Rotkot
Sanakirja määrittelee rotkon syvyydeltään leveyttä suuremmaksi, jyrkkien seinämien rajoittamaksi, yleensä kallioiseksi laaksoksi. Sellaisen reunalla seistessä sen tietää olevan edessä. Ammottavan syvyyttään.
Rotkon äärellä on luontaista pysähtyä. Joko rotko katkaisee tien ja pakottaa kiertämään, tai sitten se voi tarjota väylän, josta retkeilijä pääsee pujahtamaan vaikkapa kallion uumeniin. Rotkoissa on voimaa, dramatiikkaa, minkä vuoksi ne eivät jää huomaamatta, vaan kiinnittävät aina huomiomme, mielenkiintomme ja uteliaisuutemme.
Suomen kuuluisimpia rotkoja ovat esimerkiksi Julma-Ölkyn rotkojärvi Hossan kansallispuistossa, Orinoron rotko Leppävirralla ja Seinävuoren rotko Tuusniemellä.