Vau! Paljon nähtävää Rummelö-Harrbådanin luontopolulla Kokkolassa!

Kokkolassa kannattaa ehdottomasti suunnata vehreälle Rummelön luontopolulle. Rummelön rantaniityillä ja – metsissä kulkeva polku vie Harrbådanin eli Harriniemen majakalle, jonka lähistöllä on myös uimaranta. Reitillä on pari lintutornia ja yksi katselulava ruovikon katveessa. Ja lintuja tuntuu riittävän!

Rummelö-Harrbådan luontopolku Kokkolassa
Päivämäärä: 8.7.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 601.
Reitin pituus: 5,5 km (joka sisältää kaikki mahdolliset pistoreitit polun varrella).
Kohokohdat: Ihastuttavat rantalehdot ja -niityt. Ruovikot. Lintulavat ja -tornit. Harriniemen loisto ja uimaranta.
Parkkipaikka: Villa Elba, Sannanrannantie 60. Tilava parkkipaikka, mutta myös ilmeisen hyvin käytössä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Paikallisliikenne tuo Meritulliin, noin 2 kilometrin päähän.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Rantalehdossa oli todella kosteaa, siellä tarvitaan varmasti usein vedenpitävät jalkineet. Muu osuus kuivaa.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Tätä kirjoitusta suunnitellessani valitsin kivoja kuvia reitin varrelta. Niitä kertyi melkein neljäkymmentä. Se varmasti kuvaa sitä, miten paljon nähtävää reitillä mielestäni oli. Yritän tiivistää hieman, mutta melkoinen kuvakavalkadi Rummelö-Harrbådanin polusta on kuitenkin lukijaa odottamassa. Tervetuloa mukaan!

Toinen kommentti: Kävin Kokkolassa toukokuussa ja tarkoitukseni oli kävellä tämä reitti jo silloin. Yllätyksekseni Villa Elban pysäköintipaikka oli aivan tupaten täynnä toukokuisena arkipäivänä noin klo kahdeksan aamulla. Paikka on siis nuorisokeskus, jossa voi järjestää leirikouluja, kokouksia ja juhlia. Jokin tapahtuma pisti pysäköintipaikan täyteen ja sai minut silloin perääntymään paikalta.

Uusi yritys heinäkuussa, melko aikaisin aamulla. Nyt pysäköintipaikka oli lähes tyhjä. Auto parkkiin ja kävely lähtöportille.

Vihreitä nuoliopasteita on täällä tiuhassa. Yritin seurata nimenomaan Rummelö-Harrbådanin luontopolku -opasteita. Reitin pituudeksi kerrotaan 4 kilometriä.

Kartasta polkua on oikeastaan vähän vaikea tulkita. Villa Elba on kuvan oikeassa alalaidassa, polku lienee merkitty keltaisella.

Sitten matkaan. Reitti kulkee metrin levyistä lankkupolkua ja on siis käytännössä esteetön ensimmäiselle lintutornille asti. Tästä voi lukea hyvän kuvauksen Kokkolan nettisivuilta. Liekö syynä ollut edellisen päivän rankkasade vai vain yöllinen kaste, housut kastuivat tässä aivan läpimäriksi. Ruovikko kaartuu polun ylle sen verran, että kuivana pysyminen oli täysin mahdotonta. Valitsin jalkaan myös kumisaappaat, joka oli tänään oikea valinta. Ruovikon keskellä on myös jonkinlainen katselutasanne, joka on samalla tasolla kuin lankkupolkukin – sinne vie parinkymmenen metrin pistoreitti.

Esteetön reitti ei vaikuttanut aivan esteettömältä, sillä jokin tukirakenne oli pettänyt ja reitti oli tässä alkumatkalla vinossa. Tiedotin asiasta Kokkolan kaupungille, eiköhän asia ole pian hoidossa.

Tässä alkumatkalla kuljetaan myös lyhyellä ympyräreitillä, Villa Elban luontopolulla. Todennäköisesti nuorisokeskuksella harrastetaan monenlaista luontoliikuntaa, näin myös muutamia toimintarasteja. Taulu tämän katoksen kyljessä kertoo, että esteettömät pitkospuut on rakennettu vuonna 2017 yhteistyössä kokkolalaisten ja eurooppalaisten nuorten toimesta.

Tämän esteettömän Villa Elban polun varrella on monenlaisia maalauksia, penkkejä ja jopa jonkinlainen nukketeatterin näyttämö.

Tässä risteyksessä Villa Elban polku kääntyy takaisin eli oikealle, minä jatkoin vasemmalle luontopolkua eteenpäin.

Kokkolan nettisivun mukaan reitti jatkuu leveänä poikkilaudoitettuna pitkospuureittinä vielä lintutornille asti. Olisikohan tähän tullut muutos, sillä laudat taitavat nyt kuitenkin olla pitkittäin. Oli miten oli, tässä on helppo kävellä.

Hauska yksityiskohta: reitin varrella sai arvata ilman lämpötilan ja tarkastaa lukeman kyltin takaa. Veikkasin noin 12 astetta, mutta mittaripa näytti vielä alle kymmentä. Ja itse asiassa vilkaisin tätä vielä takaisin päin kävellessänikin: lukema ei ollut vieläkään muuttunut. Vaikka olin kävellyt aurinkoisissa kohdissa t-paidassa. Melko viileä oli tämä heinäkuinen aamu. Mutta kaunis.

Noin 800 metriä takana. Nyt tulin T-risteykseen, jossa Harrbådaniin vievä ympyräreitti alkaa. En pysty muistamaan, millä perusteella päätin kiertosuuntani – lopulta lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään. Ensin halusin kuitenkin käväistä lintutornilla, joka sekin on tässä lyhyen pistoreitin päässä.

Noin 150 metrin pistoreitti vie ruovikkoon ja Rummelön lintutornille.

Rantaniittymaisemaa on tarjolla luoteesta kaakkoon. Kuva on otettu suurin piirtein kohti pohjoista, jossa näkyy Rummelörenin niemi. Lintuhavaintojakin tuli – mutta taidanpa palata siihen aiheeseen hieman myöhemmin.

Tältä näyttää polku, joka tuo lintutornille. Ruovikkoa täällä kyllä riittää.

Jatkoin siis ympyräosuutta myötäpäivään. Polku poistuu rannan lähistöltä ja siirtyy mäntymetsään. Pitkokset loppuvat. Täällä oli hieno Rummelö-Harriniemen kartta. Harriniemen alue on muuten vapaassa käytössä, mutta täällä on myös muutamia yksityismökkejä, joiden pihaan ei luonnollisesti tule kävellä.

Hetken aikaa kuljetaan kuivan näköisellä mäntykankaalla. Täällä oli myös sinisiä käpy- ja vaeltajamerkkejä polun laidalla.

Harrbådanin kärkeä lähestyttäessä maasto muuttuu hieman vihreämmäksi, mäntyjen seassa on muitakin puita – ja kenttäkerroksessa on muutakin kuin varpuja.

Saavutaan vanhalle betonirakenteiselle loistolle. Se on rakennettu vuonna 1953, nyttemmin se on rapistunut ja toimii vain purjehdusmerkkinä. Tarinan mukaan myrsky-yönä haaksirikossa olleen kolmihenkisen perheen nuori äiti kummittelee yhä majakassa.

Loiston lähellä, noin 100 metriä sen lounaispuolella, on toinen lintutorni. Se on enemmän pensaiden ja puiden ympäröimä kuin Rummelön torni, mutta toki täältäkin voi Harriniemen länsirannan rantaniityille jonkin verran nähdä.

Polku ei varsinaisesti kulje uimarannalle, mutta halusin vielä käydä siellä. Noin 200 metrin polku vie loiston luoteispuolelle.

Pieni uimaranta on hurjan sympaattinen. Kävelin hetken rannalla ja kokeilin veden lämpötilaa. Ehkä 16 astetta. Täälläkin oli rauhallista, en ollut nähnyt vielä ainuttakaan ihmistä reittini varrella.

Nyt oli aika palailla kohti lähtöpistettä. Kävin vielä ihailemassa rantaniityn värejä Harriniemen loiston itäpuolella.

Polku kohti Rummelön lintutornia ja Villa Elbaa alkaa aivan rantaniityn tuntumasta.

Tällä osuudella oli muutama luontopolulle tyypillinen infotaulu. Ensimmäisen aiheena oli maankohoamisrannan sukkessio eli kasvilajiston muutos. Kasvillisuus on vyöhykkeistä, rantavedessä kasvaa ruokoa ja kaislaa, rantaniityillä ruohovartisia kasveja. Niittyjen yläreunaan kasvaa ensin pajua, sitten leppää.

Rantaniityn tuntumassa kuljetaankin leppien ja koivujen kujalla. Reitti oli tänään kostea, lenkkareilla ei olisi kuivin jaloin juuri nyt selvinnyt.

Minun huomioni kiinnitti valtava talvikkien määrä. Niitä kasvoi täällä tuhansittain – ja ne kukkivat juuri nyt, heinäkuun alkupuolella.

Jos oikein muistan, niin reitin varrella oli kaatunut raita. Se oli vähän turmellut kylttejä. Luontopolku kurvaa tässä oikealle, loivasti vasemmalle kääntyvä pistoreitti vie lintulavalle.

Lintulava on taas tiheän ruovikon keskellä.

Täältä saattoi havaita rantaniityllä laiduntavat lampaat. Myöhemmin reitin varrella luontotaulu kertoo rantaniityn kunnostuksesta ja siinä mainitaan, että sopiva laidunnuspaine on noin 80 lammasta. Täältä asti en voinut arvioida tämän vuoden lammasten määrää.

Reitti jatkuu pitkoksia pitkin. Eläinhavainto: näillä seuduilla kettu juoksi pitkosten yli noin kymmenen metrin päässä edessäni. Ja olisiko nyt hyvä aika kertoa myös linnuista. Mietin itsekseni, että täällä voi murtaa sen myytin, etteivät linnut enää laula juhannuksen jälkeen. Kirjasin kuulemani lajit puhelimen muistioon: peukaloinen, tiltaltti, hippiäinen, peippo, mustapääkerttu, niittykirvinen, töyhtöhyyppä, punajalkaviklo, taivaanvuohi, pajusirkku, pajulintu, sepelkyyhky, useampikin rastaslaji, vihervarpunen, kiuru ja ruokokerttunen.

Yhä niityn laidassa. Kuvan keskellä hieman kauempana taitaa näkyä jo Rummelön lintutorni.

Ympyräreitti päättyi. Jatkoin suoraan kohti Villa Elbaa ja pian olinkin jo lyhyellä Villa Elban luontopolulla, jonka laidalla oli muutama lintuja esittelevä taulu. Naurahdin, kun pysähdyin kuvaamaan hippiäisestä kertovaa taulua – ja lintu alkoi laulaa juuri samalla sekunnilla ihan taulun lähistöllä.

Vielä yksi hauska taulu, joka varottaa liukkaudesta.

Palailin Villa Elban pihaan. Mittauslaite kertoi matkaksi 5,5 kilometriä. Siihen sisältyi toki noin kilometrin verran pistoreittejä rannalle ja lintutorneille. Aikaa käytin puolitoista tuntia. En tainnut tavata yhtään ihmistä kävelyni aikana.

Reitti on helpohko. Korkeuseroja on todella vähän, muutaman metrin verran. Polut ovat helppokulkuisia.

On pakko myöntää, että ihastuin tähän polkuun todella paljon. Luonto ja maisemat valloittivat – ja tietysti plussaa pitkoksista ja lintutorneista. Jos Kokkolan seudulla liikut, käy tutustumassa!

Sijainti: N=7087996.280, E=308488.728 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63,8665994, GEO:lon=23,1014975

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Fäbodan esteetön luontopolku
Ohtakarin luontopolku
Öjan saaristopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle