Satumetsä ja jylhä kallio Hervannan kätköissä: Hervantajärven luontopolku, 4 km

Hervannan Suolijärven kierros on tullut tutuksi jo useampaan otteeseen, mutta vuoden 2019 elokuussa oli viimein aika tutustua myös Hervantajärven luontopolkuun. Ja tällä kertaa mukaan pääsi myös perheemme uusin tulokas, retken aikoihin puolivuotias Otso-vauva.

Reitti n. 4 km
Helppo reitti
Reittiopas, kohde kartalla
N 6815296,742 E 332661,469

Alueelle on helppo löytää Tampereen kaupungin sivuilta saatavan pdf-oppaan avulla tai vain suunnistamalla Hervantajärven uimapaikalle. Ainakin näin on helppo jälkikäteen neuvoa. Itse jätimme automme levennykselle hieman turhan aikaisin, innostuttuamme selkeästä reittimerkistä. Matkaa yllä kuvatulta merkiltä uimarannan parkkipaikalle ei olisi ollut montaakaan askelta.

Jos Suolijärven kierros on kiitettävän helppo rengasreitti, niin Hervantajärven maisemien ihastelu haastaa tekemään hieman tarkemman suunnitelman. Alueella risteilee enemmänkin reittejä, joista osa lähtee huomattavasti pidemmälle. Tokihan luonnossa liikkuessa on muutoinkin syytä aina pitää oma sijaintinsa mielessä kartan avulla.

Metsä oli aamuisen sateen jäljiltä täynnä tuoksuja, jotka herättelivät mielikuvituksen lentoon.

Aurinkoisena kesäpäivänä oli mukava syventyä tutkimaan karttaa. Koska olimme kuitenkin ensi kertaa vauvan kanssa retkellä, päätimme pitää retken vähän totuttua lyhyempänä. Nopea kierros Makkarajärven ympäri ja siitä Viitaperän kallioille.

Polku Makkarajärvelle kiemurteli vaihtelevien metsiköiden läpi. Paikoin ohitimme nuorta vesakkoa, paikoin vanhoja, taivaita kurottelevia honkia. Myrskyn kaatamia puita oli jo raivailtu ja onneksi kaatuneiden puiden kantoja oli jätetty lahoamaan.

Koivikon läpi siivilöityi viimeisten kesäpäivien auringonvaloa.

Piskuruinen Makkarajärvi oli huomattavasti tuulisempi paikka kuin olisi uskonut. Etelästä puhaltava tuuli kuljetti mukanaan syksyn ensimmäisiä tuoksuja ja sai pienen pienet laineet liplattamaan mukavasti Makkarajärven taukolaituria vasten.

Järvi näytti houkuttelevalta, mutta viileä tuuli teki päätöksen uimista vastaan.

Tänne asti reittiä oli ollut helppo seurailla, mutta nyt polkuja ja reittejä alkoi ilmaantua huomattavasti useampia. Reittikartta auttoi toki suunnissa sekä tekemään valistuneita arvauksia. Mutta koska tältä alueelta kulkee yhdysreitti Kaarinanpolulle, suosittelemme erityiseen tarkkaavaisuuteen.

Makkarajärven eteläpuolella löysimme upeaa, vanhaa korpea, jonka vihervaippa oli suoraan kuin satukirjan sivuilta.

Näihin maisemiin olisi voinut eksyä tunneiksi.

Satumetsän tarjoileman hengenravinnon jälkeen vatsa esitteli toiveitaan oman ravintonsa puolesta. Saavuimmekin juuri sopivasti Viitastenperän jyrkänteelle, joka kohoaa korkealle Hervantajärven yläpuolelle. Istahdimme sopivalle paikalle mutustelemaan eväitä ja ihastelemaan jo taivallettua retkeä.

Kun kallion lakea seuraillut polku kääntyi laskuun, päättelimme kartan perusteella saapuvamme retkemme loppusuoralle. Yhytimme parkkipaikalle johtavan autotien kenties liiankin nopeasti omaan makuumme, mutta sitä pitkin oli tietenkin helppo marssia loppumatka.

Reitti itsessään ei ollut erityisen pitkä. Itsenäisesti kävelevien lasten kanssa sen kiertää muutamassa tunnissa. Se kuitenkin osoitti jälleen kerran, miten paljon lähiseudultakin löytyy tutkittavaa ja samottavaa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *