Näinkin voi vaeltaa: Markus Niemelä, 21, liikkuu kaloja narraten järveltä järvelle ja kirjoittaa Vaeltajan arki -blogia

Helmikuun blogisuosituksenamme haluamme nostaa aivan uunituoreen vaellus- ja kalastusaiheisen blogin, jota kirjoittaa 21-vuotias nuorukainen Rovaniemeltä. Vaeltajan arki -nimeä kantava sivusto on perustettu vasta vuoden alussa, mutta sieltä löytyy jo nyt muun muassa viisiosainen vaelluskertomus Hammastunturin erämaasta, sekä perhonsidontaa ja merikalastusvinkkejä. Haastattelimme blogaaja Markus Niemelää saadaksemme selville, kuka tämän hienon blogin takaa oikein löytyy.

Hiljattain Retkipaikankin tiimiin liittynyt Niemelä on kulkenut luonnossa ikänsä, ja koska retkimuistoja, -kokemuksia ja -kuvia alkoi kertyä paljon, päätti hän perustaa oman blogin.

– Aloin muistella vanhoja reissujani ja huomasin, että paljon on jo unohtunut. Ajattelin ensin alkaa kirjoittaa reissukohtaisia tarinoita itselleni muistoksi, mutta vähän aikaa mietittyäni päätin perustaa blogin. Näin pysyn itsekin paremmin kartalla käymistäni kohteista, ja samalla muut voivat lukea reissuistani ja ottaa vinkkejä omien reissuelämystensä suunnitteluun, Niemelä kertoo.

Lapsena koetut seikkailut lähiluonnossa alkoivat Niemelällä jo varhain suuntautua enemmän ja enemmän kalastukseen.

– Kalastuksesta on muodostunut iso osa elämää. Kalatus on suuressa pääpainossa melkein joka vaelluksella, joten kohteet valikoituvat kalapaikkojen perusteella.

Kova kalastusinto voi tuoda vaelluksille jopa kiireen tuntua, joka pitää osata karistella pois.

– Yleensä vaellukseni menevät järveltä järvelle -periatteella, mikä johtaa siihen, että ajoittain kiire on jo kova kokeilemaan seuraavaa järveä. Välillä pitää kuitenkin rauhoittua ja nauttia vain ympärillä olevasta luonnosta. Eivät ne järvet sieltä minnekään karkaa, vaikka päivän odottelisikin, Niemelä hymyilee.

Omista kokemuksista iloa muillekin

Millainen sitten on Niemelän mielestä täydellinen vaellus?

– Mielestäni täydelliseen vaellukseen kuuluu nähdä hieman vaivaa. Kohteen täytyy olla pidemmällä erämaassa ja sopivissa määrin haastava. Hyvin kalastettavia järviä pitäisi löytyä muutamia, sekä tietysti aurinkoa, Niemelä maalailee.

– Kun vaellukselta palaa takaisin vaikkapa autolle, täytysi olla hymyssä suin ja ehkä jopa haikein mielin lähdössä pois. Tästä tietää, että vaellus on onnistunut.

Vaelluksilla tulee usein myös opittua monenlaista – joskus kantapään kautta. Jakamalla omia kokemuksiaan Niemelä toivoo auttavansa muita luonnonystäviä omien vaellustensa suunnittelussa. Hyvä suunnittelu helpottaa vaellusta kummasti. Pelkkää kylmää faktaa Vaeltajan arki -blogi ei kuitenkaan suinkaan ole, vaan vaellustarinoita lukiessa uppoutuu helposti tunnelmaan.

”Heräsimme aamulla noin kahdeksan maissa ja hetken makoiltuamme menimme innolla katsomaan millaiseen paikkaan olimme viime yönä tulleet. Olimme onnistuneet suunnistamaan kirkasvetisen lammen viereen, joka nyt kimmelsi muutamien auringonsäteiden voimasta. Paikka oli erittäin hieno ja mieliala kohosi taas aivan uusiin lukuihin. Keittelimme aamupuurot ja joimme kahvia samalla tutkaillen karttaa.”

Ote Vaeltajan arki -blogista
Markus Niemelän mukaan onnistunut vaellus näyttää tältä!

Hammastunturilta Helvetinjärvelle

Vaikka reissun suunnittelisi hyvinkin, aina voi tulla muuttujia. Nämä ovat yleensä niitä hetkiä, jotka jäävät parhaiten myös mieleen. Näin on käynyt Niemelällekin.

– Parhaiten mieleen painunut retkihetki on ehdottomasti yksi monista päiväreissuista Tikkasenkarille. Lyhyesti tiivistettynä kivien liukkaus yllätti kalastajan (eli minut), joka sitten päätyi uimaan käsipohjaa koskessa puhelin, autonavaimet, kuulokkeet yms. taskuissa. Oli hiukan kalliimpi kalareissu se. Eikä edes tullut kalaa.

Onneksi erityisen hyvätkin hetket jäävät mieleen yhtä lailla.

– Vaelluksista Hammastunturin erämaa ja päiväretkikohteista Helvetinjärvi ovat olleet omalla tavallaan parhaita. Hammastunturin erämaassa teimme isäni kanssa ensimmäisen yhteisen vaelluksen, josta on muodostunut yksi lempparireissuistani. Helvetinjärven kansallispuisto taas on erittäin kaunis paikka, jonne voisi mennä milloin vaan uudestaan, Niemelä kertoo.

Blogaamista oppii tehdessä

Kirjoittajana ja kuvaajana Niemelällä ei omien sanojensa mukaan ole sen suurempaa taustaa. Tämä ei lukijalle kuitenkaan välity, sillä tekstejä on helppo seurata ja kuvista huokuu tunnelma.

– Valokuvia tietysti reissuilla sillon tällöin ottaneena tiedän hieman kuvaamisesta, mutta siihen se jääkin. Kirjoittamistyylejä opettelen samalla tässä blogin ohella, mutta siitä sekin alkaa luonnistumaan, Niemelä miettii.

Hän kokee saavansa blogaamisesta paljon jo nyt, vaikka harrastus on vasta alkanut.

– Bloggaaminen antaa minulle hyvät muistot reissuistani sekä hyvän harrastuksen. Hienoa, että saa jakaa tietoutta muille sekä oppia itse myös muiden blogeista.

Niemelä paljastaa, että kevään ja kesän aikana blogiin on luvassa reissukertomuksia muun muassa Ruijan alueelta ja Käsivarren Lapista.

– Näissä pääpaino on kalastuksessa ja eritoten rautujahdissa. Kirjoitan myös Lapissa olevista päiväretkikohteista sekä vaellusta helpottavista kikoista. Retkiruoasta on myös tulossa jos jonkinnäköistä vinkkiä. Koitan aina tuoda oman näkökulmani asioihin ja sitä kautta pyrin tuottamaan omannäköistä tekstiä, Niemelä kertoo.

Millaisia terveisiä lähettäisit Retkipaikan lukijoille? 

– Muistakaa jakaa retkivinkkejä kaikille. Ne voivat olla jollekin kullan arvoisia, vaikka ne itsestä tuntuisivat päivänselviltä. Aina oppii jotain uutta! Hyviä vaelluksia kaikille!

Siirry lukemaan Vaeltajan arki -blogia tästä >>

Teksti: Jonna Saari, kuvat: Markus Niemelän kotialbumi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.