Naantalin Luikkionvuorelta aukeaa kaunis näköala merelle ja mantereelle

Kolmisen kilometriä Naantalin kaupunkikeskittymästä pohjoiseen sijaitsee yksi hieman unohduksiin jäänyt viehättävä kalliomäkialue. Alue on melko pienialainen, mutta sellaisenaankin ehdottomasti käymisen arvoinen lähiluontokohde vaikkapa pyörä- ja eväsretken yhteyteen.

Paikka kartalla

Keskivaikea/vaikea reitti (sääolosuhteista ja omasta reittivalinnasta riippuen)

Reitin pituus n. 0,5–1,2 km

Vuosituhannen vaihteen tietämillä Naantaliin oli valmistunut kulttuuri- ja luontopolku. Aurinkopoluksi nimetty reitti johdatti pistäytymään myös Luikkionvuorella. Tuo maisemallisesti, mutta myös erinäisiä luontoarvoja käsittävä arvokas kalliomäki kohoaa kevyesti yli 50 metrin korkeuteen. Kiikarilla varustautuneen on mahdollisuus tähyillä Luikkionlahden suuntaan merelle tai hakeutua lakialueen mantereen suuntaan avautuvien näköalojen äärelle.

Osa vanhoista, tummanpunaisena näyttäytyvistä reittimerkinnöistä on vielä havaittavissa puiden kyljissä. Luikkionkadun liepeillä voi tarkkaavainen kulkija huomata pienen puisen kyltin makaamassa kiven päällä. Tien viereltä lähtevä polku jää helposti huomaamatta.

Vuoren laitamilla on runsaasti vehreyttä ja sijainnista riippuen hyvinkin erityyppistä lajistoa. Kaakkoispuolella voi ihastella sangen edustavaa pähkinäpensaslehtoa. Soinistentien vieressä sijaitsevan Lähdesuon tietämillä näkökenttään saattaa ilmestyä rämeellä mainiosti viihtyvien suopursujen ohella vielä tupasvilla pörröisine kavereineen.

Kätevimmin Pohjois-Naantalissa sijaitsevalle Luikkionvuorelle pääsee pujahtamalla Soinistentien varren kevyenliikenteenväylältä erkanevaa pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettua reittiä pitkin. Ei tarvitse ottaa montaakaan askelta, kun vehreä kallionvierusta kutsuu astumaan ylöspäin johdattavalle polulle. Jyrkästi nousevan kallion seinämissä sitä on näkevinään jopa potentiaalisia sisäänkäyntejä salaperäisiin luolastoihin.

Mieleni palaa ajassa taaksepäin vuoden 2020 kevääseen. Pistäydyin tuolloin elämäni ensimmäistä kertaa Luikkiossa. Sääolosuhteet olivat mitä parhaimmat. Sinisellä taivaalla kirkkaana säteilevä aurinko lämmitti kasvoilla, joita viileä tuulenvire siveli ilmavin, mutta vielä hivenen viiltävin vedoin. Lunta ei ollut satanut sinä talvena kuin nimeksi.

Luikkionvuorta ylös kavutessa, kaukana taivaarannassa lähestyi omalaatuisen pehmeäreunainen valkea pilvirintama. Pian alkoi hiljalleen sataa pienen pieniä lumihiutaleita. Tuo sade ei kestänyt kauaa ja päättyi taivaankantta seilanneiden pilvien ohitettua kalliomäen. Näky oli ollut kuitenkin merkitsevän taianomainen, ja tunnelma muistutti elävästi jotain japanilaista piirroselokuvaa tai jotain muuta erityisen kaunista. Olimme kuin kiivenneet lumirajan yläpuolelle.

Kuvankäsittelyn tukena on suodatinkahvin lisäksi käytetty myös digitaalista sumufiltteriä.

Avokallion laen suuntaan kääntyvä ja jyrkästi nouseva reitti esitteli yhtäkkiä edessämme jotain pientä, mutta suurenmoista. Kaunis yksittäinen mänty oli päättänyt sinnitellä ja kasvaa korkeuksissa.

Puolitoista vuotta myöhemmin oli aika toteuttaa pienimuotoinen pyhiinvaellusmatka karuissa oloissa elelevää puuta tervehtimään. Suureksi ilokseni tämä upea yksilö oli yhä siellä missä pitikin.

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N=6716263.177, E=227302.962

Lähteitä ja lisälukemista:

Ulkoilu- ja retkeilyreittien inventointi. Naantalin kaupunki. Tekniset palvelut.

Manner-Naantalin luontoselvitys.  FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy / Tiina Mäkelä. Naantalin kaupunki.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.