Kyläkaupan kautta hienolle rantaruovikolle ja lemmenkukkulalle – Radansuun luontopolku Iitissä

Radansuun luontopolku kiertää noin kahdeksan kilometrin matkan Iitissä, Radansuun kylän maisemissa. Matkan varrella on mielenkiintoisia kohteita: sympaattinen kyläkauppa, komea Kuoppasuonlahden rantaruovikko ja Kalmusaari, josta löytyy laavu, nuotiopaikka ja kompostivessa. Reitti on melko helppokulkuinen ja sisältää pitkiä pitkospuuosuuksia.

Radansuun luontopolku Iitissä
Päivämäärä: 15.6.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 232
Reitin pituus: 8,5 km kaikkine lisälenkkeineen
Kohokohdat: Uskomattoman komea ruovikko Kuoppasuonlahdella sekä muutama hieno järvimaisema.
Parkkipaikka: Reitin voi aloittaa joko Urajärven uimarannalta tai Pohjanmäen venerannasta. Urajärven uimarannan osoite on Uimarintie 7. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä on paljon hiekkatietä ja jopa pieni asfalttiosuus, mutta toisaalta pitkä kosteahko rantaosuus ja ruovikko, jossa pitkospuut olivat paikka paikoin hieman veden alla. Jalkani eivät kuitenkaan kastuneet, vaikka valitsin lenkkari-tyyppisen-ratkaisun. Myös heinikkoa, joten ehdottomasti pitkälahkeiset housut.
Keskivaativa reitti (jonkin verran korkeuseroja)
Useampi tulipaikka

Olin saanut parikin vinkkiä mukavasta reitistä Iitissä. Reitistä on melko vähän tietoa netissä, mutta lähtöpaikan sain kuitenkin selville – joko Urajärven uimaranta tai Pohjanmäen veneranta. Sain vihdoinkin aikaiseksi ajella Iittiin ja Radansuun kylään ja päätin ajaa uimarannan parkkipaikalle, osoitteen löysin hakukoneesta (Uimarintie). Toivoin löytäväni reittikartan sieltä. Löytyikin – se on tosin melko pieni ja kiinni roska-astioiden ja matonpesupaikan välisessä aidassa.

Joka tapauksessa reittikartta löytyi ja otin siitä kuvan. Siitä olikin taas kerran hyötyä pari kertaa matkan varrella, vaikka reittimerkinnät olivat mielestäni pääsääntöisesti hyvät. Reitin voi aivan hyvin kiertää kummin päin haluaa, minä päädyin kiertämään sen myötäpäivään.

Ensimmäiset metrit kuljetaan hiekkatien laitaa. Valtava golfmaila näyttää suuntaa.

Muutaman sadan metrin hiekkatiekävelyn jälkeen reitti kurvaa metsäpolulle. Suuntakylteissä on useimmiten mainittuna seuraava tärkeämpi virstanpylväs reitin varrella – kuten kyläkauppa tässä polun alussa. Myös sinivalkoisia retkeilijä-merkkejä on useassa kohdassa reitin varrella opastuksena.

Metsäpolkua kuljetaan vajaa kilometri. Tähän osuuteen kuuluu yksi hakkuuaukean ylitys. Polku oli jotakuinkin nähtävissä eikä eksymisen vaaraa ollut.

Puolentoista kilometrin kävely takana ja saavutaan kyläkaupalle.

Päätin noudattaa kyläkaupan sivurakennuksen seinässä ollutta kehotusta ja pysähdyin jäätelölle. Kauppa on hauska kokemus – tilaa sisällä lienee noin neliömetri (tai pari). Hyvä palvelu ja kuningatar-tuutti mukaan matkaan!

Kaupan kohdalla oli reitin ainoa ja hyvin lyhyt asfalttitieosuus. Nyt kurvataan oikealle, opasteessa taisi lukea Kalmusaari. Kävelin muutaman metrin ja totesin itsekseni: ”Punkkireitti.” Näytti vähän siltä, että seuraavan osion jälkeen pitäisi tehdä punkkitarkastus.

Sudenkorento piti taukoa reittiopasteen päällä.

Heinikosta selvitty, lahkeet tarkistettu, ei punkkeja. Matka jatkuu metsäpolulla ja lähestyy Kirkkojärven rantaa. Reitti oli melko kostea, mutta sain lenkkarit pidettyä kuivina.

Kaksi ja puoli kilometriä kävelyä takana, kyltti ohjaa Kalmusaareen.

Kalmusaareen kuljetaan melko uutta siltaa pitkin.

Kalmusaaren länsirannalla on laavu ja nuotiopaikka. Pysähdyin eväskahveille.

Kalmusaaresta löytyi myös laituri (ei tehnyt mieli uimaan, aamu oli todella tuulinen). Saari on vain parisataa metriä pitkä, tämä järvimaisema on kuvattu saaren pohjoiskärjestä.

Kalmusaaressa ja sen lähistöllä on joitakin vanhan luontopolun rasteja tai opastauluja. Pidän siitä, jos niissä on paikallisväriä – tässä opasteessa kerrottiin, että Kalmusaaren valkovuokot ovat peräisin seitsemästä kasvista, jotka Marja keräsi äitienpäiväkukiksi (tai jotain sinne päin). Hauska tarina, vaikka ei ihan auennut minulle!

Kalmusaaren kierron jälkeen reitti jatkuu Kirkkojärven rantaa pitkin. Hetken päästä saavutaan Pohjanmäen venepaikalle, joka olisi siis ollut toinen mahdollinen starttipaikka. Täälläkin on isohko parkkipaikka ja laiturilla on pöytä/penkki-yhdistelmä, jossa voisi halutessaan pitää taukoa.

Minun mielestäni reitin mielenkiintoisin ja ehkä myös jännittävin osuus alkaa veneenlaskupaikan jälkeen. Siirrytään pitkospuille ja ruovikkoon. Blogin pääkuvassa ollaan vielä alkumetreillä ja varoitetaan liukkaudesta. Tänään ei ollut liukkautta, tosin muutamissa kohdissa pitkospuut olivat vähän kuluneita ja painuivat hieman veden alle. Edelleenkin jatkoin matkaa kuivin jaloin, sukat eivät kuitenkaan kastuneet. Tätä osuutta on puolisen kilometriä, tosin välillä käväistään hetken matkaa rantametsikössä, josta löytyi mm. tämä johonkin pikku luontopolkuun kuuluva kysymys.

Kaulushaikarasta kertova opastaulu oli hieman hankalassa paikassa kosteassa rantametsässä, joten en päässyt sitä lukemaan. Mutta kuulin kyllä sen äänen todella hyvin – sen pulloonpuhallusta kuului ruovikossa useammassakin paikassa. Ja taisipa se lentää ohitsenikin, kun pitkospuilla kävelin!

Pitkospuuosuuksia on tosiaan kahdessa osassa. Ruovikkoa tuntuu jatkuvan joka suuntaan. Hieno paikka!

Tällaisenkin kaverin huomasin pitkospuiden laidassa.

Lopulta ruovikko-osuus loppuu ja noustaan rannasta golfkentän laitaan. Pysy polulla ja välty päävammoilta!

Radansuun polku nousee nyt Torvikalliolle hiekkatietä (vaikka kuvassa se taitaa olla kalliotie) pitkin.

Iitintien ylityksen jälkeen reitti saapuu melko nopeasti Urajärven rannan tuntumaan, tosin Harjanmäellä ollaan melko korkealla vedenpinnan yläpuolella. Maisemia voi vilkaista aina välillä puiden lomasta.

Hieman yli kuusi kilometriä kävelyä takana ja saavuin Lemmenkukkulalle. Paikka oli niin viehättävä, että halusin ilman muuta pitää jo toisen kahvitauon reitillä. Istuin penkille ja nautiskelin maisemasta, ihan yksiksein. Täällä ollaan noin 40 metriä järven pinnan yläpuolella.

Lemmenkukkulan jälkeen reitti laskeutuu mäeltä alas. Hiekkatiellä voi valita suoran reitin kohti ”maalia” tai tehdä vielä kiepauksen Kylänrantaan. Kyltti oli hieman lupiinien peitossa. Päätin tehdä tämänkin poikkeaman.

Kylänrannassa on jälleen todella suuri ja hieno laavu istuma- ja tulipaikkoineen.

Vuorossa on pätkä golfkentän laitaa. Polku on merkitty kulkemaan ”ojan reunassa”, jolloin polun ja golfkentän väliin jää turvakaista. Muutaman kymmenen metrin päässä etsittiin palloa karheikosta, kun ohi kävelin.

Loppumetreillä päästään kauniille koivukujalle.

Ja reitti päättyy taas Urajärven uimarannalle.

Kaikkine lisälenkkeineen matkaa kertyi noin 8,5 km. Aikaa käytin tänään noin kolme tuntia. Polkuosuuksilla en tavannut muita kävelijöitä.

Radansuun polku oli oikeastaan pelkkää positiivista kivaa yllätystä. Pidin vaihtelevista maisemista kyläkauppoineen ja ruovikkoineen. Reitillä oli selvästi ”kerroksellisuutta” eli kylttejä hieman useammalta aikakaudelta, mutta sekään ei haitannut mitenkään. Kävelyn oheen voi keksiä helposti pari muuta aktiviteettia: uinnin, golfin, sup-lautailun tai piipahduksen Radalla resortin ravintolassa. Mainio kesäinen kävelyreitti!

Sijainti: N=6753984.925, E=466691.486 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.9195493, GEO:lon=26.38633505

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Sammalsillansuon luontopolku Lahdessa
Niivermäen luontopolku Kouvolassa

Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.