Mätäsmetäs – taiteellisesti luontoretkelle
Mätäsmetäs? Mä täs metäs? Mätäs metäs? Luki tämän hassun sanan millä rytmityksellä hyvänsä, se liittyy hyvinkin metsään. Metsä ja luonto ylipäänsä ovat inspiroineet taiteilijoita luomaan monenmoisia taideteoksia kautta aikojen, miksei sitten meitä tavallisia tallaajia! Osana Mätäsmetäs-hanketta on kehitetty suomalaista taidetta ja luontoa yhdistävät ideakortit, jotka voi ottaa mukaan luontoretkelle antamaan inspiraatiota omiin taiteiluihin. Ja kunhan jonkin sortin kamera on matkassa, voi omasta taidetulkinnasta ottaa (tai vaikka piirtää) kuvan. Ideakorttien pohjalta syntyneillä kuvilla voi myös osallistua kuvakilpailuun, joka päättyy 30.9.2014.
Mätäsmetäs-kortteihin on koottu monipuolinen otos suomalaisesta taiteesta, kirjallisuudesta, erähistoriasta ja paikallisista tarinoista. Ideakorteista löytyy esimerkiksi runoja, tekstikatkelmia luontoon liittyvistä romaaneista sekä kuvia tunnetuista suomalaisista maalauksista, joista kehotetaan tekemään oma tulkinta. Retkitaiteen tekemiseen voi suhtautua hyvinkin rennosti! Luovuuden voi ideakorttien avulla päästää valloilleen kokeilemalla omaa, villiä versiota vaikkapa Pupu Tupunan tarinasta tai Akseli Gallén-Kallelan maalauksesta. 
Kokeilin ideakortteja ensimmäisen kerran kesäkuussa, ollessani luontopolkuretkellä itselleni entuudestaan tuntemattomien kulkijoiden kanssa. Valitsimme silloin omalle pienelle ryhmällemme kortin aika sattumanvaraisesti ja ”taidekuvamme” ideointiin ja toteutukseen oli vain vähän aikaa, mutta innostuin itse ajatuksesta saman tien. Kortit olisivat oivallista retkiseuraa niin itselle kuin vaikka kaveriporukalle, lapsista aikuisiin, eikä niiden sisältö vanhene. Niinpä on kiva kaivaa nyt ideakortteja uudelleen esille. On aika pienen lähiretken!


Näen myös rantavedessä kelluvan kuolleen öttiäisen, jonka siivet ovat irronneet. Kunhan hetkisen odotan, hyönteisen toinen siipi lipuu hitaasti lepänlehtiveneelleni, jonka sylissä taideteokseni päähenkilö kelluu katse kohotettuna taivaalle, vai pitäneeköhän haaveellisesti silmiään kiinni. Ainakin liottaa varpaitaan tyytyväisenä vedessä vailla huolen häivää ja antaa viherpurren viedä. Elämän virta tuo ja vie… Mitäs mä täs metäs.
Luontoon voi pysähtyä tälläkin tavalla pientaiteilemaan, sekä yksin että yhdessä. Mitä jos kokeilisit joskus taiteellista luontoretkeä? Tyyli on vapaa!

Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!