Radioamatöörit luonnon taajuuksilla

Radioamatöörit ottavat omalla kalustollaan yhteyttä muihin radioamatööreihin ympäri maailmaa. Yhteyden saatua vaihdetaan vastaanottajan kanssa esimerkiksi kuuluvuusraportti ja saatetaan jutustella vaikka säästä tai melkeinpä mistä tahansa. Retkeilyharrastukseen tämän voi yhdistää niin, että operoi vaikkapa riippumattoleiristä käsin, kuten itse teen. Mikä mukavampaa kuin loikoilla riippumatossa katsoen järveä sekä samalla keskustelee ympäri maailmaa! Luonnollisesti tavoitteena on myös nauttia luonnossa oleskelusta ja tehdä kaikki luontoa vahingoittamatta.

Tässä artikkelissa kerron, kuinka radioamatööritoiminta liittyy luonnossa kulkemiseen. Kerron omaa harrastetaustaa sekä mitä erilaisia mahdollisuuksia amatööritoiminta tarjoaa luonnossa viihtyvälle. Artikkelista löydät myös tarinan eräältä aktivointiretkeltäni Tampereen luonnosta.

Tekniikka on kiinnostanut minua luonnon lisäksi todella paljon. Nuorempana kiinnostuin radiotaajuuksien kuuntelusta ja minulla oli pieni vastaanotin, jolla kuuntelin mm. viranomaiskanavia ja ulkomaalaisia radiokanavia. LA-puhelin eli lällärikin oli käytössä hetken.

Moni asia elämässä vei kumminkin eri suuntiin, ja radioista kiinnostus muuttui nuoruusajan normaaliin musiikin kuunteluun ja auton rassailuun. Myöhemmin mukaan tulivat retkeily ja riippumatot.

Muutama vuosi sitten muistin radiot ja kiinnostuin radioamatööritoiminnasta. Moni asia vaikutti mielenkiintoiselta: antennit, radiot ja juttelu muiden harrastajien kanssa ympäri maailmaa radion välityksellä. Toki tässä vaiheessa on olemassa internetti, erilaiset somepalvelut ja kännykät, mutta mitä sitten kun ne eivät toimikaan? Miten luonto liittyy radioamatööreihin, se tulee ilmi pian, mutta kerronpa hieman miten lähdin itse mukaan tähän harrastukseen.

Mukaan radioamatööritoimintaan

Muutin etelämpään muutamaksi vuodeksi ja satuin kuulemaan paikallisen radioamatöörikerhon kurssista. Samalla saisin jäsenyydenkin kerhoon, niin ilmoittauduin. Kurssin päätteeksi oli sitten kaksi koetta: perusteet ja erillinen perusluokan koe. Jälkimmäisellä saa luvan pienempitehoisille lähettimille, yleislupa on sitten jo jopa 1500 watin lähetystehoille. Nämä luokat on erilaisia eri maissa, mm. Englannissa niin sanottu alkeisluokka antaa luvan 10 W:n lähettimelle, kun Suomessa voi pitää radioyhteyksiä perusluokalla jopa 120 W:n teholla.

Luvan saannissa kestikin sitten 10 kuukautta kurssin aloitettuani, johtuen koronan tuomista rajoitteista sekä postin hukkaamista papereista. Lupa kumminkin tuli viimein, ja voin näin ollen lähettää radioaamatöörille tarkoitetuilla taajuuksilla.

Jokainen luvan saaja saa TrafiComilta oman asematunnuksen. Tämän jälkeen voidaan suorittaa radioyhteyksiä, eli radiolla lähetetään ja vastaanotetaan puhetta, morsekoodia tai digitaalista lähetettä radiotaajuuksilla. Lähete on lähes aina yksisuuntaista, eli jokainen puhuu omalla vuorollaan. Radioamatöörit puhuvat yleisesti workkimisesta, joka tulee sanasta work, työskennellä.

Yleisesti ottaen radioamatöörit ottavat yhteyttä muihin radioamatööreihin ympäri maailmaa. Perinteinen yhteys käsittää kuuluvuusraportin, kerrotaan millaisella välineillä operoidaan ja jotain yleistä, esim. säätietoja. Joskus pääsee ihan rätin purentaankin, eli jutustellaan pitkään kaikesta mahdollisesta. Toki kiellettyjä aiheitakin on, mm. uskonto ja politiikka eivät kuulu puheenaiheisiin. Useimmiten jutellaan harrastuksesta itsestään.

Asematunnus on pääasiassa kerho- tai henkilökohtainen. Tunnus koostuu seuraavasti esimerkillä: OH3XXX, josta OH on Suomen tunnus, 3 osoittaa Hämeen aluetta sekä XXX (voi olla yksikirjaiminenkin) on oma tunnus. Maan tunnistaa siis ensimmäisistä kirjaimesta tai numerosta. Listaan voi tutustua esim täältä.

Hieman sanastoa:

• Aktivoija eli niin sanottu puskaradisti, joka kutsuu taajuuksilla
• Huntteri eli toinen radioamatööri, joka vastaa aktivoijan kutsuun antaen tarvittavan yhteyden
• Rigi eli radiovastaanotin
• QRP eli pieni teho, tai keskustellessa voi tällä pyytää vähentämään lähetystehoa.
• QRO eli iso teho tai vastaavasti edelliseen, lisää tehoa.
• Kooli eli asematunnus (engl. Callsign).
• Lanka-antenni on yleensä n. 20–40 m pitkä, esimerkiksi kuparikaapelista tehty.
• Vertikaaliantenni eli pystyantenni.
• Koaksiaalikaapeli, tätä käytetään rigin ja antennin välillä.
• Tuneri eli viritin, joka säätää antennin sopivaksi rigille. Tämä suojelee rigiä.
• Radioaakkoset, NATO-aakkoset eli kirjaimet lausutaan nimillä, jolloin saa selkoa esim. vastapuolen asematunnuksesta.
• Lokikirjaan kirjataan kaikki yhteydet, signaaliraportti, kellonaika ja huntterin kooli.
• Signaaliraportti kertoo kuinka hyvin asema kuului vastaanottajalle.
• Manageri on vastuussa lokikirjan tarkastamisesta, jolla hyväksyy alueen aktivoinnin.

Harrastuksen alussa

Harrastuksen alussa meni aikaa opetellessa monia asioita sekä miettiessä, mitkä harrasteen toiminnat kiinnostavat. Koska olen jo muutamia vuosia riippumattoillut, oli selvää, että käyttäisin radiotani retkilläni. Pian alkoikin muotoutua oma harrastelinja, QRP eli pienitehoiset ja kannettavat lähettimet. On mukava yhdistää kaksi itselle tärkeää harrastusta, ja metsän keskellä ei ole taajuuksillakaan häiriöitä. Mikä sen mukavampaa kuin loikoilla riippumatossa katsoen järveä sekä samalla keskustella ympäri maailmaa! Myös satelliittien kautta tapahtuva kommunikointi kiinnostaa.

Nämä pienitehoiset radiot ovat siis yleensä 5–20 watin tehoisia, ja painot vaihtelevat kilon molemmin puolin. Lisäksi on laskettava mukaan antenni, mahdollinen akku ja muitakin asioita riippuen mitä harrastaa. Tehokkaampiakin radioita löytyy pienikokoisena, mutta näiden virransyönti on hyvä ottaa huomioon. Pieni akku tyhjenee nopeasti.

Itselle löytyi kiinalainen Xiegu G90 ja myöhemmin japanilainen ICOM IC-705 rigi, jotka ovat suhteellisen kevyitä ja pakkauskoko on myös mukavan pieni.

Luonnossa operointiin sopivia harrasteita:

WWFF eli World Wide Flora Fauna perustettiin radioamatööreille vuonna 2012. Tavoitteena lisätä kiinnostusta luontoon ja luonnonsuojeluun. Suomen harrastajilla on oma sivusto OHFF. Kartta alueista tässä.

POTA eli Parks On The Air on perustettu vuonna 2018 ja WWFF:n lisäksi tähän kuuluvat puistot tai vastaavat alueet. Toistaiseksi alueet ovat Iisalmen pohjoispuolella. Paikkoja lisätään vähitellen.

SOTA eli Summits On The Air perustettiin vuonna 2002 ja tavoitteena operoida kukkuloilla, tuntureissa tai vuoristoissa.

IOTA eli Islands On The Air on perustettu jo vuonna 1964, ja kuten nimikin sanoo, operoidaan saarilla. Ihan mikä tahansa saari ei käy, vaan kohteet on jaettu tietyn alueen mukaan. Suomessa tätä ei tietääkseni juurikaan harrasteta.

Näistä Suomessa harrastetaan pääasiassa Flora & Faunaa, eli retkeillään ja pidetään radioyhteyksiä luonnonsuojelualueilla tai kansallispuistoissa. POTA on tullut Suomeen vähitellen, tällä hetkellä aktivointiin merkittyjä alueita on pääasiassa Pohjanmaasta ylöspäin. SOTA-kohteita löytyy Lahden ja Tampereen akselilta pohjoiseen, mutta Lapissa alkaa olla jo korkeampia kohteita, joista saa pisteitä enemmän.

Kartoista siis löytää hyvin kohteita, järvimaisemista aina tiheämpäänkin pusikkoon. Joskus laiskottaa, jolloin autolla voi päästä sopivaan paikkaan ja aktivoinnin pystyy tekemään hieman helpomman kautta. Ahkerimmat aktivoijat viettävät monet viikonloput ja hieman lomallakin pusikoissa aktivointireissuilla. Joillekin tämä on siis todella addiktoivaa toimintaa ja hyvää aikaa viettää luonnossa.

Mitä radioamatööri tekee luonnossa?

Mitä radioamatööri siis tekee luonnossa laitteistollaan? Tarkoitus on perustaa asema luonnonsuojelualueelle ja pitää radioyhteyksiä sieltä maailmalle. Radioamatöörin laitteet ja henkilön itsensä on oltava täysin aktivoitavan luonnonsuojelualueen rajojen sisällä, joten on hyvä olla kuvia ja kuvakaappaus esimerkiksi retkikartasta, josta sijainti ilmenee. Nämä täytyy toimittaa lokikirjan kanssa niin sanotuksi todisteeksi aktivoinnin kohteesta. Ja tietysti, toiminta on tehtävä luontoa vahingoittamatta ja tarkoitus on myös nauttia luonnossa olemisesta.

Jokaisella aktiviteetillä on omat säännöt, mutta perusperiaate on pitää radiotaajuuksilla eri moodeilla vähimmäismäärä yhteyksiä. Moodeilla tarkoitetaan pääasiassa puheella tapahtuvaa kommunikointia, CW:lla eli morsekoodilla tapahtuvaa lähetettä ja digitaalisia lähetteitä, jotka vaativat yleisesti tietokoneen, kännykän tai tabletin. Digitaalista koodia siis puretaan ja lähetetään rigin välityksellä.

Muun muassa WWFF (Suomessa OHFF, jossa OH on Suomen tunniste) tarvitaan 44 kusoa eli yhteyttä, jotta alue on ns. aktivoitu. Mikäli radiokelit sattuvat olemaan huonot ja tarvittavaa määrää ei saa täyteen, voi jäljelle jääneet käydä aktivoimassa toisella kertaa. Yhteyksien ei tarvitse olla yhtä ja samaa, vaan kaikkien moodien yhteenlaskettu määrä.

POTA- ja SOTA-aktivoinneissa jo noin 10 yhteyttä riittää aktivoinniksi. Kun yhteyksiä on tarvittava määrä, lähetetään lokikirja kyseisen aktivoinnin hoitajalle eli managerille. Hyväksynnässä menee hetki, riippuen kuinka aktiivisia muut aktivoijat ovat olleet. Toiminta on pääosin vapaaehtoistoimintaa, joten managerin omatkin kiireet vaikuttavat asiaan. Yhteydet näkee aktivointien omilta sivuilta, jonne täytyy kirjautua ja luoda oma profiili. Radioamatööritunnus ja -luvat vaaditaan, jotta voi kirjautua sivustoille.

Tarvittava kalusto

Tarvitaan tietenkin radio, antenni ja akku. Radioita on joko pientehoisia (QRP) tai isompitehoisia (QRO). QRP-radioksi lasketaan yleisesti 0–10-wattiset, ja QRO-radiot ovat teholtaan vastaavasti 10–100W yleisesti. Tehokkaampiakin on, mutta painoa on sen verran, ettei niitä välttämättä jaksa metsään kantaa.

Antenneja on erilaisia, mutta pääasiassa käytetään lanka-antennia tai vertikaalia eli pystyantennia. Lanka-antenni pakkautuu pieneen, mutta on joskus vaivalloisempi saada käyttökuntoon… Ainakin itselleni oli aluksi! Langat voidaan kiinnittää korkealle puuhun tai sitten käytetään mastoa. Mastoa on käytetty lanka-antennin kanssa mm. tämän artikkelin pääkuvassa, joka on otettu Hailuodossa.

Vertikaalit ovat yleensä nopeita laittaa pystyyn, mutta niiden rajoitteena on yleensä virittimen tai virityksen tarve. Viritin, joka myös tunnetaan nimellä tuneri, on joissain tapauksissa tarpeellinen. Mikäli antenni ei ole täysin vireessä, tunerilla saadaan antenni vireeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että vireessä oleva antenni ei heijasta lähettäessä tehoa takaisin radioon. Mikäli antenni on pahoin epävireinen, saattaa radio rikkoutua, koska osa tehosta heijastuu takaisin. Joissain radioissa on sisäänrakennettu tuneri, kuten omistamassani G90 rigissä.

Radiosta riippuen mukaan tarvitaan myös akku. Käytän itse LiFePo4 (Litium-rautafosfaatti) -akkua, jolla voin operoida muutaman tunnin putkeen tarvittaessa. Lisäksi ICOM:illa lisäakku antaa ulos 10 watin tehon, kun rigin omalla akulla laite antaa 5 wattia.

Yhteyksissä pääasiassa vaihdetaan tietoja, muun muassa signaaliraportti, tehot ja millaisella kalustolla operoidaan. Nopeissa yhteyksissä, esim. kisoissa tai aktivoinneissa, riittää signaaliraportti. Tällä kerrotaan siis miten hyvin kuulut vastaaottajalle. Esimerkiksi 59 tarkoittaa puheen olevan selkeää ja signaali hyvä. Jos saa esimerkiksi 41, tarkoittaa se, että vastaanottajalla pientä vaikeutta saada sanoista selvää ja signaalitaso on heikko tai häiriöinen. Asemien välinen yhteys on näissä aktivoinneissa pääasiassa lyhyt, mutta joskus saattaa muutamankin sanan vaihtaa.

Kohteissa olevat ovat siis aktivoijia. Heille vastaavat asemat ovat puolestaan ns. hunttereita, jotka keräävät ja antavat tarvittavia yhteyksiä aktivoijille. Hunttereiden yhteydet listautuvat aktivoijalta myös sivustoille. Mikäli kaksi aktivoijaa on samaan aikaan eri kohteissa, voidaan saada P2P eli Park to Park -yhteys. Vasta-asemat voivat siis olla vaikka kotonaan omalla radiollaan ja antaa aktivoijille heidän tarvitsemiaan yhteyksiä. Kun tietty määrä kohteita on aktivoitu tai huntattu, voi hakea aktiviteetin sivulta kunniakirjan todisteeksi yhteyksistä.

Talvi tuo toki omat haasteensa. Lämpimänä pysyminen on yksi, ja toinen on se, että radiolaitteisto ei saata toimia kunnolla. Joillakin on mukana lämmitettävä teltta, jolloin aktivointi on mukavaa. Autolla ei välttämättä pääse perille asti, joten sukset ja ahkiokin ovat olleet käytössä. Moni saattaa käydä vain päiväseltään suorittamassa aktivoinnin. Ahkiolla ja suksilla vain sopivaan paikkaan ja asema pystyyn!

Päiväaktivointi Tampereella

Lähdetäänpä yhdelle aktivointiretkelle, katsotaan mitä päivään kuuluu ja mitä tarvitaan mukaan.

Viikolla sattui olemaan aikaa, niin ajattelin lähteä päiväretkelle kauniina päivänä. Samallahan voisi aktivoida jonkin kohteen. Mutta koska kauas ei huvittanut lähteä, löytyi lähistöltä sopiva kohde karttaa selatessa. Pyynikinharju Tampereella on OHFF-kohde. Tämä oli sopivan lähelläkin, kävellen ei ollut pitkä matka.

Koska harju oli tuttu, tiesin pärjääväni hieman painavammallakin kalustolla. Pakkasin mukaan myös juotavaa sekä pientä naposteltavaa.

Mukaan tällä kertaa lähti kaksi radiota, koska halusin kokeilla rakentamaani antennia molemmilla. Rakensin hyvin kevyen lanka-antennin, joka mahtuu hyvin vaikka taskuun ja toimii pienellä teholla. Lisäksi pakkasin mukaan koottavan pöydän ja tuolin, jotta olisi mukavampi operoida. Lokikirjaa täyttäisin kännykällä. Mukaan lähti myös akku ja viritin eli tuneri sekä kuulokkeet.

Pyynikillä meni hetki löytää sopiva paikka, jossa ei olisi paljon ihmisiä. Samallahan tässä tuli kierrettyä ja nautittua upeista maisemista Pyhäjärven suuntaan. Aikani odotellessa ei ketään paikalla näkynyt, ja aloin pystyttää asemaa. Mukavampi radioida, kun ympärillä ei pyöri ihmisiä. Moni on utelias ja kyselisi mitä touhuan, koska Pyynikki on hyvin suosittu ulkoilupaikka. Vedin ensimmäisenä antennilangan pitkäksi. Olin bongannut sopivan oksan, jolle heitin siiman. Siimalla sitten vedin antennilangan pään ylös, ettei kukaan osuisi siihen. Siima liukuu hyvin eikä vahingoita puuta.

Seuraavaksi sitten pöytä ja tuoli sekä radion valmistelu. Myös kännykästä laitoin valmiiksi lokikirjan, johon kaikki yhteydet kirjataan. Lopetettua siitä saa sitten valmiin tiedoston, jonka voi lähettää eteenpäin managerille.

Kun asema oli valmis, nostin kuulokkeet korvilleni ja kuuntelin hieman 14 megahertzin taajuutta. Sieltä kuuluikin Euroopasta asemia, joten kokeilin yhteyttä Saksasta olevan aseman kanssa. Asema vastasi ja sain hyvän signaaliraportin.

Hengähdin hieman, koska en ollut vielä kokenut aktivoija. Pienoinen jännitys valtasi mielen ja kehon. Mutta luonto tarjosi mukavasti viihdykettä ja rentouduin. Käpytikka oli vain noin kahden metrin päässä minusta. En tiedä mitä se etsi maasta, mutta nauratti kun mustikan varret ja lehdet saivat kyytiä sen riehuessa. Oravakin tuli viereiseen puuhun katsomaan touhua, toivoin ettei se mene antennilangalle nuorallatanssimaan!

Laitoin parille sivustolle taajuuden ja moodin jolla operoin, ja aloin kutsua 7 megahertzin taajuudella. Pari–kolme kertaa kutsua huudettuani sain ensimmäisen vastauksen. Ensimmäiset yhteydet olivat kotimaan hunttereita, väliin tuli yksi asema Puolastakin.

”CQ CQ” kuului aalloilla, joilla kutsun aloitin. Tämä käsitetään yleisesti ”Seek you” eli ”Etsin/kutsun sinua”.

Välillä kutsuin myös suomeksi, jolloin se tapahtui seuraavasti:

”Yleiskutsu, yleiskutsu, OH3XXX OH3XXX OHFF-0278 Pyynikki”. Englanniksi korvataan yleiskutsu CQ-kirjaimilla.

Vasta-asema vastasi omalla tunnuksellaan:

”CQ CQ CQ OH3XXX OH3XXX, Flora Fauna”

”PD1XX” (Papa Delta One Xray Xray), johon kuittasin Hollannista kuuluvalle asemalle:

”PD1XX, good afternoon, you are 59, 59 qsl?”

Qsl tarkoittaa esimerkiksi kuulitko/ymmärsitkö.

”Qsl, thank you for the 59, you’re 55, 55” eli lähetteeni kuului kohtuullisen hyvin Hollantiin.

”Qsl, 55, 55 thank you. 73, 44”

73 tarkoittaa parhaat terveiset, kuten 44 myös. WWFF-harrastajat lisäävät 44:n yleensä 73:n jälkeen.

”73 44 byeee”

”Oscar Hotel Three Xray Xray Xray, Flora Fauna QRZ”

Ja vastaava jatkui aika samanlaisena, kunnes aktivoijana päätin lopettaa. Qrz tarkoittaa tässä yhteydessä että olen valmis, kuuntelen.

Koska tämänkertainen antenni toimi vain tietyillä taajuuksilla, ei kotimaan yhteyksiä tullut niin paljon kuin normaalisti. Siirryin seuraavaksi 14 megahertzin taajuudelle, jossa yhteyksiä tulee ympäri Eurooppaa. Slovakia, Saksa, Italia, Hollanti, Ruotsi, Itävalta… ja pienennä yllätyksenä kuulin kutsuuni vastauksen Yhdysvalloista saakka! Tässä olikin mukava yllätys pienellä teholla, kun matkaa välillämme oli reilut 6100 kilometriä!

Noin tunnin päästä yhteyksiä oli kertynyt lokikirjaan noin 50 kappaletta, joka riittää aktivointiin. Olikin aika laittaa tavarat kasaan, koska uteliaita alkoi kertyä ihmettelemään, ja moni selkeästi halusi kysyä mitä ihmettä oikein tein.

Purettuani aseman, istuin hetken kalliolla ja nautin eväsleipää katsoen samalla Pyhäjärven suuntaan. Päivä oli upea ja sopivan lämmin, lisäksi ötököitä ei ollut juurikaan.

Kotona purin tavarat, kävin lokikirjan läpi ja lähetin sen eteenpäin tarkistettavaksi. Mukava fiilis, kun sai aktivoinnin onnistumaan. Katselin jo seuraavaa kohdetta kartalta, kun olisi aktivoinnille taas mahdollisesti aikaa.

Lopuksi

Harrastus on saanut itseni etsimään uusia luontokohteita, ja todella mielenkiintoisia on löytynytkin. Upeita maisemia, historiaa ja kokemuksia on kertynyt matkan varrella. Kuten retkitarvikkeissa, ovat radioasema ja sen osatkin kehittyneet tiedon karttuessa.

Tulevaisuudessa tarkoitus olisi myös lähteä Lappiin ja Norjaan, joissa on esimerkiksi monia SOTA-kohteita. Näissä kohteissa korostuu itselleni eniten kaluston keveys, jotta reppuun mahtuu muutakin kuin pelkät radiotarvikkeet. Voin siis nähdä itseni jo tuolla Lofoottien alueella kukkuloiden huipulla katsomassa upeita maisemia ja aktivoimassa uusia kohteita.

Youtubesta löytyy hyvin videoita mm. hakusanoilla OHFF ja POTA/SOTA activation. Kannattaa myös katsoa jo ylempänä laittamiani linkkejä, joista pääsee hyvin kärryille mitä toiminta sisältää.

Radioamatööriluvan saamiseksi on käytävä kurssi, jonka voi suorittaa lähialueen kerholla. Moni kerho järjestää kursseja, myös Maanpuolustuskoulutus MPK.

Kerhoja löytyy ympäri Suomea, tietoja löytyy Suomen Radioamatööri Liitolta SRAL.