Miksi luontoa kannattaa pysähdellä ihailemaan?

Ahmin juuri ruotsalaisen luennoitsijan David JP Phillipsin kirjan Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi. Ja se todella oli ahmimista – kirja tarjosi niin paljon mielenkiintoista tietoa siitä, kuinka dopamiini, oksitosiini, serotoniini, endorfiini, kortisoli ja testosteroni vaikuttavat meihin ja miten niiden määrää voi itse säätää, että saatuani kirjan loppuun, aloitin sen heti uudelleen muistiinpanovälineiden kera. Retkeilijänä ja luonnonystävänä aivan erityisen mielenkiintoinen seikka liittyi luonnon ihasteluun oksitosiinituotannossamme.

Oksitosiini mm. saa meidät kokemaan yhteyttä johonkin suurempaan, kuten vaikkapa juuri luontoon tai maailmankaikkeuteen, vähentää ahdistusta ja lisää luottamusta. Kirjailija-luennoitsija David JP Phillips nimittää sitä enemmän kuin ihmeaineeksi; hänen mukaansa se on psykologisesti tärkein aine ihmisaivoissa. Kirja antaa vinkkejä kuinka oksitosiinia saa luotua itselleen joka päivä, ja luonto on näissä vinkeissä varsin keskeisessä roolissa.

Ihastelu ja hämmästys – awe, kuten tätä voimakasta tunnetta englanniksi kutsutaan – ovat varmasti jo monille meistä tuttuja tunteita, kun kuljemme vaikkapa metsässä ja kulkemisen lomassa pysähdymme tutkimaan hartaudella milloin mitäkin kiinnostavaa: vesipisaroiden koristamaa hämähäkinverkkoa, suuren tammen uurteista pintaa tai kierteelle kasvanutta hopeakeloa, kirkasta tähtitaivasta. Jos sinäkin teet näin, siis ihastelet tietoisesti, voit onnitella itseäsi – se on oivallinen tapa loihtia oksitosiinia.

Phillipsin kirja kertoo Virginia E. Sturmin johtamasta tutkimuksesta kalifornialaisessa Berkeleyn yliopistossa. Koehenkilöitä pyydettiin kahdeksan viikon mittaisella ajanjaksolla kävelemään metsässä joka päivä vartin ajan, ja ottamaan metsäkävelyidensä aikana selfieitä. Puolelle ryhmästä ei annettu tämän kummempaa ohjeistusta, mutta toinen puoli sai tehtäväkseen lisäksi pysähdellä kävelyillään tietoisesti ihastelemaan luontoa. Koehenkilöiden tuli lisäksi arvioida jokainen kävelyretkistään riippumatta siitä, kumpaan ryhmään he kuuluivat.

Arvaatko jo, millainen vaikutus luonnon tietoisella ihastelulla saattoi olla koehenkilöihin?

Tässä havaintoja ihasteluryhmän ihmisistä:

• he alkoivat tuntea kävelyidensä aikana aina vain enemmän ihastusta
• heissä heräsi enemmän mm. myötätuntoa ja kiitollisuutta kuin toisen ryhmän ihmisissä
• he alkoivat kehitellä uusia tapoja ottaa kuvia itsestään
• kuvissa alkoi näkyä enemmän luontoa, sekä lisäksi aitoja hymyjä.

Virginia E. Sturm kommentoi: ”Yksi ihastelun vaikutuksista on, että se vahvistaa tunnetta pienestä minusta, mikä luo terveellistä perspektiiviä ja kunnioitusta ympäröivää maailmaa kohtaan.”

Kuten Phillips kirjassaan toteaa, luonnossa kannattaa nähdä pienten asioiden suuruus. Ihastella sitä kuinka kivi on syntynyt tai kuinka lintu osaa lentää. Luonnon ihastelemiseksi ja oksitosiinin aikaansaamiseksi ei siis tarvitse matkata maan mahtavimpaan kansallispuistoon, tai välttämättä edes lähikansallispuistoon, vaan tietoista ihailua voi ja kannattaa harrastaa omassa lähiluonnossaankin, kävelymatkan päässä kotoa.

Phillips kehottaa myös keskittymään muillakin kuin näköaistilla ihailuun, vaikka näkö onkin hallitsevin aistimme. Omia rakkaimpia ihastelun aiheitani ovat esimerkiksi:

• kosketella silokalliota joko kädellä tai avojaloin ja miettiä sen ikää, joka meillä Suomen maankamaralla on parisen vuosimiljardia
• kuunnella virtaavia metsäpuroja silmät suljettuina, metsän tuoksun samalla tuntien, kokea olevani osa luontoa
• työntää sormet märkään rahkasammalmättääseen
• nuuhkia lämpimiltä käsivarsiltani tumman metsälammen veden tuoksua uimisen aikana ja sen jälkeen
• keskittyä siihen poksahdukseen ja kirpeänmakeaan makuun, kun lammenrannalta löytämäni kohmettunut karpalo napsahtaa poskihampaideni välissä rikki ja sulaa suussa.

Ihmettely muuten vapauttaa oksitosiinin lisäksi myös dopamiinia ja serotoniinia!

Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan kyseisen kirjan. Luonto ja esimerkiksi avantouinti mainittiin teoksessa useammassakin kohdassa, muutoinkin kuin oksitosiiniin liittyen.

Lue myös

Kirja-arvio: Hyvinvointia metsästä

7 tapaa, joilla luonto parantaa oloa – millaisia ovat omat kokemuksesi?

Ulos vuoden pimeimpänä aikana – arki-illan hetki sysimustassa luonnossa voi rauhoittaa ihanasti