Marttilan eräreitistö
Varsinais-Suomessa, Marttilassa, syvällä maaseudun keskellä, on retkeilijöille ja muille luonnon ystäville tarjolla polkuverkosto, jonka virallinen nimi on ”Marttilan Korven eräreitistö”.
Reitistö on rakennettu vuosituhannen vaihteessa paikallisen Heikolan kyläyhdistyksen voimin, ja edelleen se toimii reitistön ylläpitäjänä. Kohdetta esittelevän oman sivuston mukaan reitistö on haluttu suunnitella niin, että alueen luonto ja maaseutukulttuuri tulisi monipuolisesti sen varrella esitellyksi.
Nähtävillä on siis tyypillistä metsämaastoa ja sen lajistoa, eri tyyppisiä kasvupaikkoja, erityisiä luonnon nähtävyyksiä, kulttuuri- ja paikannimistöä, ynnä muuta.
Reitistö sijaitsee kaukana valtateistä ja kuntien keskustoista. Metsäluonto esittäytyy täällä todella rauhallisena. Alue muodostuu lounas-koillinen -suuntaisen rämesoiden ketjun ympärille. Lähtöpaikkoja on kaksi, joihin molempiin pääsee parhaiten Vanhalta Hämeentieltä poikkeavia hiekkateitä pitkin, Marttilan pitäjän suunnasta. Teiden alkupäässä ja varsilla on viitoitukset.
Palaisten lähtöpaikka on suositumpi – ehkä johtuen mm. siitä, että siellä on myös yleinen uimaranta ja siihen liittyvä varustus.
Palaisista pääsee kiertämään Juomakivenrahka -nimistä suota, noin 8 kilometrin mittaiselle osuudelle. Lisäksi siitä on tehty muutamia sivuhaaroja ja yhteys läntiseen, toiseen lähtöpaikkaan. Kartalla näkyy kummallisia nimiä, joita on annettu hyvinkin yksittäisille luonnonkohteille, kuten siirtolohklareille, rakoluolalle ja suon keskellä kököttävälle kallionyppylälle. Joidenkin nimettyjen paikkojen yhteyteen on rakennettu taukopaikka, ja lähistöltä löytyy taulu, joka kertoo paikkaan liittyvän tarinan tai historian.
Karhuun liittyvät ilmaukset ovat myös yleisiä, eikä ne ole ”tuulesta temmattuja” säikytteitä. Metsäalueen laajuus ja yhtenäisyys, sekä etäisyys ihmisistä houkuttelee tänäkin aikana karhuja seudulle säännöllisesti. Pääasiassa ne kuitenkin ovat yksittäisiä, läpikulkumatkalla olevia yksilöitä. Voi arvata, että toista se on ollut esim. vielä sata vuotta sitten, kun ihmistoiminta on ollut vielä etäämmällä.
Toinen lähtöpaikka on Huhtaanmäki, joka sijaitsee Palaisista noin 5km länteen. Nimen mukaisesti lähtöpaikka sijaitsee kallioisella mäellä. Sieltä niinikään löytyy suurikokoinen koko reitistön kartta.
Myös Huhtaanmäeltä lähtiessä on valittavissa eri pituisia ja eri suuntiin kulkevia reittejä, joista runkoreitteinä voi pitää Onnenperänrahkan ja Karhunperänrahkan ympäri kulkevia polkuja.
Kiertäessä Onnenperänrahkaa retkeilijä sivuuttaa Palokallion mäenlaen, josta avautuu hyvä näkymä laajalle suolle. Kangasmetsissä polku kulkee maastossa sellaisenaan, suon ylityksissä on pitkospuut. Reitistö on merkitty puihin valko-sinisillä puulätkillä. Niiden pysyyvyys ja kunto ei joka paikassa ole taattu, joten kulkijan kannattaa seurata kuluneinta uraa varmistaakseen olevansa reitillä.
Reitit eivät kokonaisuudessaan ole kovin pitkät, joten Korven eräreitistö sopii parhaiten päiväretkiksi. Myös lapsia ajatellen reiteistä löytyy sopivan lyhyitä ja laavullekin pääsee eväitä syömään runsaan puolen tunnin patikoinnilla.
Opasteet
Tere ja kiitos hienoista maisemista. Opasteet Huhtaanmäen lähtöpaikan paalussa ovat väärään suuntaan: Hirvikallion suuntaan ei opastusta haan joutuu Kananvarpaaseen. Siellä taas on metsäavohakkuut poistanut polkua ja opasteita. Etenkin hämärällä olisi oaremmat jälkiheijastavalla pohjalla varustetut kyltit,jolloin otsalampulla voisi pimeellä onnistua.P itkospuut oli myös lahot Karhunrahkalla ( syyskuulla). Ymmärrämme että talkoohommilla pidetään yllä.
Ps. Sudenjälkiä näkyi ja pääsimme myös hirvenajon keskelle.
Kiitos tullaan toistekin.
Moikka Lassi ja kiitos paljon kommentistasi, näistä tiedoista on varmasti hyötyä monelle jotka valmistautuvat retkeilemään Marttilan eräreitistöllä. Toivottavasti hakkuiden myötä kadonneet opasteet saadaan pian takaisin paikoilleen. Mahtavaa, että löysitte suden jälkiä!
Jutussa ei ollut mainintaa Lotikonkellarin ”kallioreitistä”, mikä on koko reitistön mieleenpainuvin kohta, ja harvinaisuus Suomessa. Aivan laavun vierestä lähtee kalliohalkeama mistä mahtuu normaalikokoinen ihminen juuri ja juuri hivuttautumaan lävitse. Halkeaman jälkeen tulee luolamainen toinen osuus minkä läpi myös helposti pääsee. Ja ulostulo mahtavan jyrkänteen alle. Jälkimmäisessä osuudessa varsinkin on kesällä vettä, joten sopivimmat kengät on kumisaappaat.