Päiväretki Haltialta Orajärven ympäri tihkusateisessa Nuuksion kansallispuistossa Espoossa

Suomen luontokeskus Haltialta käsin on helppojen lähireittien lisäksi kätevä suunnistaa myös kansallispuiston erämaisempiin osiin, kuten Urjan ja Orajärven suuntaan. Merkittyjä reittejä tällä seudulla ei ole, joten kartanlukutaitoa ja rauhallisuutta tulee kulkijalta löytyä. Me suuntasimme Haltialta keskiviikkoaamuna ensin Solvalla Rundanille, jolta lähdimme seuraamaan pienempää ja alati kapenevaa metsäpolkua kohti Orajärveä. Kiersimme järven ja palasimme takaisin Haltiaan Karjakaivon kautta, jolloin reitille kertyi kokonaispituutta reilut 9 kilometriä.

• Lähtöpiste (Haltia) kartalla;
  • Orajärvi kartalla
• Maastoon merkitsemätön kierros n. 9 km
• Tulipaikka: yleisökota Haltian Tapahtumakentällä, kierroksen varrella ei tulipaikkoja
• Esteetön: ei
• Saapuminen autolla: tilava P-alue Suomen luontokeskus Haltian edessä, Nuuksiontie 84, Espoo
• Saapuminen julkisilla: bussi 245 Espoon keskuksesta, pysäkki Haltia/Solvalla

Keskiviikkoinen marraskuun aamupäivä valkeni leutona ja harmaana. Matkalla Haltiaan oli auton tuulilasia piessyt niin sankka sumu, että paikoin se oli lipsahtanut jo ihan oikean vesisateen puolelle. Olin matkalla puolisoni kanssa, ja Haltialla tapaisimme vielä ystäväni Kirsin, jonka kanssa suuntaisimme kolmistaan Nuuksion luontoon.

Haltian pysäköintialueella oli rutkasti tilaa, ja juuri kun saimme automme parkkiin, pysähtyi Nuuksionpäähän matkalla ollut bussi Haltian pysäkille. Bussista valui ulos koululaisryhmä sekä muutama Retkipaikan työkaverini, heidän joukossaan Kirsi ja kansainvälisistä asiakkuuksitamme vastaava Laura, joka vaihtoi kanssamme muutaman sanan ja vakuutteli, että Orajärvelle on helppo löytää, kunhan osaa ja muistaa vilkaista karttaa välillä. Pidimme Haltiassa vielä pienen huoltotauon ennen maastoon lähtemistä.

Kun sitten olimme kaikki valmiita, nousimme ensin Haltian vastapäisen jyrkän mäen ylös Solvallan pihalle. Pihan nurkasta löysimme reittien alkupisteen karttatauluineen. Minulla oli maastokartasta näyttökaappaukset puhelimessa siltä varalta, että netti ei toimisi joka kolkassa, mutta saimme päivän mittaan huomata, että reaaliaikainen sijaintimme näkyi kartalla koko matkalta vähintään melko oikein.

Solvalla Rundania eli Solvallankierrosta pitkin kiittävät hiihtäjät talvisin. Sulan maan aikaan reitti on leveä ja kovapintainen, tasainen ja kuiva – ja vaikka emme kulkeneet siitä kuin osan, saimme punnertaa ylös monta mäkeä, ja laskeutua alas yhtä monta. Mutkaa ja mäkeä riitti koko matkalta! Onneksi oli juomavettä mukana. Vastaantulijoita ei tällaisella hetkellä ilmaantunut, mutta pysähdyimme hetkeksi ihailemaan kimeästi piipittäviä ja hyvin lähelle tulleita kuusitiaisia.

Kun tuli aika erkaantua Solvalla Rundanilta kohti Orajärveä, jalkojemme alle ilmaantui leveä ja paikoin mutainen metsäpolku. Välillä oli kuljettavanamme kovaa ja puhdasta kalliotakin, mutta täydellisesti vettä pitävät kengät tulivat todella tarpeeseen retken aikana. Matkamme kulki metsän halki joutuisaan, kunnes saavutimme Orajärven vain joitakin hetkiä myöhemmin.

Päätimme kiertää järven myötäpäivään, jotta pääsisimme melkein koko kierroksen tehtyämme erkanemaan järveltä Karjakaivon suuntaan ja kulkemaan sitä kautta takaisin Haltiaan. Näin saisimme kuljettua rengasreitin käytännössä koko matkan mitalta, eikä tarvitsisi kulkea samoja osuuksia edestakaisin.

Orajärven metsät tihkuivat pisaroita. Kivien ja kallioiden pinnoilla kasvavat sammalet hehkuivat syvissä vihreän ja punertavan väreissä ja suorastaan valuivat sumun ja sateiden aikaansaamaa vettä. Järven kiertävä polku sen sijaan oli pääasiassa kuiva. Järvellä vallitsi täydellinen hiljaisuus, vain telkkä uiskenteli selällä.

Täysin rakentamattoman metsäjärven ympäri oli suloista kulkea. Olen usein miettinyt miltä koko pääkaupunkiseutu näyttäisi, jos ihmistä ei olisi – ehkäpä tämä paikka antaa siitä pientä osviittaa.

Polun mittaan löysimme järven rannoilta useita kallioita, joista olisi helppo mennä uimaan. Toisaalta paikoin rantaviivaa hallitsivat sammal- ja suopursumättäät. Panin merkille lumpeita kasvavan lahdelman, johon voisin tulla snorklaamaan kesällä. Järven vesi on snorklaamiseen sopivan kirkasta, ja lumpeita kasvavat pikku lahdet ovat lempikohteitani kokea pinnan alla. Lumpeet tekevät vedenalaisesta maisemasta aina kauniin ja kiinnostavan, ja usein niiden lomassa näkee myös kaloja.

Tiesimme ettei reitillä ole tulipaikkaa, ja meillä oli mukana proteiinijuomat sekä muuta sellaisenaan syötävää evästä. Kuitenkin olimme tässä kohtaa reippailleet jo siinä määrin, että haave Ravintola Haltian buffetista alkoi kyteä mielessä. Päätin, että minä ainakin menisin retken jälkeen buffaan ja söisin itseni aivan täyteen.

Kun olimme kiertäneet järven jo suurimmaksi osaksi, tuli aika suunnata metsän siimekseen avaran veden ääreltä. Orajärven eteläisimmästä pohjukasta erkani maastokartan mukaan neljän eri polun viuhka, mutta saimme pähkäillä hyvän tovin ennen kuin kuvittelimme olevamme oikealla polulla. Kartan polut eivät tuntuneet vastaavan sitä, mitä maastossa näimme, eikä kartalla näkyvästä sijainnista ollut apua. Ehkä olisi pitänyt ottaa seurueeseen mukaan vielä Retkipaikan eräopas Joel, jolle ihmisten opastaminen Nuuksion maastoissa on tuttua!

Pienen haparoinnin jälkeen valitsimme yhden keskimmäisistä poluista, ja se osoittautui lopulta ihan hyväksi valinnaksi. Sammaleinen, suojeltu satukuusikko vastaanotti meidät jylhään metsään, jossa korkeat kalliot ja kaatuneet puut pitivät valtaa. Hiljaisuus lepäsi Karjakaivon ja siitä hieman erillään olevan Lehmänämpärin laineilla, mutta oma huomiomme kiinnittyi ennen kaikkea mahtavaan kallioseinämään.

Karjakaivolta luikertelimme tiemme kohti Meerlampea ja takaisin Solvalla Rundanille, jota pitkin käveleminen tuntui suorastaan juhlalliselta mutaisten polunpätkien ja kaatuneiden puiden ylitse ja alitse ujuttautumisten jälkeen. Kiinnitin vasta nyt huomiota siihen, että maaston muodot olivat tuntuneet pikkupoluilla huomattavasti tasaisemmilta – vasta leveällä reitillä saimme jälleen kulkea tuhteja ylä- ja alamäkiä.

Haltialle päästyä vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja syöksyimme buffettiin. En olisi osannut kuvitella mitään parempaa päätöstä ihanalle, rauhaisalle, aika pitkällekin ja varsin märälle Nuuksio-retkelle, kuin kunnon herkutteluöverit.

Lue seuraavaksi

Haltialta Yhdysreittiä pitkin Haukkalammen ympäri ja takaisin – alkukesän retkeni Nuuksiossa

Tunnetko tämän Nuuksion ympyräreitin? Kävely kesäisellä Sorlammen luontopolulla

Ensilumilla Nuuksion Haukankierroksella

Näin paistat täydelliset letut