Ruovikot ja pähkinäpensaslehdot kätkevät suojiinsa erään Raaseporin kauneimmista retkialueista: aamunkoiton retki Lepinjärven reitistölle

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raasepori

Yllättävän lähellä vilkkaasti liikennöityä Hankotietä, lainehtivien viljapeltojen tuolla puolen odottaa uteliasta ja elämysjanoista retkeilijää tyystin toinen maailma. Lepinjärvi on ruovikkojen suojaama lintuparatiisi, joka hemmottelee luontoelämyksillä historiallisessa miljöössä. Monimuotoisen alueen muinaishaudat tarjoilevat historiaretken 1900-luvulta rautakaudelle. Lähde mukaani löytöretkelle Lepinjärven kulttuuripolulle, kuljetaan aurinkoista rinnettä rehevään pähkinäpensaslehtoon!

Helpohko reitti, pituus n. 3 kilometriä
Kulkuaika 2 tuntia
Evästelypöytä ja tulipaikka, ei puuhuoltoa
Kohde kartalla

Kännykän herätys on varma asiastaan. Nyt on aika. Kello on 03.45. On Suomen luonnon päivän hyvin varhainen aamu, aika nousta ja lähteä. Tänään odottaa aiemmin kokematon luontoelämys monimuotoisessa miljöössä, ja varhainen lintu nappaa todennäköisesti parhaat madot. Minä haaveilen parhaista linnuista ja niiden havainnoinnin kauneimmasta valosta – aamuisesta auringon noususta.

Istun pilkkopimeässä autoon ja starttaan kohti Raaseporin Karjaata. Ajan aamun pikkutunneilla hiljaa ja varovasti. Matkalla väistän pulleaa rusakkoa kotikadullani, ja tuuheahäntäistä repolaista valtatien penkalla Lohjalla. 

Jo matkalla luontoäiti tarjoilee uskomattoman upeita visuaalisia elämyksiä. Voi tätä huikeaa aamun usvaa! Tienvarren maisema ei ole milloinkaan näyttänyt kauniimmalta!

Alle tunnissa ajan keskeltä Espoota Karjaan ABC:n risteykseen. Niin monta kertaa olen tästäkin ajanut mökkireissullani ohi, mutta tänään vihdoin pysähdyn löytöretkelle. Katson aamun rauhassa vailla tehdyn kiireen häivää, mitä kaikkea tällä monipuolisella kohteella on tarjottavanaan.

Tapaan ystäväni parkkipaikalla, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Huomaamme Hankotien alikulkuun johtavan selvän polku-uran. Sinne siis!

Aamu on jo syksyisen kolea, lämmintä on vain kuusi astetta. Repusta löytyvät käsineet tulevat tarpeeseen.

Alitamme valtatien turvallisesti tunnelin kautta.

Hattaranpehmeä usva leijailee valokuvauksellisesti Lepinjärveä ympäröivillä pelloilla.

Polun alkupuolta pellon reunalla reunustaa rehevä kasvillisuus, joka kastelee vääjäämättä aamun ensimmäisten kulkijoiden housunlahkeet.

Aamun usva viipyilee Lepinjärveä ympäröivillä pelloilla.

Kukat ovat jo kukintansa kukkineet. Kesän viimeinen ahdekaunokki hohtaa aamun hämärässä.

Peltotien reunaa kulkeva polku-ura päättyy rehevään metsikköön ja haarautuu. Puiset opasteet ohjaavat meidät pistoon vasemmalle.

Pitää kiiruhtaa Lepinjärven rantaan ennen kuin aurinko nousee.

Lillnäsetin vanha lintutorni palkitsee rohkelikot

Korona-aikaan tulee lintutorneille halajavan ottaa muutamia seikkoja huomioon. Birdlife Suomi suosittaa suosimaan retkeilyssä lähikohteita, pidättäytymään kiikareiden ja kaukoputkien lainasta muille kuin oman perheen jäsenille ja pitämään etäisyyttä muihin.

Erityisen tärkeää on huomaavaisuus lintutorneissa – siis esimerkiksi se, että ymmärtää antaa tilaa seuraavalle tulijalle kohtuullisen ajan kuluttua.

Mutta tänä aamuna olemme tässä maisemassa keskenämme. Ketään muita ei näy ei kuulu. Koko usvainen maisema ja korkea, vanha torni ovat yksin meidän. 

Kiipeämme varovasti kaiteettomia portaita pitkin torniin.

Luonnossa ylipäänsä – ja erityisesti näissä kaikissa luontorakennelmissa – jokainen retkeilee omalla vastuullaan.

Tornista avautuu huikea näkymä korkean rantakaislikon yli.

Auringon nousua odottava Lepinjärvi on täynnä vesilintuja!

Lepinjärven usvainen aamu on satumaisen kaunis.

Lintujen vilkkain syysmuutto ei ole vielä alkanut. Silti usvan keskellä lintuja ui ainakin kymmeniä, ellei jopa satoja. Kaakatus ja purpotus on korvia huumaava.

Unenomaisen usvamaiseman keskellä ui majesteettisesti kyhmyjoutsenpari. 

Usva leijuu järven pintaa pitkin.

Tuntuu kuin aika pysähtyisi juuri hetkeä ennen auringonnousua. Voi tätä onnea!

Niin paljon kuin puhutaankin koronan mukanaan tuomista luontokohteiden ruuhkista ja ihmisjoukoista, missä ne nyt ovat?

Pitäisikö rauhaa rakastavien retkeilijöiden suunnata liikakansoitettujen kansallispuistojen iltapäiväruuhkien asemesta juuri näihin pieniin, vain harvojen tuntemiin luontokohteisiin? Ja erityisesti näihin kellonaikoihin, jotka tarjoavat ikiomat maisemaonnellisuushetket ja huikeimmat elämykset kauneimmassa kuviteltavissa olevassa aamun valossa, iltapäivän ruuhkien ja kovan valon sijaan?

On niin kaunista että unohdan melkein hengittää.

Hiljaisuuden ja rauhan rikkoo suurten siipien nousukiidon läpätys.

Hetki sitten rauhallisesti järvellä lipunut joutsenpari kiihdyttää vauhtiin Lepinjärven pinnan kiitotiellä. Voi kunpa kameraan tarttuisi sankasta sumusta huolimatta tästä hetkestä edes jotain! 

Lepinjärven rautakautisissa kulttuurimaisemissa

Lintuparvista ja huikaisevasta järvimaisemasta vaikuttuneina laskeudumme alas tornista. Käännymme tornipolulta pistolle – edelleen itään.

Keskeltä kallioista kumparetta bongaamme Museoviraston aikaa nähneen kyltin.

Tällä paikalla sijaitsee kuppikallio, ja täältä pitäisi etsivälle löytyä kymmenisen vaikeasti havaittavaa koloa puolen neliön alalta, sekä polttokalmisto.

Täältä on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa keihäänkärkiä ja keramiikkaa sekä palanutta luuta. Olemme vanhalla uhripaikalla, ja jalkojemme alla lymyää Suomen kansan rautakautinen historia.

Rehevässä lehtometsässä rapsahtelee, mutta muita kulkijoita ei näy. Ilmassa on ripaus mystiikkaa.

Lähdemme hiljalleen takaisin tulosuuntaamme kasteen paljastamien verkkojen reunustaessa polkua.

Matkalla polku haarautuu hennosti oikealle ylämäkeen.

Pieni kohdekyltti on vähällä jäädä meiltä huomaamatta. Se kertoo että ylhäällä odottaa Stora Näset.

Stora Näset on usvan ja viljapeltojen ympäröimä kallioinen pieni mäki.

Tämänkin paikan historia kantaa rautakaudelle. Stora Näsetiltä on löytynyt saviastioiden palasia sekä maakerroksia, joiden perusteella on arvioitu paikkaa pidetyn polttokalmistona. 

Kun kierrämme mäen ylittävää polkua vastapäivään, lyhyen mutta jyrkän kalliolta laskeutumisen jälkeen vasemmalta puoleltamme löytyy muhkea sammaloitunut kivimuuri.

Stora Näsetin kaksikymmenmetrisen kivimuurin ikä on edelleen arvoitus.

Hetken kuluttua ohitamme uudelleen puiset viitat.

Polku johdattelee meitä kohti uutta lintutornia, joka on nimetty Pelikaanitorniksi.

Vanhemmat pitkokset ovat parinkymmenen metrin matkalta kasvillisuuden varjostuksessa kasteesta kosteat ja liukkaat, mutta pian allamme on taas kuivaa ja pitävää, reippaammankin askelluksen sallivaa puuta.

Reitti kulkee pähkinäpensaiden ja suurten havupuiden sivuitse, ja ohitamme oikealle jäävän Själdbergetin kallion.

Tunnelma on tässä melkein erämainen – on vaikea uskoa olevansa näin lähellä valtatietä.

Juuri ennen Pelikaanitornille laskeutuvaa portaikkoa polkujen risteyksen suuri opastetaulu havainnollistaa karttakuvalla sijaintimme – ja sen, mikä meitä vielä odottaa.

Täällä voisi suotuisissa olosuhteissa bongata ainakin pyrstötiaisen, viiksitimalin, luhtakanan, härkälinnun, kyhmyjoutsenen ja uivelon. Myös ruskosuohaukka, suokukko, ruisrääkkä, pikkujoutsen, mustakurkku-uikku, liro, kalatiira, kurki ja laulujoutsen on täällä tavattu.

Raaseporin Lepinjärvi on yksi Uudenmaan tärkeimmistä lintujärvistä

Täällä pesii säännöllisesti noin 100 lintulajia, mutta kaiken kaikkiaan pesiviä lajeja on yhytetty täältä Lepinjärveltä ja sen ympäristöstä yli 160. 

Kevät- ja syysmuuton aikaan tämä matala ja reheväkasvuinen järvi palvelee ilmateitse kulkevaa muuttoliikennettä tärkeänä levähdys- ja ruokailupaikkana. Muuttosesongin ollessa kiivaimmillaan täällä on yli 220 lintulajia, ja samanaikaisesti vierailleita vesilintuja on laskettu olleen enimmillään yli 3000! Muuttoaikaan Lepinjärvellä voikin bongata myös jouhisorsan, metsähanhen, harmaahaikaran ja -sorsan, sekä punajalka- ja mustaviklon.

Lepinjärven täyden palvelun B&B tarjoilee siis linnuista kiinnostuneelle tarkkailtavaksi melkoisen lajien kirjon!

Tuloillaan oleva syysmuutto tarjoaa luonnon ystäville kevätmuuttoa enemmän nähtävää. Syksyllä muutto jakautuu pidemmälle ajanjaksolle, ja lintuja on enemmän muuttoretkelle lähtiessä kuin tullessa, kiitos kesän pesinnän. Muuttolintujen seurannan parasta aikaa onkin syys-lokakuun vaihde.

Täällä huomaan käytännössä, että lintujen tunnistaminen ei ole helppoa. Nopeasti yli lentävät linnut sekä viisto ja vähäinen usvan läpi paistava auringonvalo eivät helpolla auta tunnistamaan yli lentävien hanhien lajia. Olisivatko ne merihanhia?

Lepinjärvi kuuluu Euroopan Unionin luonnon monimuotoisuutta suojeleviin Natura 2000 -alueisiin. Lepinjärvi kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Ja mikäs on kuuluessa. Kun Lepinjärven keskisyvyys on noin metrin ja rannat rehevän kasvillisuuden ja miestä korkeamman kaislikon peitossa, saavat linnut levätä järvellä omassa rauhassaan. 

Eikä tässä vielä kaikki. Lepinjärvellä on kasvanut uhanalainen hentonäkinruoho, joka on yksi Suomen ja jopa koko maailman harvinaisimpia vesikasveja.

Lepinjärven Pelikaanitorni 

Pelikaanitornin pistopolku laskeutuu opastaululta portaikkoa myöden kohti rantaa leveille, reippaasti maanpinnasta korotetuille pitkospuille.

Tänne päässee bongaamaan lintuja siis myös kevättulvan aikaan!

Pelikaanitornista näemme, kuinka alkusyksyn aurinko kultaa järven yllä leijuvan usvan, verhoten linnut suopeaan peittoonsa. 

Pelikaanitornilta lähtiessä ystävä noukkii ylivuotisen kaislamaton päältä mukaansa jonkun huolettoman henkilön edellisen kesän janoa sammuttaneen oluttölkin. Meillä koiraihmisillä on onneksi taskuissamme aina pieniä, varsin toimivia pikkupusseja, niistä on iloa tälläkin kertaa. 

Lähdemme kävelemään pellon reunan suuntaisesti metsän reunaa luoteeseen. Jossain täällä Själdbergetin kupeessa olisi lisää rautakautisia kivirakenteita, mutta näin vehreään aikaan luontoäiti ei niitä helpolla esittele.

Usvan läpi siivilöityvä aamuaurinko lakaisee jo rinnettä pehmeällä valollaan, värjäten pellot kullan keltaisiksi.

Polku nousee ylöspäin hyvän matkaa, ja kääntyy sitten vasemmalle. Ennen käännöstä huomaamme suoraan edessämme taukokatoksen. Katoksella on nuotiopaikka, jonka nuotiokehänä toimii kaivonrengas, ja penkkeinä sahatut pöllit. Polttopuuta paikalla ei näy.

Brobackan mäki kuljettaa rautakaudelta 1900-luvulle

Ojan ylitettyään Brobackalle johtava polku tarjoilee lisää opasteita. Museoviraston suuri kyltti näyttää, mitä kaikkea tällä mäellä voikaan nähdä.

Brobackalla on löydetty merkkejä asutuksesta ja viljelyksistä kaukaa rautakaudelta aina 1900-luvun alkuun saakka.

Opastaulurivistö kertoo myös, että Brobackasta on tehty Mobiguide-sivustolle video-opas, jonka pääsee katsomaan täältä.

Nousemme leveää ja sileää neulaspolkua pitkin loivasti ylöspäin. Tämä osuus reitistä on metsäkarikkeen peittämä, ja tähän asti Lepinjärvellä kävellyistä kaikkein helppokulkuisin. Juuria täälläkin ryömii polun yli, joten esteetön reitti ei ole.

Onnekas ja kärsivällinen voisi täällä bongata pähkinäpensaslehdoissa viihtyvän pähkinähakin. Mutta vaikka kuinka yritämme edetä ääneti, ei pähkinähakki tänään näyttäydy.

Vain muutama orava vilahtaa pähkinäsadonkorjuussaan.

Leppeä loppukesän aurinko siivilöityy reheväkasvuisten pähkinäpensaiden läpi, täplittäen puiden kyljet ja vilkkuen veikeästi lehvästöissä.

Ohitamme valtakunnallisesti arvokkaan perinnemaiseman, Brobackan kedon, ja polku lähtee kaartamaan loivasti vasemmalle.

Kedon kainalossa, pähkinäpensaan alla odottaa vanttera pöytä evästelijöitä.

Ollapa täällä keväällä tai alkukesästä niittykukkien kukkiessa! Keväällä alueella järjestetäänkin opastettuja retkiä, sillä silloin paikan rautakautiset muinaisjäänteet ovat parhaiten näkyvissä.

Hetken matkaa niityltä eteenpäin jatkaessamme edessämme leviää aukio, jonka humalaa puskevat seipäät ja viinimarjapensaat paljastavat vailla epäilyksen häivää täällä aina 1800-luvun lopulle sijainneen torpan paikan.

Torppa on kuulunut alueella sijainneeseen Domargårdin keskiaikaiseen kartanoon.

Tässä lämpimässä rinteessä on kyllä kelvannut asua! Maisema järvelle on ollut kaunis katsella, ja maaperä rehevää.  

Etelän suunnalla, entisen torpan pihapiirin reunalla perinnemaisemaa vartioi muhkea, käppyräoksainen mänty.

Mietimme mitä kaikkea sen oksien alla onkaan tapahtunut, ja käännymme kannoillamme.

Polku kaartaa oikealle torpan paikan taakse, josta löytyy lisää rautakautisia, sammalten verhoamia kivilatomuksia.

Vanhimpien muinaisjäännösten on arveltu ajoittuneen ajanlaskumme alkuun noin vuosille 200–400.

Yhdestä kivilatomuksesta on löydetty alueen tunnetuin löytö, Kalevala-korun mallinaan käyttämä solki, joka nimettiin Karjaan soljeksi. Löytösoljen tosin arvellaan olevan peräisin merovingiajalta, eli vuosilta 600–800, joten se on ilmeisesti asetettu kivilatomukseen myöhemmin, kenties jonkinlaiseksi uhriksi?

Monipuolisia luontoelämyksiä historiallisessa miljöössä

Palattuamme autolle huomaan, että olemme seikkailleet maastossa kahden tunnin aikana yli neljä kilometriä. Mitatussa matkassa on tosin mukana myös molemmat siirtymät polun alkuun ja sieltä pois. Itse polun pituudeksi kerrotaan noin 2,5 kilometriä. Tapahtumia ja katsottavaa on niin paljon, että tuntuu kuin olisimme tehneet pidemmänkin retken.

Lepinjärven kulttuuripolkuretkeä paremmin tuskin olisimme Suomen luonnon päivää voineet viettää!

Monipuolinen luonto ja monimuotoiset muinaismuistot nivoutuvat täällä kauniisti yhteen.

Luontoäiti vielä suopeasti lisäsi nautintoomme omat mausteensa – ikimuistoisen usvaisen aamun ja herkällä siveltimellä maalaamansa auringonnousun.

Kotiin päästyäni otan vielä yhteyttä Lepinjärven erinomaisesti tuntevaan Karjaalla asuvaan oppaaseen Göran Fagerstedtiin. Göran kertoo ystävällisesti alueen muinaiskohteista ja historiasta. Vapaaehtoisten järjestöjen meidän retkeilijöiden iloksi ja hyödyksi tekemä arvokas työ nousee esiin kun kuulen, että sekä kulkemamme pitkospuut että taukokatos ovat Karjaan Natura-seuran rakentamia.  

Kuulen Göranilta myös, että alueen opasteita on suunniteltu uusittavan vuoden 2021 aikana, ja samalla pyritään uusimaan myös vanha lintutorni. Uudistuksen tiimellyksessä alueen itäpuoli on tarkoitus pudottaa opasteista pois. Muinaiset historialliset kohteet sinne kuitenkin jäävät, joten itäpuoli on varmasti jatkossakin ainakin seikkailuhenkisemmille retkeilijöille mielenkiintoinen tutkimusretken kohde.

Lisätietoja ja linkkejä:

Tässä kuvatun luontoretken lähtöpaikkaan on matkaa Karjaan rautatieasemalta 2,2 ja Matkakeskukselta 2,5 km. 

Raaseporin alueella toimii asiantuntijaoppaana Göran Fagerstedt. Göran opastaa Lepinjärvellä taas ensi keväänä. Göranin yhteystiedot ja tietoja hänen järjestämistään retkistä löydät täältä.

Raaseporin matkailutoimiston sivustolta löydät runsaasti kohdevinkkejä luontoretkeilyyn ja luontoliikuntaan. Ne löydät täältä.

Retkipaikka-tarinat Raaseporin monipuolisista kohteista löydät täältä.

Vinkkejä lintuharrastuksen aloitukseen löydät Suomen BirdLifen sivustolta täältä.

Alla vielä Lepinjärven karttaopaste, joka löytyy sekä Pelikaanitornin polun opastaulusta, että Karjaan ABC:n aulakäytävältä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.