Pääkaupunkiseudun lähiluontoa – Haukkavuoren perintömetsä Keravalla

Keravan kaupunki on perustanut suojellun metsäalueen Haukkavuoren ympäristöön osana WWF:n perintömetsäkampanjaa. Metsässä kulkee noin kolme kilometriä polkuja, ja päätin lähteä niitä tutkimaan.

➡️ Kierros n. 3 km
? 2 h
⚫⚫⚪ Keskivaativa reitti, melko jyrkkä nousu Haukkavuoren huipulle
? Paikka kartalla

Keravan kaupungin nettisivuilla kerrotaan kohteesta ja annetaan ohjeita Haukkavuoren löytämiseksi joko Kaskelantien tai Vanhan Lahdentien kautta. Löysin hakukoneen avulla myös pdf-kartan, jonka printtasin mukaan. Kartan avulla yritin löytää Kaskelantien parkkipaikkaa. Ajoin kaksi kertaa ohi, vaikka jo ensimmäisellä kerralla arvelin, että pieni hiekkakenttä (max 10 x 10 m) voisi olla se oikea parkkipaikka. Mitään kylttiä paikalla ei ole. Jos lähdet reittiä etsimään, niin navigaattoriin voi merkitä vaikkapa Kaskelantie 176, Kerava – se osuu aika lähelle.

Heti tähän alkuun: jos reittiä lähtee kulkemaan vastapäivään, osuu melkein heti opastaululle. Se on noin 200 metrin päässä tästä parkkipaikasta, aivan Keravanjoen rantamaisemissa.

Minun kävelyssäni opastaulu osui ihan loppumetreille, sillä lähdin kävelemään reittiä myötäpäivään ja ajattelin kivuta reitin lopuksi Haukkavuorelle, joka on tässä Kaskelantien parkkipaikan lähellä. Lyhyen niittyosuuden jälkeen noustaan Haukkavuoren rinteille.

Perintömetsä-kyltit näkyvät monessa kohdassa reittiä. Reitti on myös merkitty punaisin maalimerkein, kuten takana olevassa koivussa näkyy. Merkinnät ovat kohtalaisen hyviä, tosin vähän haalistuneita paikka paikoin. Parissa kohdassa hyödynsin mukanani olevaa karttaa, jotta pysyin varmasti polulla.

Minun reittini alkupuoli, Haukkavuoren polkujen itäreuna, oli melko tiheää riukumäntyjen metsikköä. Alkumatkan korkein kohta on hieman valoisampi aukio, tässä on noustu pikku hiljaa kartan mukaan noin 64 metrin korkeuteen eli ollaan 30 metriä parkkipaikkaa korkeammalla.  

Ja taas laskeudutaan reitin eteläisimpään kohtaan, josta on lyhyt matka Lahdentien parkkipaikalle. En käynyt parkkipaikalla, vaan jatkoin tästä takaisin kohti pohjoista.

Polku kulkee jonkin aikaa melko lähellä Vanhaa Lahdentietä. Autojen äänet kuuluvat selvästi, samoin lentokoneiden. Alkumatkasta mietin, että täällä on turha yrittää kuunnella lintujen ääniä, lentokoneita tuntuu nousevan ja laskeutuvan sen verran tiuhaan, että niiden jyly kyllä peittää luonnon äänet. Loppumatkasta äänet kyllä hävisivät, liekö lentoliikennekin hieman rauhoittunut iltaa kohden.

Keravan nettisivuilla ja kartassa kerrottiin, että alue pyritään pitämään luonnontilaisena, edes polkuja ei hoideta. Siksi oli yllätys, että joissain kosteimmissa kohdissa oli kuitenkin jonkinlaiset ”pitkospuut”. 

Toisaalta on myönnettävä, että tämä reitin länsilaita on välillä melkoista esterataa. Muutenkin länsireuna oli kauniimpaa osuutta, vanhaa aarnimetsää, jossa kaatunutta puuta ja lahopuuta on melko paljon. 

Perinteinen selfie tuli otettua kaatuneen puun juurien kehyksessä.

Kekseliäästi merkitty reitti.

Kahden kilometrin kävelyn jälkeen polku käväisi kauniissa Keravanjoen mutkassa, ja sen jälkeen oli mahdollisuus kurvata risteyksestä Haukkavuoren huipulle. Päätin tehdä näin. Nousu on jyrkähkö ja jopa hieman haasteellinen. Huipulla ollaan kartan mukaan noin 66 metrin korkeudella. Ympäröivä metsä on kuitenkin niin korkea, että varsinaista kauas kantavaa maisemaa täältä ei näe.

Palasin alas ja kävelin viimeiset sadat metrit lähellä Keravanjokea. Parissa paikassa polulta pääsee kurkkaamaan joen rantaa.

Palasin autolle, matkamittarini kertoi kävelyn pituudeksi melko tasan 3 kilometriä. Muita kävelijöitä ei heinäkuisena keskiviikkoiltana reitille sattunut. Aikaa meni noin 50 minuuttia. En pitänyt evästaukoa, eikä reitillä ole yhtään siihen suunniteltua paikkaakaan – toki olisin voinut kalliolle Haukkavuoren laella istahtaa. Pidin oman reittini loppupuolesta paljon ja ajattelin, että haluaisin käydä täällä keväällä, kun kielot ja muut alkukesän tai loppukevään kasvit kukkivat, niitä tuntui olevan paljon. Nyt kukkaloistoa oli lähinnä parkkipaikan viereisellä niityllä, jossa suurin osa näistä alla olevista kuvista on otettu.

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Sijainti: N=6699994.000, E=397798.000 (ETRS-TM35FIN)

2 replies
  1. Janne
    Janne says:

    Käytiin kiertämässä tuo lenkki , se on ihan kiva. Hyvää myös että ei ole mikään mannerheimin tie vaan pitää katsoa mijin astuu. Me könyttiin haukkavuorelle reittiä mikä oli merkattu keltaisella tosin se yhtyy punaiseen ennen eteläistä parkkipaikkaa. Mahtoiko olla sama reitti mitä sinä kuljit ?

    Vastaa
    • Mika Markkanen
      Mika Markkanen says:

      Olisinkohan edes huomannut keltaisia merkkejä? Läksin nousemaan sieltä joen rannasta ja siinä oli ainakin yksi hankala paikka, jossa piti oikeasti ”könytä”, kuten kirjoititkin. Katsoin kaikki valokuvani ja huomasin niissä vain niitä punaisella merkattuja puita. Ehkä en löytänyt koko keltaisella merkittyä reittiä! (Käynpä etsimässä sen, jahka kerkeän!)

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Janne Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.