Paloheinän metsän siimeksessä: Helsingin helppokulkuinen Siimespolku

Siimespolku on noin kahden ja puolen kilometrin mittainen sorastettu kävelyreitti Helsingin Paloheinässä, pururadan kainalossa. Täällä kuljetaan Haltianmetsän luonnonsuojelualueella kaatuneiden kelopuiden ja sammalpeitteisten satumetsien maisemissa.

Siimespolku Helsingissä
Päivämäärä: 4.4.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 647.
Reitin pituus: 2,5 km (pysäköintipaikalta yhteensä 3,5 km).
Kohokohdat: Haltianmetsän luonnonsuojelualueen hienot metsät.
Parkkipaikka: Paloheinän ulkoilualueen pysäköintipaikka, maksullinen. Paikka kartalla. Luontopolun lähtöpiste kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Hyvät bussiyhteydet Paloheinään. Lisätietoa hsl.fi.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa reitin varrella.

Pääsiäinen 2026 oli harmaa mutta kuitenkin melko sateeton. Vietin sitä pääkaupungissa ja päätin kävellä muutaman luontopolun tai kävelyreitin, joita en ollut aiemmin kulkenut. Yksi näistä oli Paloheinän ulkoilualueen Siimespolku. Aivan sen lähellä kulkevan Korpipolun olin jo kävellyt edellisenä keväänä.

Saavuin paikalle puolen päivän maissa. Tiesin reitin alkavan pururadan varrelta, ensimmäisen mäen päältä. Vaikka itsekin käyn täällä usein hiihtämässä, en silti muistanut, että ladut olivat vielä huhtikuun alussakin käytössä. Se vaikutti vähän kävelemääni reittiin. Hiihtäjiäkin oli paikalla yllättävän paljon, ehkä jopa useampi kymmenen.

Käväisin ladun luona vilkaisemassa karttaa. Se vahvisti ajatukseni siitä, että virallinen polun lähtöpiste on ensimmäisen pururadan mäen päällä. Se on reitin läntisimmässä kohdassa.

En voinut kulkea pururataa pitkin, mutta vieressä menee polku, joka kulkee seikkailupuisto Korkeen läpi ja vie mäen huipulle. Tästä oli helppo ylittää latu ja tulla luontopolun lähtöpisteeseen. Tässä on infotaulu, johon Siimespolku on merkitty valkoisella värillä ja oranssilla vinoneliöillä, joita käytetään myös luonnossa reitttimerkkeinä. Siimespolun kerrotaan kulkevan kääpiä kasvavien lahopuiden ja sammaleisten kivien lomassa. Täällä voi tavata mm. kuusisepikän, lehtitikaskonnakkaan ja lehtoliskokuntikkaan, joista kuvat taulussa.

Reitti alkaa muutaman sadan metrin janareitillä. Ensimmäiset metrit laskeudutaan mäkeä alas portaita pitkin.

Janareitillä ohitetaan myös tämä erikoisen mallinen siirtolohkare.

Noin 400 metrin kohdalla alkaa ympyräreitti. Kiertosuuntaa ei täällä ole määritelty, reittiä tuntuu olevan loogisempi kiertää myötäpäivään. Alkumatka kuljetaan vihreässä satumetsässä, niiden taulussa mainittujen sammalpäällysteiden kivien seassa.

Siimespolun varrella on puolisen tusinaa luontotaulua. Ensimmäisen aiheena on vihreä peitto eli sammalet. Mielenkiintoisia faktoja: mm. se, että täällä tavattava isokorallisammal kuuluu maailman vanhimpaan kasviryhmään, maksasammaliin.

Reitti käväisee isomman ulkoiluväylän reunassa. Ne, jotka hiihtelevät Paloheinässä, tietävät muutaman kilometrin mittaisen metsälenkin – tässä käydään sen varrella. Risteyksessä on myös nuoli kohti Paloheinän toista merkittyä polkua eli Korpipolkua. Sinne on kyltin mukaan sata metriä. Kävin Paloheinässä pääsiäisen aikaan kahdesti ja toisella kerralla kuljin tästä Korpipolulle. Minun mittaukseni mukaan matkaa oli nelisensataa metriä, joten jonkinlainen mittausvirhe täällä on selvästi tapahtunut. Korpipolku ei ole kaukana, mutta ei kuitenkaan ihan sadan metrin päässä.

Reitti jatkuu puunkoloista kertovalle taululle. Sen takana onkin kääpien ja kolojen peitossa oleva pökkelö. Koloissa pesivistä eläimistä mainitaan esimerkiksi palokärki, pikkutikka, varpuspöllö ja töyhtötiainen.

Reitin itäisimmässä osassa kävellään komeaa puusiltaa pitkin. Muilta osin reitti on sorastettu ja koko matkalta oikein helppokulkuinen. Reitillä ei myöskään ollut yhtään kosteaa tai mutaista kohtaa.

Nyt kävellään kohti etelää. Kuusien välistä vilahtaa myös metsän eteläreunassa kulkeva ulkoiluväylä. Maasto on erilaista, täällä aluskasvillisuutta on tuskin ollenkaan. Blogin pääkuva on sekin näiltä tienoilta, mystisistä limasienistä kertovan taulun luona on pieni aukio ja pari penkkiä.

Hieman ennen kierroksen päättymistä tullaan vielä pienelle lavalle, jossa on penkki sekä infotaulu kuusen seuralaisista, kuten vaikkapa peikonnahka-niminen kuorisienilaji. Kiinnitin muuten Paloheinässä muuallakin huomiota kaadettujen puiden määrään. Kaatuneitakin puita on, mutta selvästi täällä on myös kaadettu iso määrä puita ihan viime aikoina, varmastikin monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kierros päättyy. Ympyräreitin aloituspisteessä ainoa opaste ohjaa takaisin kohti Paloheinän majaa.

Ylitin taas ladun ja palasin seikkailupuiston kautta pysäköintipaikalle. Mittasin tämän kierroksen pituudeksi 3,5 km. Luontopolun mitta mäen päältä lienee noin kilometrin vähemmän. Aikaa käytin muutamaa minuuttia vaille tunnin. Siihen ei sisältynyt evästaukoa. Tapasin reitillä muutaman muunkin ulkoilijan.

Reitti on helpohko. Ympyräreitillä korkeuserot ovat todella maltillisia, vain lähtönyppylä on viitisentoista metriä korkeammalla. Siimespolkua voi hyvin suositella kaikenikäisille. Lapset tykkäävät varmasti reitin tauluista – sekä sammaleisista kivistä, joille voi vaikka kiipeillä. Vanhemmille tämä tarjoaa ihastuttavaa luonnon rauhaa aivan kaupungin kuhinan läheisyydessä.

Sijainti: N=6681971.199, E=384572.783 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.2580488, GEO: lon=24.9140952

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Korpipolku
Pitkäkosken luontopolku
Maunulan luontopolku
Longinojan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.