Portinsalon Hiidenportti, Sotkamo

Kesällä 2007 olin kierrellyt jo kuukauden päivät pitkin poikin Kainuuta hiekkadyynien ja muinaisrantojen perässä, kun saavuin eräänä iltapäivänä Sotkamon kaakkoiskulmalle Hiidenportin kansallispuistoon.

Olin ajellut päivän aikana Sotkamosta yli 40 kilometrin matkan massiivista harjujaksoa seuraillen ja tutkiskellut sen leveillä liepeillä olevia laajoja dyynialueita. Viimeiset dyynit olivatkin vain kilometrin päässä kansallispuiston rajasta, juuri ennen kuin harju alkaa ahtautua Portinsalon kallioisen maaston läpi. Päivän päätteeksi sopi siis hyvin tehdä pieni kierros komeissa maisemissa.

Olin käynyt Hiidenportin rotkolla ensimmäisen kerran vuoden 2004 kesäkuussa ja tehnyt hieman tätä reissua pitemmänkin lenkin, joten odotettavissa olevat näkymät olivat jo päällisin puolin tuttuja. Vaikka tälläkään kertaa ei ollut aikaa tutustua kunnolla vuonna 1982 perustetun kansallispuiston muihin osiin, tarjosi pelkkä rotkolla käynti nytkin elämyksen, joka ei ihan heti unohdu. Sää oli melko pilvinen ja päivällä oli välillä vähän sadellutkin, mutta lämmintä oli sopivat viitisentoista astetta.

Polku Hiidenportille lähtee kansallispuiston pohjoispään parkkipaikan takaa opastuspisteen ja keittokatoksen vierestä. Se kiertää ensin Palolammen itärantaa ja kiipeilee sitten pitkin kapeaa laaksoa reunustavia kumpareita.

Harjun leveät, pehmeäpiirteiset hiekkakankaat kutistuvat laakson seiniä peittäväksi kivikoksi ja nekin häviävät lopulta kokonaan, kun laakso muuttuu jyrkkäseinäiseksi kalliorotkoksi. Reilun kilometrin taivalluksen jälkeen polku nousee avaraan avokalliomaastoon, ja polun oikealla puolella alkaa näkyä lupaavan jyrkkiä ja rosoisia graniittikallioseinämiä.

Hiidenportin jylhä rotko ammottaa pian kulkijan edessä koko komeudessaan: rotkon kapein ja näyttävin osa on noin 150 metriä pitkä, 25–40 metriä leveä ja 5–20 m syvä. Sen epätasainen pohja on varsin villin näköisen louhikon peitossa.

Polku kulkee portin poikki sen matalimmalta kohdalta melkoisia portaita pitkin ja jatkuu sitten joko Kovasinvaaran kautta takaisin Palolammelle tai rotkon länsireunaa seuraillen kauemmas puistoon.

Parhaat kuvakulmat Hiidenporttiin avautuvat kuitenkin sen itäreunalta: kenties hienoimpia yksityiskohtia ovat rotkon pystysuora, punertavankirjava länsiseinämä ja portin eteläpäässä korkeiden kallioiden keskellä taivasta peilaava suolampi.

Rotkolaakso jatkuu vielä kapeiden järvien, lampien, soiden ja Porttijoen peittämänä yhdeksän kilometrin matkan kansallispuiston etelärajalle asti. Kartan perusteella sen varrella olisi vielä paljonkin nähtävää – mutta ei kuitenkaan aivan niin alkuvoimaista maisemaa kuin tässä varsinaisen Hiidenportin kohdalla.

Sillä alkuvoimathan täällä ovat ryskäneet. Tuttuun tapaan kyseessä on ikivanha kallioperän murroslaakso, jonka kautta virrannut jäätikköjoki on huuhdellut laaksosta irtonaista ainesta ja kerrostanut harjun. Ei kuitenkaan mitä tahansa harjua, vaan yhden Suomen pisimmistä ja suurimmista harjujaksoista: sen katkonaista kulkua voi seurata Hiidenportin kaakkoispuolella Ilomantsiin ja luoteispuolella aina Hailuotoon saakka, yhteensä lähes 400 kilometriä.

Samaan harjujaksoon kuuluvat muun muassa lännempänä Oulujärven ympärillä sijaitsevat Ärjänsaari, Manamansalo ja Rokua. Kenties vielä enemmän mielikuvitusta kutkuttaa se seikka, että Hiidenportin kautta on aikoinaan purkanut vesiään valtava vesiallas, Sotkamon jääjärvi.

Jääkauden lopulla jäätikön reunan eteen patoutui Kainuussa useita suuria jääjärviä, laajimpana ainakin kaksi kertaa nykyisen Oulujärven kokoinen Sotkamon jääjärvi. Sulavan jäätikön reuna kulki suunnilleen etelästä pohjoiseen, ja se vetäytyi hiljalleen idästä länteen.

Sotkamon jääjärven koko ja lasku-uomat sen eteläreunalla vaihtuivat sitä mukaa, kun jäätikön alta paljastui toinen toistaan matalampia vedenjakajan ylittäviä painanteita. Kainuun ja Pohjois-Karjalan väliseltä raja-alueelta onkin tulkittu ainakin viisi suurta jääjärven lasku-uomaa, ja maastosta löytyy lisäksi useita pienempiä uomia, paljaiksi huuhtoutuneita rotkoja ja purkauskerrostumia.

Kun Portinsalon alue ja sitä leikkaava syvä Hiidenportin rotko paljastuivat jäätikön reunan alta ehkä noin 11 000 vuotta sitten, alkoi Sotkamon jääjärvi laskea voimalla Hiidenportin läpi, ja järven vedenpinta putosi ilmeisesti muutamassa vuodessa noin kymmenen metriä. Portin ylimmän osan täytti hurjana kohiseva koski, ja hyiset vedet virtasivat rotkolaaksoa pitkin etelään noin 15 kilometrin matkan ennen purkautumistaan suunnilleen nykyisen Mäntyjärven korkeudella velloneeseen Pielisen jääjärveen.

Jään reunan vetäydyttyä vielä viisi kilometriä länteen Liehunjoen tasalle Sotkamon jääjärven vedenpinta putosi kuitenkin vielä toiset kymmenen metriä, ja Hiidenportin uoma jäi vähitellen kuivilleen.

Rotkon kuivaa koskenpohjaa tarpeeksi kauan katseltuani muinaiset tapahtumat tuntuivat heräävän henkiin ja pystyin miltei kuulemaan veden pauhun – se olikin selvä merkki siitä, että tätä herkkua oli nyt saatu riittävä annos ja oli korkea aika lähteä paluumatkalle.

Kartta.  ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7086696 E 598655
Lisätietoja Hiidenportin kansallispuistosta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.