Sallaajärven luontopolku Jyväskylässä esittelee tunnelmallisen aarnimetsän.

Jyväskylän Sallaajärvelle on perustettu jo vuonna 1989 luonnonsuojelualue, laajuudeltaan noin 25 hehtaaria. Sen reunoja myötäilevä luontopolku esittelee alueen ominaispiirteitä. Puusto on satavuotiasta – ja täällä on myös Veera-myrskyn jäljiltä jätetty kaatunutta puustoa tarjoamaan monimuotoisuutta lahopuusta riippuvaisille eliölajeille.

Sallaajärven luontopolku Jyväskylässä
Päivämäärä: 8.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 610.
Reitin pituus: 1,6 km.
Kohokohdat: Aarnimetsä, monipuoliset luontopolun infotaulut.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Parkkipaikka: Muutaman auton levike Taka-Keljontiellä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussipysäkki noin kilometrin päässä Ronsuntaipaleentiellä.
Varusteet/jalkineet: Kesällä pitkää heinikkoa, sateen jälkeen hyötyä pitkistä lahkeista. Muuten ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Ajelin Jyväskylän ohi elokuisena perjantaina. Päätin tutustua yhteen seudun poluista ja valinta kohdistui Sallaajärven luontopolkuun, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Navigoin paikalle hakukoneen ja kännykän avulla. Taka-Keljontieltä löytyi helposti pieni levike, johon mahtunee pari kolme autoa. Keltatäpläinen nuoliopaste ohjaa kohti luontopolkua.

Muutaman kymmenen metrin siirtymäpolku vie luontopolun aloituspisteeseen. Tässä on pari yksinkertaista penkkiä sekä opastaulu. Penkit olivat varjoisassa paikassa, mutta täytyy kyllä myöntää, että tämän reitin varrella ei aurinkoa juuri näe – koko polku kulkee metsän suojassa.

Opastaulu ei ole ihan uusi, mutta faktat tästä saa toki luettua. Polku kulkee Sallaajärven aarnialueen reunoja pitkin noin 1,6 kilometrin matkan. Reitin varrella on 13 luonnosta kertovaa taulua, joten niitä on keskimäärin 120 metrin välein. Saadaan myös tietoa puuston iästä ja määrästä sekä linnuston määrästä, tosin tiedot ovat vuodelta 1988.

Reitti kierretään vastapäivään ja se on merkitty keltaisin maalimerkein. Ensimmäisen rastin kerrottiin olevan noin 120 metrin kohdalla. Aiheena on ”rikottu maisema”. Tässä on sijainnut jonkinlainen pieni sorakuoppa. Taulu kertoo, että Suomen soravarat hupenevat 100 miljoonan kuution vuosivauhdilla. Sillä vauhdilla kuluttaisimme ne loppuun 500 vuodessa. Siksi on ollut tarvetta laatia myös harjujensuojeluohjelmia.

Lähtöpaikan infotaulu kertoi myös sen, että alkumatkalla tässä kuljetaan vanhalla maakuntauralla, kunnes polku kääntyy oikealle metsään. Suurimmaksi osaksi alkumatkalla noustaan loivasti ylöspäin, mutta tässä risteyksessä polku sukeltaa hetkeksi pieneen purolaaksoon.

Yksi reitin mielenkiintoisista rasteista kertoi todella harvinaisesta siperianlillukasta. Se poikkeaa tavallisesta lillukasta 3-5-liuskaisen lehtensä ansiosta. Siperianlillukkaa on täällä tavattu jonkin verran. Yritin tarkastella ympärillä kasvavat lillukat ja niiden lehdet. Kaikki näyttivät kyllä tavallisilta.

Vajaan kilometrin kohdalla ollaan reitin korkeimmalla kohdalla. Mäen laella kuljetaan hetken aikaa tasaisessa maastossa. Jossain puiden takana vilahteli asuinrakennuksiakin, joten ihan vihoviimeistä korpea tämä ei sentään ole.

Yhdeksännen rastin aihe on jääkausi. Siitä olen lukenut melko monella luontopolulla. Täällä saatiin sentään mielenkiintoista paikallistietoa siitä, mitkä paikat Jyväskylän seudulla ovat olleen muinaisen rantaviivan yläpuolella tai alapuolella. Jyväskylän Harju on ollut veden alla, kun taas tämä luontopolku on suurimmaksi osaksi muinaisen rantaviivan yläpuolella. Tämän rastin jälkeen alkoi melko jyrkkä laskeutuminen kohti lähtöpaikkaa.

Reitin ainoa pöytäryhmä oli jyrkän alamäen jälkeisessä laaksossa.

Samassa kohdassa oli myös haavasta kertova luontopolkurasti. Taulu kertoo, että tähän jättiläishaapaan on käynyt tutustumassa mm. liito-orava.

Seuraavaksi kuljetaan myrskytuhoalueella. Rastitaulun mukaan kesän 2010 Veera-myrsky kaatoi yhteensä kahdeksan miljoonaa kuutiota puuta. Tämän metsän tuulenkaadoista suurin osa on Veeran tekosia, mutta myös muut tuulet ovat kaataneet joitain puita.

Loppumatkalla ylitetään lyhyet pitkokset. Monet reitin rakenteista tuntuivat kohtalaisen vanhoilta ja kuluneilta, tässä oli selvästi tehty tuoreita korjauksia.

Aivan loppumetreillä polku hukkui hetkeksi horsmien ja saniaisten sekaan. Pääsin toki läpi, vaikka housut kastuivatkin märiksi.

Kierros päättyi ja palasin auton luokse. Matkamittari temppuili, mutta kierroksen pituus lienee hieman yli puolitoista kilometriä. Aikaa käytin 40 minuuttia ilman evästaukoja. En tavannut muita retkeilijöitä.

Sallaajärven luontopolku on keskivaativa. Matalimman ja korkeimman paikan ero on 44 metriä ja erityisesti yksi reitin laskuista on jyrkähkö. Polulla on myös jonkin verran kiviä ja puunjuuria.

Mukava ja kompakti luontopolku tunnelmallisessa aarnimetsässä. Erityisesti pidin tauluista, joissa oli mielenkiintoista ja paikallista tietoa. Ihan suositeltava kokemus.

Sijainti: N=6897744.176, E=427557.011 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,2045722, GEO:lon=25,6071894

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Paljaspään luontopolku
Oravivuoren polku
Ison Haapasaaren luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.