautta ei pullistellut turisteja, joten matkustaminen oli hieman rennompaa. Valokuvaaminen saarilla onnistui helpommin, kun kuviin ei yhtämittaa ilmaantunut ohikulkijoita. Harmillista oli, että mm. Ehrensvärd-museo ei ollut enää auki, olisin halunnut siellä käydä. Vaikka kaikki museot eivät olekaan ympäri vuoden auki, niin erilaisia tapahtumia Suomenlinnassa on pitkin vuotta.

Isolle Mustasaarelle saavuttaessa, kasarmirakennuksen kautta kulkiessa on ensimmäisenä vastassa kirkko. Se tuntuu olevan juuri oikeassa paikassa toivottamassa tervetulleeksi. Siitä tulee turvallinen ja kodikas olo. Kirkon sisällä on kauniina yksityiskohtana seinällä tauluja joissa on Joh 3:16 teksti käännettynä 45 eri kielelle. Kauniisti huomioitu eri kansallisuudet, joita turistit edustavat.

Kirkko toimii edelleen myös majakkana. Se vilkuttaa morse-aakkosin kirjainta H kuten Helsinki.

Toisille kirkko on tärkein paikka ja elämän onnellisin päivä, Hääpäivä vietetään siellä. Olen nähnyt useita hääpareja näinä muutamina kertoina joina olen täällä käynyt. Se on jotenkin niin hauskaa, kun aina tietyin väliajoin uusi onnellinen hääpari pullahtaa kirkon ovesta ulos. Iloiset hääseurueet tuovat linnoitukseen piristävää tuulahdusta.

Monet Suomenlinnan rakennuksista ovat myös kauniin värisiä ja tuovat siten iloa ja kauneutta harmaaseenkin syyspäivään.

Suurella linnanpihalla oli rauhallista ja syksyistä. Kävin katsomassa Augustin Ehrensvärdin hautaa. Haudalla oli kaunis vihreä seppele. 4. lokakuuta oli tullut kuluneeksi 250 vuotta Ehrensvärdin kuolemasta, ja seppele taisi olla muistojuhlasta, joka tuolloin on pidetty.

Kustaanmiekka

Kustaanmiekka sai nimensä kuninkaan päätöksellä 27. lokakuuta vuonna 1749. Ilmeisesti saari nimettiin vastasyntyneen kruununperillisen mukaan. Tuohon aikaan pelättiin uutta sotaa Venäjän kanssa ja päätettiin panostaa enemmän Susiluotojen linnoittamiseen. Augustin Ehrensvärd johti linnoitustöitä.

Susisaareen ja sen kautta Kustaanmiekkaan pääsee kaunista siltaa pitkin Isolta Mustasaarelta.

Kustaanmiekan maisemat ovat kauniit. Hiekkatie ja puiset porrasaskelmat vievät tykkien luokse, ja vanhoissa tykeissä riittääkin ihmettelemistä. Hiekkatien toisella puolen on paikoitellen todella jyrkkä pudotus mereen. Maisemat ovat huikean kauniit.

Hiekkatie kuljettaa tykkien ohitse ja vihreän nurmikon keskellä kohoilee vanhoja ammusvarastoja. Ne ovat kuin hauskoja pikku majoja. Joissain on ovet auki, ja sisälle pääsee kurkistamaan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon ja millaisia ammuksia näihin on mahtunut vuosisatoja sitten. Osa varastoista on pienempiä, osa isompia. Joihinkin pääsee menemällä ensin portaat alas ja oven takana odottaa säkkipimeä käytävä. Muutama pieni poika löysi näistä itselleen hauskan leikkipaikan, ja heidän riemunkiljahduksensa raikuivat tyhjissä varastoissa.

Sitten edessämme on uima-allasta muistuttava näky. Pohdin, että voiko tämä olla uima-allas ja miksi se täällä olisi? Toisaalta se on hienompi kuin moni uima-allas jossa olen uinut. En edes kehtaa kirjoittaa mitä muita teorioita keksin sen tarkoitukseksi. Yllättävä löytö kuitenkin paljastui vanhaksi makean veden varastoksi. Se on rakennettu Ruotsin vallan aikaan 1767. Alkuperäisessä käytössään se ei ilmeisesti ole ollut enää pitkiin aikoihin. En tiedä voisiko se vielä toimia, jos tarve olisi. Hieno se jokatapauksessa on. Erityisen kauniilta vanha allas näyttää näin syksyllä ruskan keskellä.

Minulle tyypillistä on tutkia jokainen nurkka ja kolo minkä löydän. Mitä pimeämpi nurkka tai pidempi tunneli sitä tärkeämpää sinne on päästä, taskulampulla etsiä jotain mitä ihastella. Vaikka tiedän, että joka paikka on moneen kertaan tutkittu ja käyty läpi niin silti mielessä on lapsekas into, että entä jos löydänkin jotain mitä muut eivät ole vielä huomanneet.

Istuin hetken maalattialla katselemassa tunnelin kattoa ja pohdin mitä kaikkea tässäkin tilassa on tapahtunut. Käytäviä ja koloja eri suuntiin, portaita pimeyteen minne lienee menevät. Mielenkiintoisia ovat Suomenlinnan tunnelit. Erityisen hauskaa tunneleissa olisi seikkailla pimeän aikaan.

Nyt oli pilvinen ja harmaa päivä, mutta se sopii oikein hyvin minulle. En ollut yksin ajatusteni kanssa, harmaa päivä tuntui tuoneen paikalle muitakin jotka halusivat rauhassa tutkia paikkoja. Joku seisoi alhaalla kalliolla aivan vesirajassa, katselemassa ulapalle. Mietin, että onko epäkohteliasta mennä samaan paikkaan ihastelemaan merta, mutta päätin lopulta odotella rauhassa vuoroani. Odotin aikani natisevilla portailla istuen kunnes rannassa ollut henkilö poistui onnellisen näköisenä hymyillen.

Meren aallot toimivat tehokkaasti pään tyhjentäjinä ja rentouttajina. Mikään jooga ei ainakaan minulla auta pääsemään siihen mielentilaan johon saatan unohtua joskus pitkäksikin aikaa, kun ihailen maisemia ja lainehtivaa merta. Ehkä se johtuu siitä, että lapsuuden kotini oli meren rannalla. Täällä on niin helppo pysähtyä ja vain olla. Tämä paikka on lempipaikkani Kustaanmiekassa.

Lempipaikkani ei ole rakennettua ympäristöä vaan tämä kallioinen ja kivikkoinen ranta linnoituksen ulkopuolella. Toisaalta Kustaanmiekan muurit tuntuvat turvallisilta ja näyttävät mahtavilta ylöspäin katsoessa. Juuri tästä näkökulmasta ne pääsevät mielestäni parhaiten oikeuksiinsa.

Kuninkaanportti

Kuninkaanportti on rakennettu vuosina 1753–1754 paikalle josta kuningas Adolf Fredrik nousi maihin 19. kesäkuuta vuonna 1752 tullessaan tarkistamaan linnoitustöitä. Portin rakennusmateriaaleina on käytetty mm. marmoria ja kalkkikiveä. Porttia koristaa erikokoiset kivääriaukot ja muistolaatat. Yhdessä laatassa on Augustin Ehrensvärdin hakkauttamat sanat Suomen kansalle ”Jälkimaailma seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”.

Jos satut paikalle oikeaan aikaan niin saat ihailla ohitse lipuvia ruotsinlaivoja. Laivat kulkevat Kustaanmiekan ja Vallisaaren välistä. Alla on vanhempia kuvia Kustaanmiekasta ja Kuninkaanportista – olen ottanut ne vuosia sitten laivan kannelta, kun olen ihastellut Suomenlinnaa ohimennessäni.

On monia paikkoja, joissa mielelläni käyn uudestaan ja viivyn aikani. Suomenlinna on arvoituksellinen sellaisella tavalla, etten malttaisi lähteä sieltä lainkaan pois. Lähtiessäni suunnittelen jo seuraavaa kertaa, jolloin tulen käymään uudestaan.

Vinkki! Lauantaina 5. marraskuuta 2022 vietetään Suomenlinnassa Viaporin kekriä, jossa on runsaasti maksutonta ohjelmaa kuten koko perheen haamujahti, kekripukin polttoseremonia ja valosirkus. Lue lisää >>